Tilaa
Jutut

Veneilyvaatteiden historia: Kipparintakki – Ei liepeitä mastoon!

Kipparintakki sopii kaikkien vaatteiden kanssa, joko lyhyenä tai pitkänä versiona.

01.02.2023

KirjoittajaTeksti Markus Ånäs

Onko olemassa takkimallia, jonka historia ei olisi sotaisa? On pilottia ja trenssiä ja on merivoimien ensimmäiseksi esittelemiä takkeja. Niistä merkittävimmät ovat bridge- ja peacoat, jotka ovat sukulaisia keskenään. Niiden erot ovat vähäiset.

Bridge coatilla ei ole vakiintunutta suomennosta, peacoat on tavattu kääntää kipparintakiksi. Koska takkien ero on oikeastaan vain niiden pituudessa, käytetään bridge coatista vaikka termiä ”pitkä kipparintakki”.

Jos kippari tarkoittaa laivan kapteenia, käännös on kuitenkin ytimeltään väärä. Kyse on sotalaivojen miehistön ja pidempänä päällystön takista.

Takkimallin historiaa ei tunneta täsmällisesti, mutta jo vuonna 1720 se on arkistolähteiden mukaan mainittu ensimmäisen kerran kirjallisesti. Ensimmäinen käyttäjä oli tiettävästi Hollannin laivasto; pea-takin nimi tulee hollanninkielisestä raskasta kangasta tarkoittavasta pije-sanasta.

Nopeasti 1800-luvun alussa takkimallin otti käyttöön myös Englannin ja myöhemmin Yhdysvaltain laivasto ja kankaaksi valikoitui raskas Leicestershiren Melton Mowbraysta kotoisin oleva melton, joka on kaikkein raskain ja säänkestävin villalaatu.

Villan lisäksi kipparintakin tunnusomainen piirre on sen korkea kaulus ja tukeva kaksirivinen napitus, joko kolmessa tai peräti neljässä kerroksessa. Kipparintakki on myös lyhyt, sillä se ei saanut olla tiellä, kun purjeisiin kiivettiin mastoa pitkin – siitä tulee takin toinen nimi, reefer coat, sillä reeferit olivat purjeissa palvelevia merimiehiä. Toisaalta sen pitkä kipparintakki -muunnoksessa tätä ongelmaa ei tarvinnut ratkaista: bridge coat on vastaava, mutta urallaan jo mastoista kannelle edenneille upseereille. Sen vuoksi pitkässä kipparintakissa on yhä vielä usein olkapoleteille paikka.

 

Katukäyttöön takit siirtyivät II maailmansodan jälkeen, kun niitä oli runsaasti myynnissä merivoimien jäljiltä ylijäämäkaupoissa. Populaarikulttuuriin ne nousivat erityisesti 1950-luvun beatnikkien ja seuraavan vuosikymmenen hippien käyttäminä.

Nykyisin takit ovat muotiluomuksia, mutta niin suosittuja, että niitä valmistetaan kaikissa hintaluokissa. Erityisesti kuraisaan tai jäätävään aikaan vuodesta kipparintakki on loistava yläosa farkuille ja muille vapaamuotoisimmille vaatteille, pitkä versio käy puvun kanssa vaikka juhlaan.

Tyyliesikuvia

Kipparintakki (peacoat) ja pitkä kipparintakki (bridge coat) ovat tähdittäneet niin montaa elokuvaa, että jokainen voisi valita vapaasti oman tyyliesikuvansa.

Mutta vain voisi, sillä mikään muu kuin näyttelijä James Dean olisi tässä yhteydessä väärä valinta – riippumatta omasta vaatteisiin liittyvästä esteettisestä silmästä tai siitä, että Deania ei nyt varsinaisesti tunnettu merimiehenä tai purjehtijana,

Malli toimii myös naisilla: jo Yves Saint Laurentin ääriformaali läpimurtomallisto 1950-luvulla esitteli paitsi smokin muunnelman myös upseerittaren lähes liian tykö leikatun pitkän bridge coat -muunnelman.

Lue myös nämä

X