NÄKYMÄ hämärtyvälle merelle on huimaava. Korkea kallio laskeutuu edessä koko luodon mitalla tasaisesti mereen, joka jatkuu rannattomana horisonttiin. Jyrkkärantaisella luodolla ei ole juuri puita, vain kanervikkoa. Ja sitten, onhan siellä tietysti autiotupa.
Sadelnin ainoat kaksi puuta ovat kaksi pihlajaa. Muuten luoto on kuin Lapin paljakoilta.
Kesällä luontokohteissa ollaan katseltavien elämysten perässä. Loppusyksystä samoissa paikoissa kuljetaan lähinnä saalis mielessä, kun kalastajat ja metsästäjät saapuvat veneineen. Toki yhä joukossa on niitä, joille saaliiksi riittää kuva kamerassa tai verkkokalvolla. Ja täällä niitä kaikkia on saatavissa, Porkkalanselän ulkopuolella, Sadelnissa.
Sadeln on keskellä lintujen syysmuuton reittiä. Ei ihme, että näen heti pari isoa parvea. Katson kiikareilla ja yritän tunnistaa toista. Ensin olen aivan varma, että kyse on maailman hitaimmin lentävistä linnuista lehtokurpista. Kun tarkemmin tihrustan, kymmenpäinen siivekäsparvi osoittautuu liroiksi. Ne ovat kahlaajia, jotka muuttavat varhain.
Pian selän takaa lentää sorsapari. Kun nousen kallion toiselle puolelle, pelästytän ilmaan telkkiä tokallisen. Kuuluu vain vihellys, kun ne menevät.
Ei ihme, että tänne ovat linnustajat rakentaneet autiotuvan. On kerrottu, että alkuperäinen tosin paloi 1990-luvulla, mutta sen tilalle nousi nopeasti uusi. Siitä on pidetty huolta. Vajaa kymmenen vuotta sitten sen hormi muurattiin uusiksi.
Autiotuvalla on aktiivisia käyttäjiä. Sen huomaa heti tupaan sisälle astuessa. Bunkkien alle laatikoihin on jätetty vakikäyttäjien tavaroita. Paikat ovat siistejä ja hyvässä kunnossa. Remonttitarvikkeita on pari hyllyllistä – kuten myös valtava valikoima ruokaa kaapeissa, aivan kuin Haltin polun varren tuvissa Kilpisjärvellä.
Tuvan päiväkirjaa lukiessa käy selväksi, että nämä vedet ovat kalaisat. Siikaverkkoa on tullut liottamaan moni. Ja syksyisin metsästetään.
Sadelnin autiotuvan varustukseen kuuluu aseteline.
Länsirannassa on lenkkejä. Se on selvästi suosituin isojen veneiden ankkuroitumispaikka. Sadelnin ja sen koillispuolen pienen luodon välissä on myös syvää ja sinne paikallisten veneilyseurojen puuhamiehet ovat tehneet pienen lippalaiturin. Salmessa on myös soraranta, jonne alumiiniset pienemmät avoveneet on totuttu täällä vetämään.
Soraranta on kuin M&M-karkeista koostettu.
Saaren nuotiopaikka on komea ja sen kalusteet karaktäärisesti ahavoituneet. Teen illan kähmässä ruokaa ja tunnelmoin.
Tulee todellisen maailman rajalle ulottuvan eräretken tuntua, vaikka Sadeln on sittenkin vain lyhyen matkan päässä Helsingin ja Hangon välillä kulkevasta ulommasta valtaväylästä.
Vanha linjataulu on saanut toimia metsästäjien kohdistustauluna.
