Yhdysvaltain laivaston vuonna 2017 palveluskäyttöön ottama lentotukialus USS Gerald R. Ford on melkoinen teknologinen ihme. Yli 330 metriä pitkä alus linkoaa lentokoneet ilmaan sähkömagneettiseen propulsioon perustuvilla digitaalisilla katapulteilla, jotka ovat saaneet jopa presidentti Donald Trumpin pään pyörälle.
Lisäksi alus voi kiertää maailman meriä pysähtymättä 25 vuotta putkeen ydinreaktorinsa ansiosta.
Jalopnik-sivusto kertoo nyt, että USA:n laivaston uusin ja hienoin lentotukialus ei kuitenkaan ole ihan täydellinen. Aluksen kaupallisilta lentokoneilta apinoitu ja ylöspäin skaalattu viemäröintijärjestelmä on nimittäin liian ahdas kuljettamaan 4 539-henkisen miehistön jätöksiä.
Yhdysvaltain kongressin alaisen, verorahojen käyttöä valvovan Government Accountability Officen tuoreen raportin mukaan koko massiivinen viemärijärjestelmä täytyy säännöllisin väliajoin huuhtoa hapolla jumittuneen ulosteen irrottamiseksi.
Jokainen huuhtelukerta maksaa 400 000 euroa, ja niitä tullaan aluksen elinkaaren aikana tarvitsemaan… No, aika monta. GAO:n arvion mukaan tämä arvaamaton kuluerä on yksi tekijä sille, että USS Gerald R. Fordin elinkaarikustannukset odotetaan nousevan 123 miljardiin dollariin alkuperäisestä 77 miljardista.
”Putket ovat liian kapeita, ja kun suuri määrä seiloreita huuhtoo vessan samaan aikaan esimerkiksi aamuisin, imu ei toimi”, toteaa GAO:n Shelby Oakley.
Jalopnikin mukaan aluksen viemäröintijärjestelmä on mitoitettu neljälle ja puolelle tuhannelle hengelle, perustuen laskelmaan, jossa vessoja käytetään tasaisesti ympäri vuorokauden.
Ongelma syntyy siis siinä vaiheessa, kun esimerkiksi aamuisin punkastaan noussut miehistö rynnii pöntölle samaan aikaan.
USS Gerald R. Ford ei ilmeisesti ole laivaston ainoa alus, jonka viemäröinti on huonosti suunniteltu. Kysymys kuuluukin, miten asia ratkaistaan.
Jatkuva puolen miljoonan dollarin kuluerä hamaan loppuun asti ei kuulosta järkevältä, mutta toisaalta uuden järjestelmän asentaminen tietäisi mittavia purkutöitä ja pitkää huoltotaukoa. Kustannuksista puhumattakaan.
Tämä juttu on julkaistu myös Tekniikan Maailmassa.
