Ajan varovasti sisään eräänlaiseen luotojen ja karien muodostamaan laguuniin. Alla ei ole vettä kuin pari metriä ja vieressä svelli lumpsuttaa vettä jonkun kiven päällä.
Tuuli on olematonta ja puhaltaa saaren toisen puolen rantaa kohti, mutta toisaalta se kääntää yön aikana ja voimistunee aamupäivällä jonnekin kuuteen metriin sekunnissa. Mutta jos matka jatkuu kahdeksan aikoihin, pitäisi olla vielä täysin tyyntä.
Näen edessä kalliolenkin ja ajelen ankkuri pohjassa sitä kohti. Kiinni on. Muuten täydelliselle kivelle, jonka edessä vedessä on toisella puolella laakea vedenalainen ”bulbi”, olisi ollut hyvä tulla vielä etelämpää, mutta päätän, että vedän ankkurista veneen yöksi vain kauemmas rannasta.
Sillä nyt on päästävä maihin! Mekastus kuuluu jo!
Olen kiertänyt näitä Porkkalanselän luotoja jo muutamalla kerralla ja niiltä on jäänyt vahvana mieleen tämä pieni täysin puuton saari – Hästen on jo keskellä aavaa merta, ei edes sen laidalla.
Hästen sijaitsee ulkomerellä Porkkalanselän länsiosassa. Sen kalliot kuuluvat Inkoon ulkoluotojen noin seitsemän hehtaarin kokoiseen Natura-alueeseen. Ruohosipulia saarella olisi vaikka rannikkojääkärikomppanian muonittamiseksi.
Hästenissä ei ole kuin vähän kasvillisuutta, mutta puita ei lainkaan. Veneellä voi ottaa kiinni länsipuolen kalliorannalle.
Erityisesti veneilevien lintuharrastajien suosiossa oleva saari on siitä erikoinen, että siellä on pieni autiotupa. Se toimii tukikohtana lintujen kaikenlaisille metsästäjille, joilla on kädessään joko kiikari, kamera tai haulikko.
Yhdistelmä on erikoinen, mutta tuttu lähistöllä sijaitsevalta Sadelnilta, jossa myös on autiotupa.
Keväällä täällä ollaan uroshaahkojen, eli kalkasten perässä, syksyllä sorsien ja telkkien. Keväällä saarella pesii reilusti muun muassa riskilöitä, eikä tiirojenkaan määrä ole vähäinen. Seassa on jokunen meriharakka.
Hästenin autiotuvalle laskeudutaan kalliolta. Katto on kallion tasalla. Sinisorsa pölähtää tuvan lattian alta. Puoliksi avoin eteinen on kallionkolossa ja tupa sen takana, ulkona muurattu nuotiopaikka. Ovi aukeaa vaivattomasti ja ihmetys on suuri – onpa siisti, eikä lainkaan homeen hajua!
Ilmeisesti myös vuonna 2022 korjattu tulisija toimii, vaikka sitä ei nyt jysäytetäkään päälle.
Hästenin tunnusmerkki on sen suuri sektoriloisto. Se nousee 12,5 metrin korkeuteen ja sen kanto on 6,5 metriä korkea. Se on luokiteltu Traficomilla kalastusloistoksi. Autiotupa oli jo sortua 1990-luvun lopussa, mutta mökki sai uuden kävijäkunnan ja se korjattiin perusteellisesti 1999. Sittemmin sitä on vapaaehtoisvoimin kunnostettu säännöllisesti. Nyt uudet kattopellit ja ruoteet odottavat tekijöitään mökin pielustalla.
Vieraskirjan mukaan kävijöitä on harvakseltaan – kesällä kuukaudessa kolmekin, muulloin yksi silloin tällöin.
Kehut saarelle annetaan muun muassa ”loistavasta puutarhasuunnittelusta”.
Ja kyllä – kanervikkoa laikkuina ja ruohosipulia mattoina, ei oikein muuta. Mutta: vieraskirjasta selviää, että jollakin vakikävijällä on monivuotinen projekti istuttaa saarelle mäntyjä! Ei ole vielä kuitenkaan tärpännyt.
Kun laskevaa aurinkoa katsoo saaren korkealta kalliolta, mielen valtaa riemu: veneilijänä pääsee ihmeellisiin paikkoihin. Ja vieläpä kauniisiin sellaisiin.
Ilta-aurinko valaisee paratiisiluodon kalliot – mantereen suuntaan katsottaessa rantaa enää hädin tuskin näkyy.
59°54’10,4″P 24°06’25,7″I
Missä: Porkkalanselän ulkolaidalla Inkoossa.
Satama: Luonnonranta. Länsilaidan kallioille saa kiinni puolitoistametrisellä syväyksellä. Kalliokoukkuja. Autiotupa, nuotiopaikka ja puucee, joiden ylläpito toimii vapaaehtoisvoimin ja -huollolla.
Kävijälle: Elokuun 20. päivä alkanut metsästysaika tuo veneillä Hästeniin linnustajia. Siellä vierailevat myös melojat ja lintuharrastajat ja -bongaajat.
