Slovenialainen veistämö Elan valitsi englantilaisen Rob Humphreysin suunnittelijakseen 1990-luvun alussa. Yhteistyön varhaisimpia tuloksia oli vuonna 1998 esitelty Elan 333, joka kohta nousi myös yhdeksi valmistajan kaikkein suosituimmista malleista.
Humphreysillä oli vahva tausta kilpaveneiden suunnittelussa ja vaikutteet näkyivät Elaneissakin. 333 menestyi pian regatoissa sekä suunnittelijan että valmistajan kotivesillä, Britanniassa ja Adrianmerellä – oikein hyvin sikäli, että kyse ei ole missään nimessä kisaveneestä, vaan täysin asuttavasta matkapurresta, jossa on makuusijat jopa seitsemälle.
Pääsimme kokeilemaan purtta, joka oli esillä Helsingin venemessuilla vuonna 1999 ja siirtyi sieltä nykyiselle omistajalleen. Hän kertoo hakeneensa tuolloin ”suhteellisen liukasliikkeistä” venettä, jossa olisi kunnolliset toiletti- ja pentteritilat, erillinen navigointipiste ja tilaa pitkään asumiseen pariskunnalle sekä satunnaisille vieraille. Lisäksi veneen piti olla uusi.
Melko tavalliset kriteerit siis, niin tuolloin kuin nykyäänkin.
Testipäivänä tuuli oli kevyehkö, 3–5 m/s. Se ei haitannut kiihtyvyyttä, sillä isopurjeen ja genuan pinta-ala on kokoluokkaan suurehko, pursi on matkaveneeksi verrattain kevyt ja vesilinjastaan vielä melko kapea, etenkin nykytyylisiin runkoihin nähden; Humphreys toi Elaneihinkin laitataitteet ja leveät perät vasta myöhemmissä malleissa.
Vaikka köli on syvä ja painava, vene kallistuu ensin herkästi, ennen kuin levenevä laita antaa nostetta ja voima muuttuu vauhdiksi. Suuri ratti antaa kohtalaisen hyvän peräsintuntuman, vaikka sen välitys (noin 1 ⅔ kierrosta laidasta toiseen) on mitoitettu rauhallisesti hallittavaan matkapurjehdukseen. Kisaversioissa käytetty pinnaohjaus lienee vielä tarkempi, mutta rattikin toimii mainiosti, kun vene on sopivan luovikärkäs.
Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 8/2016
Kahden käsiteltävä
9/10-masto on tuettu kahdella taakse viistolla saalinkiparilla. Peräharuksessa on tehokas talja, ei kisaluokkaa, mutta tarpeeksi, jotta sekä isopurjeen huipun latistaminen että keulaharuksen kiristäminen onnistuvat tuulen noustessa.
Vantit tulevat aivan kiinni kansirakenteen kylkiin. Kun kansirakenne on melko kapea, saadaan genua jalustettua luovilla sisälle hyvän nousukulman tavoittamiseksi ja sivukannet jäävät helppokulkuisiksi. Purjeiden säädöt ja nostimet on johdettu avotilaan kannen yli, ei piilossa nykytyyliin, mutta kun tarvetta kannelle astumiseen ei ole, tämä ei haittaa.
Lewmarin vinssit – nostimille 30 ja genualle 40 – ovat riittäneet tyydyttävästi käytössä, eikä kansiheloitusta ole tarvinnut ryhtyä uusimaan muutenkaan.
Avotilassa suuri ratti hallitsee peräosaa, eikä kulku sen ympäri vaikuta aivan helpolta. Ohjaaja silti löytää mukavan paikan sekä laidoilta (paras näkyvyys) että keskeltä kaarevaksi korotetulta peräpenkiltä. Tämän kohdan saa nostettua auki, jolloin pääsee pienelle uimatasolle.
Rustit ovat sisällä, jolloin genuan saa jalustettua riittävän tiukaksi ja sivukannet jäävät leveiksi kulkea.
Miehistöä mahtuu penkeille kolme puolelleen. Selkänojat ovat riittävän korkeat antaakseen suojaisan tunnun ja niiden ylälaidat on muotoiltu istumiseen mukaviksi. Pöytää avotilassa ei ole, eikä hanskalokeroita, joten pikkutavara pitää säilyttää taskuissa tai sisällä. Levangin sijoitus aivan kulkuaukon eteen vie sen pois miehistön tieltä purjehtiessa, mutta haittaa liikennettä sisälle ja ulos.
Yksinpurjehduksen kannalta Elan 333:n ergonomia ei ole kovin onnistunut. Kaikki jalukset ja säädöt jäävät ratin takana olevan ulottumattomiin. Tässä veneessä käytetään apuna autopilottia, joka vapauttaa kipparin hoitamaan köysiä, mutta parempi yhdistelmä on kaksi henkeä; gastille pöydätön avotila riittävän edessä olevine vinsseineen on erinomainen työympäristö.
Myös penkkien alla olevista säilytystiloista lepuuttimet, köydet ja muut tarvikkeet saa kätevästi ohjaajaa häiritsemättä.
Suuri ratti rajaa ohjaajan kauas vinsseistä. Yhden gastin avulla kaikki manööverit sujuvat jo hyvin.
Merihenkistä käytännöllisyyttä
Pentteri on tiivis, mutta purjehtiessa kokkaava saa hyvin tukea.
Sisätilojen järjestely on mitä perinteisin, hyväksi havaittu silloin, kun veneellä oikeasti tehdään pitkiä siirtymiä avomerellä. Silmiinpistävin ero uusimpiin veneisiin on tilankäyttö salongissa. Kyllä, nykyisin avaruutta on enemmän, pöydät ja sohvat ovat kauempana toistaan, portaikon edessä on aulamaisen väljää ja pitkissä laitapenttereissä paljon työtasoa. Kaikki kivaa silloin, kun istutaan iltaa satamassa.
