| Kustantaja | Otava | ||
| Hinta | 21,95 € | ||
Lähes joka kesä jossain vierasvenesatamassa saa kuulla valitettavasti manauksen sanoja. Poikkeuksetta kyseessä on perinteinen lausahdus, jossa ruoria käyttävä henkilö kehottaa rantautumisen yhteydessä keulassa toimivaa miehistön jäsentä hyppäämään vanhan vihtahousun voimalla.
Nyt jokaisella veneilijällä ja myös maakravulla on mahdollisuus haastaa itsensä ja opetella ensi kesäksi muutama fraasi, jotka toimivat paikassa kuin paikassa, veneen kannella tai rantakivikossa, sillä tietokirjailija ja radioääni Pasi Heikura on toimittanut suomenkielisen laitoksen Tintti-sarjakuvissa seikkailevan kapteeni Haddockin manauksista. ”Kiroilusta voisi tehdä kiinnostavaa ja älykästä.”, kuten Heikura toteaa.
On aivan toista kutsua kanssaihmistä hunajavohveliksi tai puurohauteeksi merikapteenia mukaillen kuin kalliot kaikuen säestää häntä karkealla paholaista tarkoittavalla kirosanalla. Puliveivariksi eli vetkuttelijaksi köyttä pitelevää henkilöä voi sen sijaan kutsua, koska keulassa täytyy olla toimelias, kuten kaikki tietävät.
Järvipurjehtijaksi tunnustautuvan kirjailijan mukaan jopa makean veden piraatti tietää, että veneessä pitää välttää joutumasta sellaiseen tilanteeseen, että päällikkö joutuu turvautumaan voimasanoihin. ”Ruokatauot venyvät joskus pitkiksi ja verensokeri saattaa laskea lähelle helpon ärsyyntymisen seutua, mutta sitä varten pitää varata hätämuonaa rantautumisia varten.”, kertoo Heikura.
”Lännemmäs, hunajavohveli, lännemmäs! Sidotaanpa purtilomme tähän, ettei se pyöri kuin gyroskooppi ja kolhaise tuota viereisen putkisierainlepakon saippuakoteloa!”, olisi tulkintani klassisesta torailusta, jos joutuisin vastoin ennakko-oletusta edellä mainittuun tilanteeseen.
Heikuran teos Tyrskyn Myrsky! – Johdatus kapteeni Haddockin manauksiin perustuu Tintti-sarjakuvien parrakkaaseen sivuhenkilöön, merikapteeni Archibald Haddockiin, joka suoltaa suustaan ilmoihin mitä mielikuvituksellisempia manauksia. Sarjakuva-albumien sivuilla hän suorastaan juopuu voimasanoistaan, jotka ovat kuitenkin lapsiystävällisiä.
Se, että Tinteissä ei käytetä roisia ja loukkaavaa sanailua juontuu sarjakuvan historiasta. Hergén laatiessa Kultasaksinen rapu -tarinaa vuonna 1940 oli selvää, että Le Soir -lehden lastenliitteessä ei voinut kiroilla. Taiteilija kuitenkin halusi, että ensikertaa esiintyvän merimieshahmon sanasto olisi yhtä rikasta kuin todellisuudessa. Manailut suomentaneet Jukka Kemppinen sekä Soile ja Heikki Kaukovalta onnistuivat säilyttämään kielen voiman myös suomenkielisissä käännöksissä. Heikuran mukaan osa manauksista on pysynyt samoina, mutta kääntäessä mukaan on tullut myös aimo annos riehakkuutta.
Radioäänenä, tietokirjailijana, humoristina ja muusikkona tunnetun Heikuran suhde Tintti-sarjakuviin on läheinen. Se sai alkunsa jo vuosikymmeniä sitten jouluna vuonna 1970, kun lahjapaketista paljastui sarjakuva-albumi Tintin seikkailut 1: Seikkailu Punaisella merellä. Seitsenvuotiaalle kokonainen sarjakuva-albumi avasi aivan uuden maailman, jonne oli helppo uppoutua ja palata. Kirjan esipuheen mukaan Heikura lukee Tintin seikkailut läpi noin viiden vuoden välein.
Nyt julkaistu teos on syntynyt Heikuran ihailusta kapteenin ällistyttävää haukkumasanastoa kohtaan. Tyrskyn Myrsky! pohjautuu vuonna 1991 julkaistuun Albert Algoudin ”viralliseen” valikoituun sanakirjaan Le Haddock illustré: L’intégrale des jurons du Capitaine Haddock, mutta korvaamattomana apuna on toiminut myös Reijo Vallan omakustanne Turskatti! Kapteeni Haddockin haukkumat vuodelta 2006.
Brestin jyräyksen voimalla voin todeta, että Tyrskyn Myrsky! on oivallinen ja hauska hakuteos. Sitä kannattaa lukea seurassa ja mielellään voimakkaasti artikuloiden. Sen avulla jopa kokeneempi vesilläliikkuja voi oppia uusia voimasanoja vanhojen latteuksien rinnalla ja kannustaa kanssapurjehtijoita parempaan suoritukseen maailman merillä.
