| Toimittanut | Tapio Bergholm | ||
| Kustantaja | Museovirasto | ||
Me purjelaiva-aikakautta romantisoivia kirjoja lukeneet mielellämme katsomme entisaikain merimiehen ammattia eräänlaisen savulasin läpi. Se näyttäytyy iltaruskona ja lenseänä tuulena, joka noustessaan vie miehet lauleskellen raakapuille.
Syyttömiä kuvan muodostumiseen eivät olleet merimiehet itsekään aina. Etenkin kirjallisuudessa ovat korostuneet raju luonto, rohkeus, toveruus ja vapaus, eräällä tavalla myös riippumattomuus naisista. Varsinkin palattuaan rantaan he mielellään ”esittivät merimiestä”. Kuva on varsin kaukana todellisuudesta.
Suomen merihistoriallisen yhdistyksen ja merimuseon yhteistyönä syntynyt uusin Nautica Fennica kertoo tarinan todellisen puolen. Työ merellä -kirjassa lähinnä historian tutkijoista koostuva kirjoittajajoukko paljastaa karun todellisuuden romantiikan takaa: merimiehen työ on ollut enimmäkseen armotonta raatamista. Vapaus on lähinnä illuusio, sillä laivoilla lähes poikkeuksetta vallitsi kova kuri. Toveruuskin oli enemmän ajoittaista.
Kirja kertoo merityöstä kuitenkin laajemminkin. Muun muassa talonpoikaislaivurit olivat merkittäviä työllistäjiä ja kaupan edistäjiä rannikolla. Mielenkiintoinen on mm. Kirsi Keravuoren artikkeli Kustavin laivurien elämästä ja toiminnasta. Kirja ei myöskään unohda nykypäivän merimiehiä työssään.
