Moottoripurrelle ei oikeastaan ole tarkkaa määritelmää. On kuitenkin havaittavissa ajanjakso, 1960-70-lukujen taite, jolloin markkinoille alkoi tulla veneitä, joita käsitteellä yleensä tarkoitetaan. Yhteistä niille oli runko, joka oli tuon ajan purjeveneisiin verrattuna huomattavasti tilavampi sisältä: pulleampi, syvempi, varalaidoiltaan korkeampi.
Taustalla oli veneilyn muuttuminen purjehdusurheilusta perheharrastukseksi, kun lujitemuovi ja sarjavalmistus toivat yhä uusia venemalleja tavallisen kansan saataville. Perheet halusivat asuttavuutta ja purjehduksen helppoutta, ja niitä koetettiin tarjota. Syntyi kuitenkin ristiriita, joka pilasi moottoripursien maineen pitkiksi ajoiksi purjehduksesta kiinnostuneiden silmissä. Helpon käsiteltävyyden nimissä rikit alimitoitettiin niin, että veneet eivät liikkuneet keveissä tuulissa ja pullukat rungot tyssäsivät aaltoihin nousukulmia haettaessa.
Hans Groop ei ollut ainoa suunnittelija, joka lähti omille linjoilleen. Hän kasvatti purjealaa ja piirsi korkeita, kapeita rikejä. Myös runko solakoitui ja vedenalainen lateraalipinta muotoiltiin tehokkaammaksi, vaikka verrattain matala, saaristoon sopiva kölisyvyys säilyi.
Tuloksista erityisesti Targa 96 sai pian mainetta, ettei se ominaisuuksiltaan jäänyt juuri tavallisista purjeveneistä. Saipa vene jopa luokkavoiton Gotland Runtissa vuonna 1979, tosin voimakkaasti muunnellulla versiolla.
Kuukauden käytetty Targa 96 on julkaistu Vene-lehdessä 12/2014
Vakaata kyytiä
Oli siis lupa odottaa vähintään kohtuullista suorituskykyä, kun suuntasimme Taalintehtaalta Falkön selälle. Kun tuuli pysytteli 3–5 m/s leppoisissa lukemissa, mittasimme parhaimmillaan nopeudeksi 5,2 solmua melkein suorassa sivutuulessa. Myötäiseen laskimme ilman spinaakkerin apua neljää solmua. Luoviessamme näytti gps tasaisesti lukemia neljän solmun paremmalla puolella.
Nousukulmakin oli tyydyttävä, vaikka veneen raskasuppoumaisuus tuli esiin vastakäännösten aikana. Niihin pitää lähteä hyvällä vauhdilla ja päättäväisesti. Muuten veneen vauhti hidastuu ja voimaa purjeisiin pitää kerätä uudestaan melko alhaalta. Kiihtyvyys on vaatimatonta, mutta sitä mukaa kuin vauhtia saa lisää, vene nousee taas ylemmäs sekä halkoo aaltoja voimakkaasti ja pehmeästi.
Juuri tässä hahmottuvat Targan olemuksen ilmeisimmät piirteet. Kulku on rauhallisen määrätietoista ja suuntavakaata, pitkille etapeille houkuttavaa. Avotilan suojaisuus vahvistaa tunnetta siitä, että alla on nimenomaan matkapursi. Viima ja kylmyys eivät pääse puremaan, kun penkillä istuva on olkapäitään myöden laidan suojissa, ja koko komeuden kruunaa tuulilasin päältä korkealle nouseva kuomu.
Veneen keskelle sijoitettu avotila oli harvinaisuus silloin, kun Targa 96 esiteltiin. Sittemmin sitä ovat käyttäneet ahkerasti muun muassa ruotsalaiset avomeripursien valmistajat, esimerkiksi Hallberg-Rassy ja Najad lähes tavaramerkeikseen asti. Suurilla merillä ratkaisulle nähtiin perustetta turvallisuuden kannalta, sillä murtuvan aallon pääsy korkealla ja keskellä sijaitsevaan avotilaan on vaikeampaa. Sivutuotteena syntyi peräkansi, joka palvelee aurinkosäällä mainiosti oleskelupaikkana, ja muulloin tavaravarastona.
Avotila on melkein poteromaisen syvä. Levankia ei ole, pienen ratin ansiosta ohjaaja ulottuu sekä isopurjeen että genuan jaluksille.
