Eräänä elokuun alun helteisenä viikonloppuna koin Helsingin Mustikkamaalla elämäni yllätyksen, kun kävin kahtena peräkkäisenä päivänä pulahtamassa. Lauantaina meriveden lämpötila oli uimarannalla 22 astetta, mutta yön aikana se oli romahtanut 13 asteeseen. Tämä selitti, miksi olin sunnuntain ainoa uimari vedessä.
Helsingin edustalla oli tapahtunut voimakas meriveden kumpuaminen, eli syvemmistä kerroksista oli noussut pintaan huomattavasti kylmempää syvävettä. Lämmin pintavesi oli ajautunut tuulten aikaansaamien virtausten mukana avomerelle. Kumpuaminen on tuttu ilmiö Suomen merialueella, mutta sisävesillä sitä ei juurikaan tavata.
Kumpuaminen tarkoittaa pystysuuntaisia liikkeitä merivedessä. Ilmiö käynnistyy Suomen rannikkoalueilla kahdessa eri tilanteessa.
Kun tuuli puhaltaa rannanmyötäisesti ja ranta jää tuulen vasemmalle puolelle, aiheuttaa maapallon pyörimisliikkeen takana oleva Coriolis-voima ilmavirtauksen kääntymisen myötäpäivään eli poispäin rannikolta.
Suomen etelärannikolla pitkään jatkuvat länsituulet käynnistävät kumpuamisilmiön, kun pintavesi karkaa rannikolta avomerelle. Länsirannikolla kumpuamisilmiön laukaisevat puolestaan pohjoistuulet.
Toinen otollinen tilanne meriveden kumpuamiselle syntyy, kun tuuli puhaltaa rannikolta poispäin avomerelle. Tuulen pitäisi kumpuamisen käynnistymiseksi olla vähintään kohtalaista (4–7 m/s) ja tuulen tulisi käydä samasta suunnasta ainakin muutaman päivän ajan.
Kumpuamisen aikana lämmin pintavesi siirtyy avomerelle ja tilalle nousee syvemmistä kerroksista kylmää ja ravinnerikasta vettä. Suomen merialueilla pintaan kumpuava vesi on peräisin enintään 20 metrin syvyydestä, mutta valtamerillä se voi nousta jopa muutaman sadan metrin syvyydestä.
Itämerellä vesi on voimakkaasti kerrostunut niin suolaisuuden kuin lämpötilankin osalta. Lämpimän pintaveden kerros ei siis ole kovin paksu, ja niinpä jo 10–20 metrin syvyydestä kumpuava vesi voi olla jopa 10 astetta kylmempää kuin pintavesi. Eteläisemmillä merialueilla kuten Välimerellä, lämmin pintakerros on paksumpi kuin Itämerellä.
Kumpuaminen voi aiheuttaa yllätyksiä uimareille, mutta on sillä vaikutusta myös ekosysteemiin. Kumpuamisen nostama syvävesi on ravinnerikasta, mikä Suomen merialueilla johtaa sinileväkukintojen voimistumiseen.
On tyypillistä, että näin käy juuri elokuussa, kun tuulisuus vähitellen lisääntyy ja merivesi on vielä tarpeeksi lämmintä sinileväkukintojen käynnistymiseksi. Valtamerillä kumpuamisalueet ovat tärkeitä kalastusalueita, koska pintaan nousevat ravinteet houkuttelevat paikalle kaloja sankoin joukoin.
Etelä-Amerikassa Perun rannikolla kumpuaminen on läpi vuoden voimakasta, mikä johtaa leveysasteisiin nähden kylmään meriveteen, vähäiseen sadantaan ja runsaisiin kalaesiintymiin.
Kumpuamisilmiö voi laskea meriveden lämpötilaa jopa 10 asteella lyhyessä ajassa. Tämä karkottaa nopeasti uimarit rannalta. Toisinaan kumpuamisen seuraukset näkyvät myös merisumuna, sillä meriveden voimakas kylmeneminen luo otolliset olosuhteet sumun muodostumiselle. Yleensä meriveden lämpötila alkaa hiljalleen tasoittua muutaman päivän jälkeen.
Kolme muistisääntöä
- Varaudu meriveden äkilliseen kylmenemiseen, jos kohtalaisen voimakas tuuli puhaltaa useamman päivän rannan suuntaisesti tai rannasta poispäin.
- Merkittävää kumpuamistapahtumaa voi seurata sinilevätilanteen paheneminen, kun pintaan pulpahtaa fosforipitoista vettä.
- Lisätietoa Itämeren tilanteesta ja veden lämpötilasta kannattaa seurata sivustolta itameri.fi.
