Jutut

Veneklassikko: Folkkari viehättää edelleen

Pohjoismaisen kansanveneen suosio on kestänyt läpi vuosikymmenten. Folkkari on kestävä ja merikelpoinen vene ja sillä on oma uskollinen kannattajakuntansa. Sen kunnossapitoon uhratut tunnit eivät mene hukkaan. Folkkariin voi luottaa, vaikka merellä tuulisi enemmänkin.

27.06.2019

KirjoittajaJussi Pekkarinen

KuvaajaVeneen arkisto

Puinen kansanvene on sympaattinen. Hyppään sellaisen kyytiin Lauttasaaressa, missä folkkariliiton retki ja vapaa-ajantoiminnasta vastaava Heta Järvimaa ja hänen isänsä Jari minua jo  odottavat. Tarkoituksena on osallistua Helsingin Työväen Pursiseuran järjestämiin tiistaikisoihin Kruunuvuoren selällä ja samalla selvittää klassikkoveneen suosion salaisuutta.

Jo pelkkä lähtö laiturista on elämys. Veneessä ei ole moottoria, vaan läheiselle poijulle melotaan ja sen jälkeen purjeet nostetaan ylös ja matka voi alkaa. Heitän kassini keulaan ja pysähdyn  kuuntelemaan: Sisällä puuveneen tunnelma on uskomaton. Kokan kohina, veneen pieni natina ja tervan tuoksu luovat oman ainutlaatuisen tunnelmansa.

Tämän veneen mukana siirrytään ajassa taaksepäin.

Kansan suosikki jo vuosia Yli 60 vuoden ajan kansanvene on ollut Optimistijollan jälkeen suomalaisen purjehduksen tunnetuin yksityyppiveneluokka. Kansanveneen syntyhistoria on  samantapainen kuin Hain. Konstruktioluokat olivat niin kalliita, ettei purjehduksesta voinut kehittyä suurten joukkojen harrastusta.

Niinpä Ruotsin Purjehtijaliitto ehdotti suunnittelukilpailun järjestämistä Kansanveneen suunnittelemiseksi ja vuoden 1941 loppupuolella julkaistiin kutsu Pohjoismaisen Purjehtijaliiton kilpailuun.

Suunnittelukilpailuun osallistui 59 ehdotusta. Mikään niistä ei kelvannut raadille sellaisenaan. Pohjoismainen Purjehtijaliitto antoi tehtäväksi muokata kahden parhaan ehdotuksen pohjalta  lopulliset piirustukset, jotka myöhemmin laati ruotsalainen insinööri Tord Sundén.

Lopulliset Kansanveneen piirustukset julkaistiin Till Rors -lehden numerossa 9/1941 ja ne olivat Sundénin signeeraamat.

Toisesta maailmansodasta huolimatta Kansanvene saavutti suuren suosion. Siitä tuli suosittu enimmäkseen Itämerellä. Suomessa Kansanveneiden todellista kulta-aikaa oli 1960-luku. Tuolloin valmistui noin 120 uutta venettä ja tärkeimmät rakentajat olivat N. Andersson Båtbyggeri Kråkössä, Suomen Kalastus Loviisassa ja Sandell & Mäntymäki Turussa. Nykyään folkkareita on maassamme n. 350. Sekä Ruotsissa että Tanskassa folkkareita on rakennettu yli tuhat. Saksassa veneitä on noin 900. Kansanveneitä on myös Englannissa ja Yhdysvalloissa.

Kansanveneessä kaikki säätököydet ovat lähellä.

Merikelpoinen tilaihme

Kansanvenettä on moitittu hitaaksi. Vene on kuitenkin erittäin merikelpoinen. Sen pituus on vain 7,4 metriä ja leveys 2,2 metriä. Onpa sillä ylitetty niin Atlantti kuin Tyynimerikin. Itämeren  oloissa se kestää säätä kuin säätä. Kansanvenettä ei juuri tarvitse reivata ja se purjehtii poikkeuksellisen hyvin myös ilman fokkaa. Tämä ominaisuus tarjoaa vielä enemmän mahdollisuuksia  selvitä pahemmassakin kelissä.

Ulkomittoihin nähden veneessä on yllättävän paljon tilaa.

Syväys on vain 1,2 metriä. Veneellä voi mennä vaivattomasti sellaisiin saariin, joihin moni muu purjehtija isommalla veneellään ei pääse. Matka Helsingin editse Lauttasaaresta Kulosaaren  edustalle etenee vauhdilla. Tuulta on 8–9 metriä sekunnissa ja ärhäköissä puuskissa enemmänkin.

Kansanvene on merikelpoinen kovemmassakin tuulessa.

Päätän kokeilla Kansanveneen purjehdusominaisuuksia. Tartun pinnaan ja lähdemme luovimaan vastatuuleen. Vene kallistuu valtavasti, mutta tunne veneen ohjaukseen on koko ajan olemassa. Folkkari ei todellakaan karkaa kädestä. Tasaisesti se kulkee aallolta toiselle. Kovissakaan puuskissa ison skuuttiin ei tarvitse tarttua. Vene vain puskee järkähtämättömästi eteenpäin.  Käännöksissä kallistukset ovat kuitenkin sen verran kovia, että ainakin pinnamiehen on syytä olla hereillä, että vene pysyy hanskassa. Peräsintuntuma ei ole jollamaisen herkkä, mutta  kelvollinen köliveneeksi.

Alan uskoa kansanveneen paljon mainostettuun merikelpoisuuteen. Reippaassa kelissä vene on yllättävän sporttinen. Miehistön on oltava jatkuvasti hereillä ja yhteys mereen on  käsinkosketeltava. Nyt ymmärrän hyvin, miksi Kansanvene on suosittu kilpaveneluokka. Suomen mestaruudesta veneellä on purjehdittu vuodesta 1967.

Suhteellisen iso peräsinlapa säilyttää tuntuman veteen suurissakin kallistuksissa.

Kansanvene kehittyy

1970-luvulla Hans Groopin suunnittelema H-vene sai valtavan suosion ja se alkoi uhata Folkkarin asemaa. H-veneitä tuli Suomen vesille parissa vuosikymmenessä lähes tuhat. Pelko oli  kuitenkin turha. Kansanvene on edelleen yksi suosituimmista köliveneluokista. Vuoden 2005 SMkilpailuissa sekä Kansanveneitä että H-veneitä oli yhtä monta. Kansanvene ei kadonnut  myöskään lujitemuovin takia. Lujitemuovi hyväksyttiin rakennusmateriaaliksi vuonna 1976. Puu- ja lujitemuoviveneet kilpailevat samassa luokassa.

Lähde: Leino Pirkka, Klippi Yrjö ja Aromaa Juha: Purjehtivat klassikot (WSOY, Porvoo 2007)

Lue esittely digilehdestä 6/2009.

 

X