Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä kuvia.
Jatkoin runkoväylää Café Arkenista, josta suuntasin Enstensgrundin loistoa kohti. Odotin pikku pohjoistuulen tyyntymistä ja jatkoin matkaa noin neljä meripeninkulmaa, josta käännyin oikealle 3,6 metrin väylälle. Pistäydyin Kaukaluodon eli Köklotin länsipuolen kyljessä olevassa yleisessä ankkuripaikassa ruokailemassa. Kiire loppui siihen, kun alueelta löytyi myös tuttuja venekuntia Vaasasta ja he saivat houkuteltua jäämään yöksi ankkuripaikkaan.
Aluetta käyttävät myös tukikohtanaan Vaasan veneseurat, esimerkiksi Wasa Segelförening Lilla Furuskäretissä paikassa N 63°18,4′, E 21°38,5-, jolla alueella on myös yleinen ankkuripaikka.
Satamaan poiketaan runkoväylältä vain noin kuusi kaapelin mittaa ja se on siinä.
Ankkuripaikalle johtaa hyvin merkitty väylä linjatauluin ja loppumatka tulee ajella tietenkin varovasti.
Sataman suojaisuus on hyvä ja riippuu myös siitä, mihin kohtaa aluetta ankkuroituu. Ongelmia ei ole ollut tuulen suhteen – eikä muutenkaan, vaikka siellä pursiseuran majapaikka onkin.
Alueen perällä on muutama kivi piilossa, joten hurjasteluun ei ole syytä. Pidä Saaristo Siistinä ry:n kelluva käymäläjätteen imutyhjennyslaite on pisteessä N 63°18,36′, E 21°38,03′.
Kiviä, joita ei voi olla huomaamatta, on rannoilla ja metsässä runsaasti. Pääasiassa mäntymetsä on vallitsevaa ja puiden seassa kivet ovat kuin kotonaan.
Mantereelle halutessa tulee pyrkiä pohjoisen puolella olevan Furuskärsskatan niemen kautta, josta johtaa pieni tien tapainen varsinaiselle tielle, joka tekee lenkin 4-5 kaapelin matkan päässä.
Kaukaluodosta voi tarvittaessa mennä kumipyörillä Köklotintietä isompaan kylään. Tietä riittää Raippaluodon sillan risteykseen saakka reilun patikkamatkan verran. Siitä voikin matkaa suunnitella eteenpäin minne haluaa.
Nähtävyytenä alueella on lähinnä kaunis ja karu luonto kaikkine lähiympäristöstä löytyvine lisukkeineen. Kannattaa käydä tutustumassa itse paikan päällä ja kokemassa, miten maisemat vaikuttavat.
Matkakaverini ainakin oli innoissaan, kun sai istuskella hienojen kivien päällä ja tuntea kerrankin itsensä kevyeksi.