Piia Simola

– Minäpä kerron teille, kuinka minusta tuli kerran auttaja.

Joukko messukävijöitä kuuntelee, kun Raija Höök pelastus- ja kelluntapukineita valmistavasta Hokka Oy:sta esitelmöi ohjelmalavalla.

– Olin kajakilla lenkillä, kun joukko pärinäpoikia- ja tyttöjä ilmestyi paikalle. Poika vesiskootterilla katsoi, että tuolla menee tuollainen täti-ihminen, kuinkahan mummo pysyy pystyssä…

Höök meloi kajakilla eteenpäin. Poika heitti lenkkejä vierestä niin, että aallot tyrskysivät kajakkia päin.

– Vähän ajan päästä kuului ”put put put”, ja pian poika olikin pylly pystyssä konepellin alla.

– Käänsin kajakin keulan poikaa kohti ja kysyin ”hei, voisinko olla avuksi?”.

Höök hinasi skootterin rantaan, ja poika kiitti kauniisti. Anteeksipyyntöä ei tosin kuulunut.

Varustele viisaasti

Vesillä ei kannata olla ylpeä. Oikea varustelu voi pelastaa jopa oman hengen.

– Pelastusliivien paikka ei ole laatikossa. Siellä ne eivät ole koskaan auttaneet ketään, Höök sanoo.

Talvisin heikoilla jäillä liivit kannattaa pukea kelkkahaalarin päälle. Värillä on väliä: vedessä näkyvät keltaiset tai punaiset, ei myrkynvihreät liivit.

Kuivapussiin laitetaan kaikki roiskearka.

– Kosketusnäyttöpuhelin toimii myös kuivapussissa. Ensiapulaukku ja kartta kuuluvat niin ikään pussiin.

Mukana pitäisi kulkea myös kompassi, syötävää ja juotavaa, päähine auringon- ja tuulensuojaksi, aurinkolasit, hätäraketti, valot ja otsalamppu.

Kun veneilykausi aloitetaan yhä aikaisemmin keväällä ja venytetään pitkälle syksyyn, lämmin pukeutuminen on tärkeää.

– Kylmässä vedessä ei ole kauaa aikaa pelastaa.

Tärkein varuste on oma pää.

– Jos ulkona on paha ilma, niin pakkoko sinne on mennä, Höök sanoo.