Helsingin Uiva näyttely sujui harvinaisen lämpimässä ja hyvässä säässä. Kävijöitä riitti, kauppoja solmittiin ja näyttelyvieraat pääsivät tutustumaan uusiin venemalleihin, joita olikin esillä tänä vuonna tavallista enemmän.
Peter Nybergin kasvoissa on havaittavissa poikamaista intoa vanerisen ohjauspulpetin takana. Vaikka Uivaan näytteille tuotu Juva Yachtsin e/Y 28-sähkövene on vasta vanerisen mockup-mallin asteella, on Nyberg jo jättänyt ennakkovarauksen sisälle.
Hollantilaisella teräsveneellä vaimonsa kanssa veneilevä Nyberg on tottunut verkkaiseen matkantekoon, johon sähkövene sopisi mainiosti. Kuten hän toteaa, ”Poltetaan hirveät määrät dieseliä, niin sehän ei oo enää niin chic”.
Nyberg kertoo veneilevänsä lähinnä Helsingin ja Ahvenanmaan välillä. Isoimmalla akkupaketilla varustettuna veneen toimintasäde riittäisi tähän käyttöön mainiosti. Tosin rannikon latausinfran kehittymisestä hän myöntää olevansa hieman huolissaan.
Puisella mallilla on helppo hahmottaa tulevan veneen sisätiloja.
Tunnelmia haistelemassa
Reko, 8, ja isänsä Ilmari Urho ovat tulleet ”haistelemaan veneilytunnelmaa ja viihtymään”. Vaikka Rekoa hymyilyttää X-Yachtsin X4.3:n ruorissa, eivät Urhot ole messuilta varsinaisesti venettä etsimässä. Perheellä on tällä hetkellä mökkiveneitä, mutta suunnitelmissa on kenties purjeveneen hankinta parin-kolmen vuoden kuluttua.
Ilmari-isän mielessä tosin on siinä vaiheessa joku klassisempi käytetty, ne kun miellyttävät 80-lukulaisen silmää moderneja nykyveneitä enemmän. Rekon valinta perheen veneeksi olisi Albatrossi – klassikko sekin. Venetarjontaan Ilmari Urho kaipaisi enemmän edullisia ja pienempiä uusia purjeveneitä harrastustaan aloittaville. Tänään kuitenkin kassiin etsitään vielä sandaalit ja pilssipumppu.
Rekolla on nuoresta iästään huolimatta oma venemaku jo muodostunut.
Lapsille oli tarjolla pelastusliivejä vierailun ajaksi.
Toiveena esteettömämmät veneet
Quarkenin äärellä kelluvaa polyeteenilaituria on kokeilemassa Ulla Kemppainen. R2 Marinen operatiivisena johtajana työskentelevä Kemppainen on venesuunnittelun näköalapaikalla. Tuttuja veneitä ja projekteja löytyykin Uivassa useammasta laiturista. Pyörätuoli estää kuitenkin useasti veneen lähemmän tarkastelun, vaikka messujen varsinaisia kulkualueita hän kehuu erinomaisiksi myös esteettömyyden näkökulmasta.
Venesuunnittelun hän toivoisi huomioivan esteettömyyttä nykyistä enemmän. Esimerkkinä hän mainitsee vaikka liikuntavammaisen lapsen kanssa liikkumisen.
Vaikka ramppiveneisiin on usein pyörätuolin kanssa helppo nousta kyytiin, jää rooli matkustajan tasolle, kun ohjauspisteelle ei tuolilla pääsekään. Sitkeällä asenteella kilpapurjehdusta useammassa luokassa harrastanut Kemppainen, toteaa kuitenkin sisulla pääsevänsä lähes joka veneeseen jos tarve on.
Monesti hän on huomannut parhaan esteettömän veneen löytyvän hieman sattumalta, perusveneiden joukosta. Tänään silmään oli positiivisesti pistänyt erityisesti Terhin 480-malli.
”Kapeita ja paljon portaita”, kuvaili Ulla Kemppainen tyypillisiä veneitä.
Veneily vähentynyt
Tottunut näyttelykävijä Titta Vuola oli saapunut Uivaan neljä- ja viisivuotiaiden lastensa kanssa. Vuosittain venealan tapahtumissa käyvänä hän on pannut merkille etenkin tarvike- ja oheistuotteiden lisääntyneen tarjonnan.
Kotona perheestä löytyy Targa sekä Buster. Kaluston päivitykselle saattaa olla lähiaikoina tarvetta joten näyttelytarjonta kiinnostaa. Vaikka Vuola kertookin perheen olevan matkaveneilijöitä, ovat veneilymäärät kesässä jääneet valitettavan vähäisiksi. Myöskään menneet kaksi kesää eivät ole nostaneet perheen veneilymäärää erityisesti. Lyhyen kesän ajasta, kun kilpailee moni muukin yhteinen vapaa-ajan harrastus.
Värikkäät Marinot tuntuivat olevan erityisesti lasten mieleen, mutta myös Targat herättivät ihastelua. Titta Vuola kertoo lasten olevan innokkaita vesillä liikkujia, joita ei veneeseen tarvitse pakottaa mukaan. Erilaiset vastaantulevat alukset ja rantautumiset pitävät pienen miehistön valppaina. Myös meduusoja on bongattu tänä kesänä ja sattuipa pari kappaletta Marinojen väliinkin juuri juttuhetkellä.
Lapsia kiinnosti veneiden ohella myös meriluonto.
Aurinkolaseja etsimässä
Lämpömittarin heiluessa 28 asteen tuntumassa asteli näyttelylaituria rivakasti mies sukellusvarusteet päällä. Kasvomansetin takaa löytyi Tomi Taari. Monelle pääkaupunkiseudun veneilijälle kasvot ovat tutut Lauttasaaren polttoaineaseman tiskin takaa.
Nyt miestä tarvittiin kuitenkin toisenlaisiin tehtäviin. Lagoonin ja laiturin väliin oli pudonnut aurinkolasit. Niitä etsimään oli Taari kutsuttu. Ilmaa ei ollut tälle keikalle enää liikoja, sillä pohjalla olivat jo toisten aurinkolasien ja lompakon etsinnät.
Entiselle rakennesukeltajalle tämä on lähinnä harrastus ja apua osataan häneltä pyytää sosiaalisessa mediassa, kun lähistöllä jotain mereen putoaa.
Vaikka putoamiskohta tiedettiinkin tarkasti, jäivät lasit valitettavasti tällä kertaa löytymättä. Taari osasi aavistella tätä jo etukäteen. Liejuinen pohja on erittäin vaikea etsijälle ja haravointi tapahtuu käytännössä käsikopelolla.
Tomi Taari haki näyttelytunnelmaa pintaa syvemmältä.
