Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Vendée Globe – Yksinpurjehtijoiden lopullinen testi

Järjestyksessään kahdeksas Vendée Globe –kilpailu rikkoo ennätyksiä: osanottajia on ennätysmäärä ja heidän joukossa on entistä enemmän ”ulkomaalaisia”, näiden joukossa myös ensimmäinen suomalainen. Ja peräti kuusi naiskipparia. Tammikuussa tiedämme syntyykö uusi reittiennätys.

07.11.2020

Kirjoittajakari wilén

KuvaajaPierre Bouras/L’Occitaine en Provence, Alex Thomson Racing , Jean-Marie Liot/Alea, Satu Björn, Arto Wiikari

Yksinpurjehtijoiden maailmanympärikilpailu, ilman pysähdyksiä ja ilman ulkopuolista apua, starttaa Ranskasta Les Sables d’Olonnesta 8. marraskuuta klo 12:02 UTC ja lähtölinjalle asettuu peräti 33 kipparia. Osanottajarajoituksena on aikaisemmin ollut 30 purjehtijaa, mutta nyt ennakkoon ilmoittautuneita oli entistä enemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 1989 järjestetyn kilpailun ensimmäisen version jälkeen siihen on startannut 167 purjehtijaa, mutta ainoastaan 89 heistä on selvinnyt maaliin saakka.

Purjehdittava rata on yksinkertainen: startin jälkeen suunnataan etelään, jätetään Hyväntoivonniemi (Etelä-Afrikka), Cape Leeuwin (Australia) ja Kap Horn (Chile) vasemmalle, sen jälkeen pohjoiseen takaisin starttipaikalle. Eteläiselle valtamerelle järjestäjät asettavat yleensä rajoituksia jotta kilpailijat eivät ajautuisi liian kauaksi etelää, jäävuorivyöhykkeelle. Teoreettinen pituus on 21638 mpk:aa. Taktisesti haastavia kohtia ovat päiväntasaajan tyynet vyöhykkeet eli doldrumsit, heikkotuuliset Saint Helenan korkeapainealue etenkin ”alasmenomatkalla” ja vastaavasti paluumatkalla Azorien korkeapaine.

Värikäs historia

Ensimmäisen Vendée Globe –kilpailun starttilaukauksen ampui maailmankuulu ranskalainen, myöhemmin Irlannin merellä kadonnut Eric Tabarly 26.11.1989. Kisassa oli 13 osanottajaa, joista 7 pääsi perille. Voittajaksi selvisi Titouan Lamazou ja hän viipyi merellä runsaat 109 vuorokautta. Seuraava kisa starttasi jo 1992, matkalla starttipaikalle amerikkalainen Mike Plant katosi ja britti Nigel Burgess löydettiin hukkuneena Espanjan rannikolta.

Tämän jälkeen kilpailu järjestettiin joka neljäs vuosi ja IMOCA 60 -luokan veneet otettiin käyttöön. Vain kuusi purjehtijaa selvisi maaliin, heidän joukossaan ensimmäinen kisan selvittänyt nainen, Ranskan Catherine Chabaud. Kolme purjehtija pelastettiin dramaattisten vaiheiden jälkeen veneistään, mutta kanadalainen Gerry Roufs katosi Eteläisellä valtamerellä. Hänen veneensä löydettiin elokuussa 1998 Chilen rannikolta.

Vuoden 2000–2001 kilpailuun osallistui jo 24 purjehtijaa 7 eri maasta, 15 selvisi maaliin. Voittaja Michel ”Professori” Desjoyeaux alitti ensimmäisenä 100 vuorokauden rajapyykin reittiajalla hieman yli 93 vuorokautta. Vain vuorokauden hänen jälkeensä maaliin tuli 24-vuotias Ellen MacArthur, joka myöhemmin aateloitiin. IMOCA-veneille tehtiin nyt kallistuskoe ja starttia jouduttiin kovan myrskyn takia lykkäämään neljä vuorokautta. Seuraavan kilpailun 2004–2005 voitti niin ikään ranskalainen Vincent Riou ja hän leikkasi noin kuusi tuntia reittiennätyksestä. Nuori britti Alex Thomson starttasi ensimmäistä kertaa, mutta joutui keskeyttämään Kapkaupunkiin kun Hugo Bossin kanteen tuli reikä.

