Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Huolto

Tee itse: Asenna AIS-lähetin veneeseen

Ais-lähetin parantaa näkyvyyttä vesillä ja varoittaa törmäysuhasta. Ais-lähettimen asentaminen veneeseen sujui yllättävän helposti.

05.10.2020

Kirjoittajaja kuvat tomi peurakoski

Lähettäviä ais-laitteita löytyy monia erilaisia, erilaisin ominaisuuksin. Sen avulla näyt paremmin.


Ais-transponderien, eli lähetin-vastaanottimien suosio on ollut viime vuosina hissukseen nousussa, samalla kun niiden hinta on hiljalleen laskenut kuluttajaystävällisemmälle tasolle. Hiljaisilla vesillä veneilijä ei sellaista varmaan tarvitse, mutta vilkkailla vesialueilla ais-lähetin on kelpo peli. Laituriparlamentit ovat jakaneet ”tietoa” siitä, että ammattimerenkulkijat inhoavat huviveneissä olevia ais-lähettimiä, koska ne tukkivat ammattimerenkulkijoiden karttanäkymän sijaintitiedoillaan. Kysyessäni ammattilaisilta mielipiteitä huviveneisiin tarkoitetuista B-luokan ais-lähettimistä, ei kenelläkään ollut mitään niitä vastaan, sillä tarvittaessa ne saa kytkettyä näytöistä pois päältä.

AIS-lähettimen ominaisuuksia

Itse valitsin veneeseen asennettavaksi Em-trakin uuden sukupolven aisin, mallinumeroltaan B954. Se pitää sisällään wlanin ja bluetoothin, joten veneessä voi ais-maaleja seurata langattomasti vaikka iPadilla tai kännykällä, kunhan niihin on hankittu sopiva ohjelmisto, joka karttakuvan päällä näyttää ais-maalit.

Toisekseen tässä mallissa on sisäänrakennettu antennisplitteri. Jos splitteriä ei olisi, joutuisi asentamaan erilliset antennit aisille ja vhf:lle, tai sitten hankkimaan ulkoisen antennisplitterin, joka yhdistäisi aisin ja vhf:n antennisignaalit yhteen antenniin. Laitteessa on myös sisäänrakennettu gps-vastaanotin, mutta myös ulkoisen gps-antennin voi liittää laitteeseen.

Tuumasta toimeen

Tärkein asia aivan ensiksi on selvittää, riittääkö sisäinen gps-vastaanotin vastaanottamaan paikannussatelliittien signaalit tarpeeksi hyvin sinne, minne laite on tarkoitus asentaa. Asennusohjeiden mukaan satelliittisignaalit kyllä läpäisevät lujitemuovikannen, mutta jos väliin tulee enemmän esteitä, voi ulkoinen antenni olla pakollinen valinta.

Em-trakin asennus on näppärää erillisen taustalevyn ansiosta. Laitteen saa helposti irti ja kiinni levystä tarpeen vaatiessa.

Asennuspaikaksi valikoitui ohjauspulpetin alla oleva kaappi, jonne on asennettu aikoinaan myös NMEA2000-backbone, eli NMEA-verkon yhdyspiste ja virransyöttö. Ennen mitään kytkentöjä liitin Em-trakin usb-liitännällä kannettavaan tietokoneeseen, josta laite saa virtaa ja alkaa etsiä paikannussatelliitteja.

Ennen asennusta on syytä tarkistaa, näkyvätkö paikannussatelliitit ais-lähettimelle. Apuna on ProAIS2-ohjelma. Em-Trak tukee montaa satelliittijärjestelmää.

Ensimmäinen ongelma oli se, että Macbook Pro ei saanutkaan yhteyttä itse laitteeseen. Pienen googlailun jälkeen selvisi, että Mac-koneissa pitää bluetooth laittaa pois päältä, sillä se estää Em-Trakiin kytkeytymisen. Kun laitoin bluetoothin Macista pois, yhdisti se Em-Trakiin saman tien.

