On kun en olisi täällä koskaan käynyt. Ilmanalalla on todella merkitystä!
Stora Fagerö on ollut vuosikymmenten mittaan usean vierailun kohteena. Yleensä aina on paistanut aurinko ja hiekka varpaiden alla on ollut kuumaa.
Nyt on pakkasta. Ja se muuttaa maisemasta irti saatavan kokemuksen tyystin erilaiseksi.
Hiekkarannoistaan kuulu saari sijaitsee parahultaisesti ajettaessa Helsingin ja Hangon väliä. Hidaskulkuisella kuutta solmua etenevällä puuveneellä matkaa ei halua yleensä ajaa yhdellä vedolla, vaan tapana on ollut yöpyä välillä. Kun illalla lähtee töiden jälkeen painamaan saaristoa kohti, juuri oikeaan aikaan (ja mikä tärkeintä: aivan väylän vieressä) vastaan tulee Stora Fagerö.
Jäiden läpi on ajettava, jos talvinen Inkoon saaristo kiinnostaa.
Stora Fagerössä riittää kävijöitä vuoden ympäri, mutta sen laituri on aika vaatimaton ja kiikkerä.
Saari on ollut pikkulapsiperheelle mainio kohde, sillä hiekkaranta on loivasti syvenevä ja sitä on pituudelta riittänyt aina pallon heittoa myöten, jos hiekkakakkujen työstö ja vedessä lotraaminen ei ole riittänyt.
Tällä kerralla liikkeellä ollaan kuitenkin talvisella reissulla jäiden keskellä, myyttisen haamuotuksen meritaimenen perässä.
Saari on edelleen aivan yhtä ihana. Metsään pakkasessa kohmeisten varpujen keskelle on pakko lähteä kävelemään. Vesi on talvella yleensä aina huikaisevan kirkasta. Ja niin se on nytkin. On tyyntä. Kohtaa, jossa maa hiekkarannalla loppuu ja meri alkaa, ei hahmota.
Huomaatko missä veden raja kulkee?
Grillikatos on hiekkarannalla, hienoissa maisemissa. Talvella saattaa olla vesillä kylmä, joten lämmintä on ilo nauttia.
Emme ole saaressa yksin. Paikalle on kerääntynyt myös muutama muu samoin elkein vesillä liikkeellä oleva venekunta. Taimenta ei ole kenellekään tullut, mutta hymyt ovat herkässä. Luonnon selväpiirteinen, kirkas kauneus saa sielun avautumaan. Ja mikä parasta: samalla voi grillata makkaraa.
Retkeilijöille saaresta on varattu sen pohjoisin osa, yhteensä 32 hehtaaria. Muu osa saarta on joko yksityisessä omistuksessa tai Inkoon seurakunnalla, joka otti harjusaaren palveluskäyttöön Lapin sodan aikaan.
Vaikka taistelut käytiin enimmäkseen Pohjois-Suomessa, vihollisuudet alkoivat eteläisellä merialueella Suomenlahdella.
Joulukuun puolivälissä 1944 kaksi Viron rannikolle matkannutta Narvik-luokan hävittäjää, Z35 ja Z36, olivat keskiyöllä edistyneet Stora Fagerön kohdalle. Laivasto-osastoon kuuluvat myös ulompana ajaneet hävittäjäalus Z43 sekä torpedoveneet T23 ja T28. Merialueelle oli laskettu Nashorniksi nimetty miinakenttä, johon saksalaiset alukset Z35 ja Z36 ajoivat. Saarten rannoilta kerättiin 187 kuolleen ruumiit, jotka haudattiin Stora Fageröhön.
Enää hautoja saaressa ei ole, sillä ruumiit siirrettiin 1960-luvulla Vantaan Honkanummeen saksalaiselle hautausmaalle.