Alex Thomson, yksi Vendée Globen –kilpailun ennakkosuosikki, säätää purjeita pedestalivinssillä kokonaan suojatussa avotilassa. Veneessä on pinnaohjaus, mutta yleensä ohjaaminen jätetään autopilotin huoleksi. Kuva Alex Thomson Racing.

Seuraavaan kisaan 2008–2009 osallistui ennätysmäärä purjehtijoita eli 30 kipparia, joista kaksi naista. Startti oli myrskyisä ja Alex Thomson keskeytti jo toisena päivänä. Värikkäiden vaiheiden jälkeen ”Professori” otti toisen voittonsa, ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kippari joka on pystynyt tähän, uudella ennätysajalla 84 vuorokautta. Peräti 18 venettä keskeytti ja dramaattisimmat hetket koettiin 200 mpk:aa ennen Kap Hornia, kun kolmantena purjehtiva Vincent Riou pelasti kanssakilpailijansa Jean Le Camin tämän kölibulbinsa menettäneen ja kaatuneen veneen pohjalta. Vähän tämän jälkeen Riou joutui keskeyttämään maston katkettua, mutta hänelle myönnettiin jälkikäteen kisan kolmas sija.

Reittiennätys parani taas vuoden 2012–2013 kisassa kuudella vuorokaudella nuoren François Gabartin voittaessa ja Alex Thomsonin purjehtiessa kolmantena maaliin. Seuraavan kisan  voittaja Armel Le Cléac’h oli toinen ja hävisi voittajalle ainoastaan kolmella tunnilla.

Kokenut brittinainen Dee Caffari sijoittui veneellään Aviva kuudenneksi selvittäessään reitin 99 vuorokaudessa. Tämän veneen nimi on nyt STARK ja sen kipparina on Ari Huusela. Olisiko tässä aikamääräinen haaste Arille?

Vuoden 2016–2017 Vendée Globe -kilpailuun osa IMOCA-veneistä oli saanut foilit. Alex Thomsonin Hugo Bossissa oli sellaiset, mutta styyrpuurin foili katkesi jo Etelä-Atlantilla ”alasmenomatkalla”. Kahdessa edellisessä kisassa kakkoseksi purjehtinut Armel Le Cléac’h otti nyt voiton ja reittiennätys kuuluu nyt 74 vuorokautta 3 tuntia ja 35 minuuttia. Thomson oli kisan puolivälissä jo 800 mpk:aa ranskalaista perässä, mutta maalissa ero oli supistunut 16 tuntiin. ”Minulla oli kilpailun nopein vene”, Alex Thomson kommentoi myöhemmin.

Seuraa Ari Huuselan ja STARKin matkaa

Ari Huuselan kotisivut. Projektin kotisivulla Arin viimeisimmät tiedotteet. Projektin verkkokaupasta mm. oma nimi tarraksi Starkin mastoon 50 eurolla.

Luokan kotisivu on portti IMOCA-maailmaan myös Vendéen ulkopuolella.

Kilpailun kotisivulla mm. kippareiden, veneiden ja kilpailun esittelyt, uutissähkeet ja videoraportteja mereltä.

 

Ennakkosuosikeilla foilit

Edellisessä Vendée Globe -kilpailussa neljä ensimmäistä oli varustettu foileilla. Nyt starttaavassa kisassa 19 veneessä on foilit ja 8 niistä on uutta, mukana ensimmäisessä maailmanympärikilpailussa. Osa vanhemmista veneistä on myös saanut foilit, muissa on tavanomaiset nostokölit kuten Huuselan veneessä. Foilit antavat suurimman vauhtiedun 80–120 asteen tuulikulmissa.