Macciin asennetulla, ilmaisella ProAIS2-ohjelmalla pystyy seuraamaan Em-Trakin sielunelämää tarkasti. Sillä ohjelmoidaan muun muassa Traficomilta saatava pakollinen yksilöintinumero eli MMSI-numero laitteeseen ja seurataan, kuinka hyvin satelliitit näkyvät laitteelle.

Kun kannettava tietokone ja ais olivat keskenään yhteydessä laitoin aissin kaappiin, jonne sen aioin asentaa.

Muutamassa minuutissa läppärin ruudussa näkyi, että Em-Trak oli saanut paikannettua itsensä usean satelliitin avittamana.

Ais-lähettimelle ohjelmoidaan MMSI-numero ja muut tarvittavat tiedot tietokoneen avulla.

Liittimet siististi

Kun sijoituspaikasta oli saatu varmuus, alkoi johtovetojen suunnittelu. Katolla olevasta vhf-antennista meni ennestään antennipiuha puhelimeen, mutta nyt se pitäisi vetää ais-lähettimelle saakka jo aikaisemmin porattujen suht pienien reikien läpi. Antennijohdon päässä oleva uhf-liitin oli kokonsa puolesta vain tiellä, joten leikkasin sen pois ja sain ujutettua koaksiaalikaapelin eli antennijohdon siististi aissille saakka. Pituuskin oli just eikä melkein.

Ais-laitteelta piti seuraavaksi vetää antennijohto vhf-puhelimelle. Laitteen mukana tullut metrin pituinen johto ei riittänyt laitteiden väliin mitenkään, joten piti lähteä koaksiaaliostoksille. Samalla tuli ostettua RG58-antennijohdolle useampia puristusliittimiä johtojen päihin. Punnitsin juottamisen ja puristusliittimien väliltä ja päädyin puristusliittimiin niiden helppouden takia. Virallisestihan suositellaan, että puristusliittimienkin keskinapa tinattaisiin, jotta tärinässä ja heilumisessa kytkennät eivät löystyisi. Itse kuitenkin päädyin pelkkään puristamiseen ja kutistesukkien käyttöön liittimien suojaamiseksi. Ahtaissa tiloissa juottaminen ei muutenkaan ole herkkua, varsinkaan jos sähkö pitää tuoda kauempaa kolville.

Hanki koaksiaalin kuorija

Koaksiaalikaapelin kuorija ei maksa montaa euroa. Ahtaissa tiloissa muutaman euron hintainen koaksiaalikaapelin kuorija on hintansa väärti. Sillä saa näppärästi kuorittua antennikaapelin muutamassa sekunnissa. Samalla kertaa se kuorii antennikaapelin keskijohtimen paljaaksi ja jättää halutun pituuden suojavaippaa näkyville.

Piuhat paikalleen

Kun sähkö- ja antennijohdot on saatu vedettyä asennuspaikalle ja mitattua, että ne yltävät laitteelle hyvin, oli aika asentaa Em-Trak lopulliselle paikalleen. Tämä laite on suunniteltu järkevästi siten, että itse laite kiinnittyy klipsillä peltiseen irtotaustaansa, joka voi olla ruuvattu tai tarrattu seinään. Laitteen mukana tulee kaksipuolisia tarroja, joilla laitteen luvataan pysyvän seinässä kiinni. Aika näyttää, riittävätkö tarrat vai vaaditaanko ruuveja. Piuhat kytketään paikoilleen ja ylimääräiset johdonpätkät siistitään nätisti kiepiksi nippusiteillä.

Puristusliitokset ovat siistejä ja helppo tehdä, kunhan työkalut ovat oikeat. Hyviin puristuspihteihin kannattaa investoida.

Katkaisin vai kaksi?

