Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Sinilevän määrä on lisääntynyt – havainnot silti yhä vähäisiä

Suomen ympäristökeskuksen mukaan valtaosassa merialueita sinilevähavainnot ovat kuitenkin yhä vähäisiä, ja sama koskee järvihavaintoja.

02.07.2020

KirjoittajaJukka Hiiro

Sinilevän määrän kerrotaan lisääntyneen sekä merialueilla että sisävesillä, Suomen ympäristökeskus (SYKE) tiedotti viime viikon lopulla. Viime viikolla sinilevää havaittiin edeltänyttä viikkoa enemmän. Sinilevien lisääntymistä edesauttoi kesäkuun lämpimät säät.

SYKEn mukaan valtaosassa merialueita sinilevähavainnot ovat kuitenkin yhä vähäisiä. Sama koskee järvihavaintoja. Pääasiassa sinilevää havaittiin viime viikolla Suomenlahdella ja Saaristomerellä, mutta yksittäisiä havaintoja tehtiin SYKEn mukaan myös Rauman lähellä Selkämerellä sekä Uudenkaarlepyyn eteläpuolella Perämerellä. Myös männyn siitepölyä saattaa edelleen esiintyä erityisesti maan pohjoisosissa.

Kuluneen viikon satelliittikuvissa on havaittu osin pinnanalaisia ja osin jo pinnanpäällisiä leväesiintymiä erityisesti Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla, SYKE tiedottaa. Suomenlahdella runsaimmat sinileväalueet ovat avomeren puolella.

”Sinilevät ovat käyttäytyneet täysin odotetusti: lämpimät ja tyynet säät suosivat sinilevien kasvua, ja tällaisten olosuhteiden nyt vallitessa sinilevät ovat runsastuneet. Lämpöaalto vain saapui hieman tavanomaista aikaisemmin tänä kesänä. Tämän perusteella ei kuitenkaan vielä voi vetää johtopäätöksiä siitä millainen sinileväkesä kokonaisuudessaan tulee olemaan, koska säät vaikuttavat suuresti asiaan”, toteaa tutkija Heidi Hällfors Suomen ympäristökeskuksesta.

Tyypillisesti sinilevän määrä lisääntyy merialueilla kesäkuun lopussa ja on runsaimmillaan heinä-elokuussa.

Leväseurannan järvihavaintopaikoilla sinileväkukintojen määrä on lisääntynyt, vaikka valtaosassa havaintopaikoista sinilevää ei olekaan esiintynyt. Hieman sinilevää esiintyi 41:llä ja runsaasti kuudella havaintopaikalla, SYKE kertoo. Erittäin runsas sinilevähavainto tehtiin viime viikolla vain yhdellä järvihavaintopaikalla.

”Kesäkuun hyvin lämmin ajanjakso on paikoin aikaistanut sinilevän esiintymistä järvillä. Ajankohtaan nähden sinileväkukintoja on havaittu erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa keskimääräistä enemmän. Lämpimän sään jatkuessa sinilevien pintaesiintymät voivat lähipäivinä edelleen runsastua”, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Laura Härkönen tiedotteessa.

Lomakauden alku on lisännyt myös kansalaisten tekemiä sinilevähavaintoja, SYKE kertoo. Havaintolähetin välityksellä viime viikolla ilmoitettiin kaikkiaan kymmenistä kohteista, joilla on esiintynyt hieman sinilevää. Joitakin runsaita sinilevähavaintoja on tehty painottuen Etelä- ja Keski-Suomen alueelle, ja lisäksi kansalaisilta tuli muutama ilmoitus erittäin runsaasta sinileväesiintymästä.

Uimarantojen sinilevätilannetta seuraavat kunnat ja kaupungit, joten niiden kohdalla runsaasta sinileväesiintymästä kannattaa ilmoittaa kyseisen kunnan terveydensuojeluviranomaisille, SYKE muistuttaa.

Tänä kesänä otetaan käyttöön myös Itämeri.fi-palvelun Levähavainnot-internetsivu. Kyseisellä Levähavainnot-sivulla esitettävä sinileväkartta yhdistää samaan näkymään Järvi-meriwikiin ilmoitetut sinilevähavainnot, Helsingin kaupungin uimarantojen sinilevähavainnot ja Suomen ympäristökeskuksen satelliittitulkintoihin perustuvat sinilevähavainnot aina viimeisten kolmen päivän ajalta.

Näin tunnistat sinilevän

  • Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja.
  • Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja sitä kasautuu rantaveteen. Sinilevästä poiketen siitepölyä esiintyy veden pinnan lisäksi myös esimerkiksi laiturin tai pihakalusteiden päällä.
  • Jos levämassa hajoaa tikulla kokeiltaessa hippusina veteen, kyseessä voi olla sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu kuin sinilevä.
  • Vesilasissa sinilevät nousevat pintaan vihertävinä hippusina noin tunnin kuluessa.

Lähde: Suomen ympäristökeskus

X