Mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta luontoa? Voiko luonnosta nauttia, jos kaunistus – tai komistus – ei ole luontaisesti luonnossamme esiintyvä?
Tämä kysymys nousee mieleen kesäisenä päivänä Högsårassa kävellessä.
Ensisijainen vastaus on tietysti helppo – mies nauttii mistä huvittaa, ja miksei myös nainen. Aavistuksen mielekkäämpi pohdinta kohdistuu kuitenkin suoraan luontopolitiikkaan.
Tuskin kukaan ei voi vanhassa rakennetussa kulttuurimiljöössä olla ihastelematta syreenejä. Lajikkeita on monta, mutta oli syreeni minkä kokoinen, muotoinen tai värinen tahansa, jos sen taustalla on punamultainen saaristotorppa tai kenties peräti kantatilan päärakennus, näky on poikkeuksetta ihastuttava.
Syreeni on kuitenkin puutarhan luontoihmeenä kompleksinen, sillä se ei kasva Suomessa luonnonvaraisena. Se on tuontituote.
Edes aita ei pidättele erilaisten kukkivien pensaiden rehevyyttä.
Tiettävästi ensimmäinen syreeni tuli maahamme vuonna 1728 Tukholmasta, kun turkulainen apteekkari Jonas Synnerberg toi pihasyreenin omaan puutarhaansa, kertoo Viherympäristöliitto.
Noin 20 vuotta myöhemmin pihasyreeniä tuli Suomeen myös Viaporiin, eli nykyiseen Suomenlinnaan, jonne taimet lähetettiin Ranskasta Versaillesin puutarhasta. Viaporista syreenit levisivät sotilaiden mukana nopeasti ympäri Suomen.
”1780-luvulla laji oli ehtinyt jo Oulun korkeudelle saakka. 1800-luvun jälkipuolella pihasyreenistä tuli Suomen yleisimmin viljelty koristepensas”, Viherympäristöliiton julkaisussa kerrotaan.
Lantliv! Saaristossa syreeneiden katveessa ajetaan aina mönkijällä.
Mutta missä menee tulokaslajin ja toisen tulokaslajin välinen ero?
Nykyisin ei ole varmasti olemassa pihapiiriä, jossa ei olisi syreeniä. Samalla lailla ei ole olemassa tienpenkkaa, jossa ei olisi kurtturuusua. Silti kurtturuususta yritetään haitallisena vieraslajina päästä eroon, vaivaa ja kustannuksia säästelemättä. Syreeniä sen sijaan ei EU:n tai kansallisen haitallisten vieraslajien luettelosta löydy.
Ja se jos mikä lämmittää muutenkin kuumana päivänä Högsårassa – sillä nyt ei edes huono omatunto voi latistaa puskien katselusta tulevaa mielihyvää.
Syreenejä on noin kahtakymmentä eri lajia. Kun lähtee Rumpan Barilta ja koukkaa kylätietä peltojen taitse Byvikenin pohjoispuolen satamaan, kävelee metsien poikki Keisarinsatamaan ja takaisin, tuntuu, että kävelijä saa nähdäkseen ne kaikki. Villi luontokohde Högsåra ei ole, onpahan vain varsin eheä kulttuurihistoriallinen puutarhaluontokohde – sillä on niin, että Högsårassa arvostetaan syreenien kauneutta, ja tuoksua.
Farmors Cafessa on toki syreeneitä, mutta valtava määrä myös muita puutarhakasveja.
Högsåran syreenit
- 59°57’14.9”P 22°21’39.1”I
- Missä: Kemiön saaristossa, Högsåran kylän raitilla.
- Satama: Saaressa kolme täyden palvelun vierasvenesatama – kaksi Byvikenissä ja yksi Keisarinsatamassa.
- Erikoista: Puutarhakasvien ystävän kannattaa paluumatkalla vierailla Högsåran maineikkaassa Farmors Cafessa, jonka pihan penkit ovat täynnä kaikkea, mikä kukkii.
- Kävijälle: Högsårassa vierailevan veneilijän ei kannata jatkaa matkaa heti aamusta, jos ei ole kiertänyt kylällä. Raitti on komea, sillä sitä ympäröi useita komeita vanhoja asuintaloja – ja syreeneitä.
Lähetä meille paras luontokuvasi – julkaisemme parhaat! vene (at) otavamedia.fi