Kun ais-lähetin kytketään veneen akkuun, on siinä aina virta ja se lähettää veneen sijaintia aina, ellei asenna väliin katkaisijaa, joka katkaisee laitteesta virrat kokonaan. Toinen vaihtoehto on asentaa ais-lähettimeen kytkin, joka kytkee hiljaisen tilan päälle: oman sijainnin lähettäminen taukoaa, mutta ais-tietojen vastaanotto jatkuu normaalisti. Asennuksen aikana piti pohtia, kumpaa vaihtoehtoa käyttää, vai kumpaakin.

On/off-virtakytkin asennettuna pulpetin kylkeen.

Jos laitteen vain hiljentää, kuluttaa se kuitenkin edelleen virtaa, joka pienellä hupiakulla varustetussa veneessä on usein kortilla. Toisaalta, kun laitteesta katkaisee virrat kokonaan, voi satelliittien löytäminen kestää useita minuutteja virran takaisinkytkemisen jälkeen. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Kytkin virtakytkimen ja kolmen ampeerin sulakkeen Em-Trakin plus-johtoon, negatiivinen sähkö menee suoraan laitteelle kytkentäkiskosta. Hiljennyskytkimen voi asentaa myöhemminkin, jos näen sen tarpeelliseksi. Ilman ais-tietoja ei kuitenkaan tarvitse olla, sillä vanhassa vhf-puhelimessani on ais-tietojen vastaanotto-ominaisuus.

Em-Trak ais-lähetin käyttökunnossa. Keltainen johto on tietokoneelle menevä usb-ohjelmointijohto.

Mitä tuli opittua

Suunnittelun tärkeyttä ei voi kyllin korostaa. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty tässäkin asiassa. Ais-lähettimen paikka on tarkkaan mietittävä ja mitattava etukäteen. Johtovedot aiheuttavat eniten päänvaivaa ahtaissa tiloissa, eivätkä johtojen päihin ennalta valmiiksi asennetut liittimet helpota vetotöitä. Helpoiten selviää, kun asentaa koaksiaalikaapeleihin liittimet vasta sen jälkeen, kun johdot on vedetty oikealle paikalleen.

Loppujen lopuksi asentaminen sujui mutkattomasti. Kun virrat kytki päälle ja ohjelmoi kannettavalla tietokoneella laitteeseen vielä MMSI-numeron, veneen nimen, kutsun ja mitat, oli asennus valmis. Kymmenen minuutin sisällä oma vene ilmaantui marinetraffic.com -sivuston kartalle. Sivun osoite on hyvä kertoa kavereillekin, näin he näkevät aina missä päin oma vene on liikkeellä.

Voit lukea asennusohjeen myös Vene-lehdestä 6/2020.

Ais-sanastoa

Vanhemmat huviveneilijöiden käyttöön tarkoitetut niin kutsutut B-luokan ais-lähettimet lähettävät kahden watin teholla. Lähetyslajina on CSTDMA (Carrier Sense Time-Division Multiple Access). Laite lähettää sijaintinsa joka 30. sekunti. Kun laite päättää lähettää sijaintinsa, kuuntelee se onko kanava vapaana. Jos se on varattuna, peruuntuu lähetysvuoro ja laite jää odottamaan seuraavaa lähetyskertaa.

Uudemmat ja hieman kalliimmat, viiden watin lähettimellä varustetut SOTDMA (Self-organized Time-Division Multiple Access) laitteet osaavat varata oman lähetysaikansa etukäteen: kun laite lähettää sijaintinsa, varaa se samalla lähetyspaikan seuraavalle lähetykselle. Näin ruuhkaisillakin radioaalloilla tieto sijainnista menee varmemmin perille. Se, kuinka usein laite lähettää sijaintinsa, riippuu veneen nopeudesta. Jos vene on paikallaan, ei tietoa tarvitse lähettää usein. Nopeasti liikkuvat veneet lähettävät tietonsa jopa viiden sekunnin välein.

X