Purjehduksen aikana kuitenkin Elanin tiivis L-pentteri ja kapeat kulkuväylät ovat mukavampia ja turvallisempia, kun tukea saa helpommin. Ja vaikka kuinka navigoitaisiin elektroniikan turvin, erillinen karttapöytä kunnollisine laatikoineen pitää tärkeimmät turva- ja navigointivarusteet tallessa ja helposti löydettävissä.
Melkein 20 vuoden ikä ei näy salongin pinnoissa juuri lainkaan. Järjestely on selkeä, perinteinen ja toimiva.
Kunnon navigointipiste pitää tärkeät tavarat järjestyksessä, vaikka luottaisikin elektroniikkaan.
Nuo asiat ovat Elan 333:ssa kunnossa. Samoin proosallisempi viihtyvyystekijä, toiletti, joka saa erityisen kiitoksen: harvassa nykyveneessäkään tässä kokoluokassa on sekä asiallinen sadevaatetila että kaksi syvää pesuallasta.
Toiletissa kaikki oikein: istuin menosuuntaan, sadevaatetila, kaksi kunnon allasta ja helposti pestävää muovipintaa.
Vierasmajoitukseen käytetään sohvia, joihin saa lisäleveyttä nostamalla selkänojat ylös. Kajuutoista paapuurin puolella perässä oleva nousee ykköseksi koko pituudeltaan leveän vuoteen sekä pukeutumispaikan seisomakorkeuden ansiosta. Keulan V-vuoteen kapeneminen eteenpäin ja mataluus eivät haittaa lapsia, eivätkä jonkin verran keskimittaa lyhyempiä aikuisiakaan.
Yksi näkökanta sille, että venettä hankkiessa kallistutaan kohti uutta purtta, on että silloin saa ainakin siistin ja ”iskemättömän”. Pitää toki paikkansa, mutta erittäin siistin voi saada käytettynäkin. Tätä sarjaa tehdessä on kirkastunut, kuinka puupinnat tai edes kankaat eivät kärsi niinkään vuosista kuin ylläpidon puutteista.
Tämä vene oli oiva myönteinen esimerkki. Yhtenä tekijänä on tosin cruiser-näkökulman painottaminen suunnittelussa ja valmistuksessa. Painonsäästöön ei ole menty kennolevyillä, vaan viilupintojenkin alla on tukevaa vaneria.
Kokonaisuus ratkaisi, luonnehti Elan 333:n omistaja ostopäätöksen tekoa aikoinaan. Onnistunut valinta, sillä heikkoa kohtaa on kokonaisuudesta vaikea löytää vieläkään.
Valoisa keulakajuutta on seisomakorkeudeltaan niukkana nuorison paras paikka.
Peräkajuutta saa valoa kahdesta suunnasta.
Ominaisuuspuntari
Venettä verrataan yleisesti ottaen samantyyppisiin ja -kokoisiin. Arviot kohdistuvat ensisijaisesti venetyyppiin, ei yksilöön, mutta mahdollisten lisävarusteiden ja muutosten vaikutuksia on huomioitu.
Asuttavuus (9)
”Käytettävyys merellä on etusijalla satamaillasteluun nähden.”
Purjehdittavuus (8)
”Onnistuneesti kesytetty hallittavaksi matkapurreksi eloisuutta hukkaamatta.”
Merikelpoisuus (8)
”Suojainen ja vakaa, kahden hengen vahtivuoroilla hallittavissa.”
Urheilullisuus (7)
”Viikkokisoissa saattaisi olla yllättäjä oikeissa käsissä.”
Tyylikkyys (7)
”Ilmeeltään vaatimattomampi kuin käyttöominaisuuksiltaan. Merkkinä aliarvostettu?”
Käsiteltyvys satamassa (8)
”Suuren peräsinlavan ansiosta kääntyy tehokkaasti. Knaapit ahtaan oloiset.”
Suuren purjealan keskipiste on alhaalla reilun genuan, pitkän puomin ja matalahkon maston ansiosta.
Tekniset tiedot
Elan 333
Valmistusvuosi 1999
Pituus 9,99 m, vesilinja 8,75 m, leveys 3,46 m, syväys 1,9 m, uppoama 4 800 kg, kölipaino 1 720 kg, purjeala 66,4 m², suunnittelija Rob Humphreys, valmistaja Elan Marine, Slovakia, hinta uutena 422 000 mk.
Suunnittelutoimisto Humphreys Designin ja Elanin yhteistyö muodostui poikkeuksellisen tiiviiksi. Britti-insinöörit osallistuivat nimittäin alusta asti veneiden valmistustekniikan kehittämiseen. Esimerkiksi tyhjiölaminointi otettiin Elanilla käyttöön juuri Rob Humphreysin tultua mukaan toimintaan.
Kestäväkin on suhteesta muodostunut, sillä uusimmissa Elanin malleissa vastaava suunnittelija on Robin poika, Tom Humphreys.
Elan 333:n kisamenestystä arvioitaessa on huomattava, että vaativimmissa kilpailuissa kyse on ollut melkoisesti erikoisvarustelluista veneistä. Tämähän on usein tapa, kun perhemarkkinoille suunnatulle veneelle on haettu mainetta radoilta.
Kiinnostava yksityiskohta asuttavuuden kannalta taas on, että kertoman mukaan Rob Humphreys asui protoveneessä viikkokausia purjehtien pitkin, poikin Välimerta.
Suuri ratti rajaa ohjaajan kauas vinsseistä. Yhden gastin avulla kaikki manööverit sujuvat jo hyvin.