Foileja on erilaisia, C-muotoisia kuten esimerkiksi Alex Thomsonin uudessa Hugo Bossissa ja Armel Triponin L’Occitainessa. Tai enemmän L-muotoisa kuten Jérémie Beyounen Charalissa, Charlie Dalinin Apiviassa ja Thomas Ruyantin LinkedOutissa.

Charlie Dalinin Apiviassa on L-muotoiset foilit. Veneen on suunnitellut Guillaume Verdier ja se laskettiin viime vuonna vesille ranskalaiselta CDK Technologies –veistämöltä. Avotila on levangin etupuolelta kokonaan suljettu. Kuva: Jean-Marie Liot/Alea.

Tässä tulikin lueteltua vahvimmat ennakkosuosikit. Alex Thomson starttaa viidenteen Vendée Globe –kilpailuunsa ja jopa ranskalaisille sopisi, että mikäli joku ”muun maalainen” voittaisi se olisi hän. Thomson on kuitenkin useasti joutunut keskeyttämään eri valtamerikisoissa eikä hän ole uudella Hugo Bossillaan, jossa on Oceanvoltin sähköprolpulsio, kilpaillut tänä vuonna muita uusia IMOCA-pursia vastaan. Jérémie Beyou voitti heinäkuussa Vendée-Arctique –kilpailun ennen Charlie Dalinia ja Thomas Ruyantia. Kisan mustaksi hevoseksi voisi nimetä Armel Triponin, jonka äärimmäisen veneen L’Occitane en Provence on piirtänyt tässä veneluokassa tuntematon Sam Manuard. Osaksi Unkarissa rakennetun veneen runkoa on nyt vahvistettu heinäkuisen kilpailun keskeytyksen jälkeen.

Armel Triponin L’Occitainen on yksi uusimmista IMOCA 60 –veneistä, varustettu C-muotoisilla foileilla ja käytännössä kokonaan katetulla istuinkaukalolla. Vene oli nopea Vendée-Arctique –kilpailuissa kunnes joutui keskeyttämään runkovaurioiden takia. Kuva: Pierre Bouras/L’Occitaine en Provence.

L-muotoinen foili on tiettävästi nopeampi enemmän vastatuuleen mentäessä, C-muotoinen parempi nopeilla sivumyötäisillä. Sen saa myös kokonaan vedettyä sisään rungon suojaan. Ongelmana IMOCA 60 –luokassa pidetään sitä, ettei peräsinlapoja saa varustaa siivekkeillä. Kovassa vauhdissa ja etenkin aallokossa vene tulee ”lentäessään” pituussuunnassa epästabiiliksi, perä pyrkii painumaan alas ja koholla oleva keula lyö kovassa vauhdissa voimakkaasti aaltoihin. Uusimman sääntöversion mukaan foileja voi sisään/ulos-suunnan lisäksi säätää pystyakselin ympäri etu-takasuunnassa viisi astetta suuntaansa ja tällä toivotaan oikean kulkuasennon löytyvän.

”Foilaavissa Imocoissa meno on entistä rajumpaa”, kertoo eräs ennakkosuosikeista. Veneen liikkeet joka suuntaan ovat vaarallisen äkkinäiset, on pidettävä kiinni kaksin käsin. Ja melu sisällä on valtava, 85–92 desibeliä, joten kuulosuojaimet ovat käytössä.

Nostoköleillä varustetut veneet eivät ainakaan ennakko-odotuksien mukaan pärjää foilaaville, mutta yllätysmomentti saattaa muodostua siitä, että edellä menevät ”lentäjät” hajottavat veneensä. Samana vuonna 2007 valmistuneita veneitä, kuten Huuselan STARK, lähtöluettelossa on 10 kappaletta, joista neljä on muutettu foilaavaksi. Vanhin vene on vuodelta 1997 ja kaksi venettä on vuosikertaa 1999. Näiden kuten Ari Huuselankin tavoitteena voisi olla maaliin purjehtiminen 100–120 vuorokauden aikajänteessä.

Ari Huusela STARK veneellään Helsingin Uivassa venenäyttelyssä 2020. Kuva: Satu Björn

X