Ilman kumartelua
Sama pätee Targaankin, mutta suurempi peruste löytyy tilankäytöstä. Tavoitehan oli tarjota moottoripursimainen asuttavuus. Keskiavotilan ansiosta veneeseen saatiin kunnollinen peräkajuutta, johon on käynti avotilasta. Purjeveneissä peräkajuutta oli tuolloin harvinaisuus, johon matalalaitainen ja kapea runkomuoto ei antanut mahdollisuutta kuin vasta reilusti suuremmissa kokoluokissa.
Syvän avotilan takia portaikko salonkiin on helppokulkuisen matala. Portaikon alla murisee moottori, alunperin reilusti 25-hevosvoimaiseksi mitoitettu Volvo Penta. 36 vuoden ikäiseen testiveneeseen se on vaihdettu 13 vuotta sitten. Sekä teho että merkki pysyivät ennallaan.
Tilajärjestely ei ollut tavaton edes aikoinaan. Suuri uutuus oli kuitenkin siinä, että kaikkialla on käytössä täysi tai kohtalainen seisomakorkeus.
Keulakajuutan V-vuode kätkee alleen vesitankin ja säilytyslokeroita, seiniä peittää kaunis karneeraus hyllyjen alareunaan saakka. Sama karneeraus sekä laipioiden ja kalusteiden mahonkipinnat antavat salonkiin viihtyisää tunnelmaa. Paapuurin laidalla on U-sohva keskellään mastonjalkaa pitkin kattoon nouseva tai sohvan parivuoteeksi muuttava pöytä, jossa ruokailee 4–5 henkeä.
Vastalaidan pentteri on varustettu kaksiliekkisellä liedellä ja yhdellä, syvällä altaalla. Laatikoita on riittävästi pidemmänkin matkan tarvikkeiden säilyttämiseen, kun avuksi ottaa sohvan aluset; taemman sakaran alle on tässä veneessä asennettu tilava kylmiö.
Portaikon paapuurin puolella oleva toiletti on nykymitoin katsoen ahdas, mutta vuosien varrella riittäväksi osoittautunut. Samaa voi sanoa vastapuolella olevasta karttapöydästä, jonka istuin jatkuu pistopunkkana avotilan penkin alle.
-
![]()
- Peräkajuutta ei voita moderneja versioita tilavuudella, mutta jako kahteen punkaan on harvinaista nykyisin.
-
![]()
- Salongissa on kovin perinteisen skandinaavinen tunnelma. Pöydän voi nostaa kattoon pois tieltä tai laskea tekemään U-sohvasta parivuoteen.
Aika ohitti venetyypin
Aikanaan Targa 96 avasi uusia uria moottoripursien suunnittelulle ja toi ne hyvin lähelle purjeveneitä. Nykyisin varsinaisia moottoripursia on uudistuotannossa hyvin vähän. Selitystä voi hakea vaikka siitä, että silloiset asuttavuuden ja suurten sisätilojen toiveet oikeastaan toteutuvat ihan tavallisissa pursissakin.
Modernisti leveäperäisissä pursissa on jokseenkin poikkeuksetta yksi, jopa kaksi peräkajuuttaa, jotka ovat suurempia kuin Targan ainoa. Myös salonkien, toilettien ja penttereiden mitat ovat kasvaneet, ja seisomaankin mahtuu yleensä vähintään salongissa ja pentterissä.
Muutos runkomuodoissa on kuitenkin johtanut siihen, että yksi Targa 96:n eduista on paitsi säilynyt, jopa muuttunut entistä korostuneemmaksi: Yhtä suojaista avotilaa saa turhaan etsiä uusista pursista. Ne suunnitellaan eteläisempien merien olosuhteiden mukaan, jolloin iskusanoja ovat avoimuus ja hyvät mahdollisuudet nauttia auringosta.
Skandinaavinen räntäsadepurjehdus nollakelissä ei ole maailmalla saanut ansaitsemaansa ihailua osakseen.
Suuri genua jää alaliesmastaan varsin korkealle. Tehohäviötä kyllä, mutta kannelle ei tarvitse juuri mennä nostelemaan liesmaa kaiteen yli.
Jalukset tulevat avotilaan, mutta mastolle pitää mennä purjeita nostettaessa tai reivattaessa.
Ominaisuuspuntari
Venettä verrataan yleisesti ottaen samantyyppisiin ja -kokoisiin. Arviot kohdistuvat ensisijaisesti venetyyppiin, ei yksilöön, mutta mahdollisten lisävarusteiden ja muutosten vaikutuksia on huomioitu.
