Suomessa havaitaan vuosittain keskimäärin 140 000 maasalamaa, joista peräti 60 000 lyö heinäkuun aikana. Pilvisalamoita esiintyy tuplaten enemmän, mutta ne harvoin ovat vaaraksi esimerkiksi veneilijälle. Ukkoskuurojen kehittymistä voi ennakoida tarkkailemalla pilvien kasvua.
Ukkoset vaativat syntyäkseen tarpeeksi lämpöä, kosteutta ja ilmakehän pystysuuntaisia lämpötilaeroja. Mitä voimakkaammin lämpötila laskee ilmakehässä korkeuden mukana, sitä korkeammalle pilvet voivat kasvaa. Suomessa lämpimintä on heinäkuussa ja tällöin ilmakehään mahtuu eniten vesihöyryä. Tämän vuoksi vilkkain ukkoskausi ulottuu juhannuksesta elokuun alkuun.
Ukkospilvi alkaa kehittyä kuin mikä tahansa viaton kesäinen kumpupilvi. Pilven ensimmäisessä vaiheessa on hankala sanoa, kasvaako pilvi ukkospilveksi saakka. Jos kumpupilviä kehittyy nopeaan tahtiin jo aamupäivän aikana, on se merkki ilmakehän epävakaisuudesta. Silloin kannattaa tarkistaa sääennusteet ja voimassa olevat säävaroitukset. Myös kostealta ja “tunkkaiselta” tuntuva sää voi ennakoida ukkosta.
Ukkospilven kehityskaaren toisessa vaiheessa huomionarvoista on pilven korkeuden nopea kasvu. Jos pilvi kasvaa nopeammin korkeutta kuin leveyttä, on ilmassa todennäköisesti ukkospotentiaalia. Sade- ja ukkoskuuroja voi olla tiedossa lähitunteina.
Kolmannessa vaiheessa pilvi on kasvanut muhkeaksi kumpupilveksi, jonka alaosa alkaa tummua, kun auringonsäteily ei enää pääse kunnolla läpäisemään pilveä. Pilvi voi tässä vaiheessa jo pudottaa hieman sadetta ja tämä voi näkyä pilvestä roikkuvina sadejuovina. Ensimmäiset ukkosen jyrähdyksetkin voivat kuulua. Nyt on hyvä ottaa sadetutka esille ja tarkistaa, mihin suuntaan kuurosateet ovat liikkeellä ja millä nopeudella. Vesillä ollessa on hyvä muistaa, että ukkospilvet voivat edetä täysin päinvastaiseen suuntaan, mihin ilmavirtaus maanpinnalla etenee. Ylempänä ilmakehässä tuuli voi puhaltaa eri suuntaan.
Ukkospilvi on voimakkaimmillaan neljännessä vaiheessa. Silloin se on täysikasvuinen ja pilven alaosassa voi näkyä uhkaava vyörypilvi. Pilven yläosaan on yleensä muodostunut pilven alasin, joka on kuin pilven “hattu”. Alasin kielii siitä, että ukkospilvi on saavuttanut maksimikorkeutensa, eikä se pysty enää kasvamaan. Viereen voi kyllä syntyä uusia ukkospilviä. Täysikasvuisen ukkospilven ympäristössä esiintyy rajuja tuulenpuuskia, salamointia, rankkasadetta ja jopa rakeita. Yksittäiset ukkospilvet kuolevat nopeasti merialueiden yllä, eli esimerkiksi Viron puolelta Suomen rannikkoa lähestyvät pienet ukkoskuurot kuolevat yleensä viimeistään Suomenlahden puolivälissä. Laaja-alaiset ukkosrintamat, jotka koostuvat useamman ukkospilven rykelmästä, eivät välitä kylmästä merialueesta ja voivat edetä jopa yli 80 km/h!
Viimeisessä vaiheessa ukkospilvi kuolee pois. Silloin pilven alasin on voinut levitä laajalle alueelle kuitumaiseksi yläpilveksi, eikä pilvi näytä enää niin uhkaavalta. Pilvi voi vielä sataa, mutta salamointi vähenee ja tuulet hiipuvat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ukkostilanne olisi ohi. Kun yksi ukkospilvi kuolee pois, seuraava voi olla jo syntymässä. Iltaa ja yötä kohden yksittäiset, hajanaiset ukkoskuurot yleensä menettävät tehonsa, mutta jos kyse on säärintamasta, ukkospilvien kehitys voi jatkua yön läpi.
Ukkoskuuroja on hankala ennustaa. Edellisenä päivänä tiedetään, mihin maakuntaan niitä todennäköisesti kehittyy, mutta tarkempaa aluetta tai kellonaikaa on mahdoton sanoa. Meteorologit käyttävät ennusteissaan nk. CAPE-suuretta, joka kertoo, kuinka paljon ukkosenergiaa ilmakehässä on. CAPE-ennusteita löytyy esimerkiksi Windy-nimisestä sääpalvelusta. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että mikäli CAPE-arvot ovat välillä 200-500 J/kg, voi syntyä yksittäisiä ja vähän salamoivia ukkospilviä. Jos CAPE-arvot ovat välillä 500-1000 J/kg, ukkospilviin voi liittyä rakeita ja tuulen puuskia. 1000-1500 J/kg voivat tuoda jo selvästi voimakkaampia ukkosia ja rajuja syöksyvirtauksia. Yli 1500 J/kg CAPE-arvoilla Suomessa on nähty tuhoisia ja laaja-alaisia rajuilmoja, kuten esimerkiksi Kiira-, Sylvi- ja Asta-myräkät.
Ukkospilvi alkaa kehittyä kuin mikä tahansa viaton kesäinen kumpupilvi.
