Jutut

Talvimeloja – Ympärivuotinen merenkulkija nauttii jäisestä merimaisemasta

Talvimeloja pääsee nautiskelemaan jäisestä merimaisemasta, joka jää veneilijältä kokematta.

14.12.2019

KirjoittajaTanja Paananen

KuvaajaAnton Reenpää, Eva-Lotta Backman-Winquist

Ilma on marraskuun ensimmäisen päivän kunniaksi raikas ja aurinkoinen. Lämpötila on vielä hitusen plussan puolella ja tuulta noin 4–5 metriä sekunnissa. Killumme aurinkolasit päässä Lauttasaaren edustalla ja nautimme merestä. Lähipiirissä ei näy muita vesikulkuneuvoja, lokitkin ovat kaikonneet etelään. On miellyttävää kuunnella veden loisketta melan iskeytyessä vedenpinnan läpi ja noustessa ylös. Loppusyksyn kirpeys pistelee poskipäitä.

Ajatus talvimelonnasta tuntui aluksi huimapäiseltä, jopa uhkarohkealta. Melottuani jonkin aikaa marraskuisessa syyssäässä aloin jo haaveilla oikein kunnon talvikeleistä, jäälautoista merellä ja lumesta ympärilläni. Kylmyys, jonka odotin tuntuvan ilkeältä, olikin hikeä kainaloissa ja virkeä olo päässä.

Talvimelonta ei tarkoita automaattisesti jäisiä ja lumisia olosuhteita. Talvimelonnaksi kutsutaan syksyn ja kevään välistä aikaa, jolloin melontaan ei yleensä liitetä urheilullisia tavoitteita tai pitkiä melontaretkiä. Talvisin on mukava meloskella kaikessa rauhassa ja nauttia ympäröivästä luonnosta. Kun mukana on lämpimiä vaatteita ja meloja osaa huolehtia itsensä ja muiden turvallisuudesta, voi kajakin ottaa alleen vielä jäiden tultuakin.

Lue juttu talvimelonnasta Vene-lehdestä 12/2019

X