”TULKAA tänne. Täällä on hyvä paikka”, viittoo yksi seuran jäsenistä, kun lähestymme 130-vuotiaan Segelsällskapet i Jakobstad -purjehdusseuran laitureita. Vieras tuntee täällä muutenkin olonsa heti tervetulleeksi. Ovet ovat auki jopa klubitilaan, jossa on pieni keittiökin. Vierassatamaa pyörittävät nuoret ovat kohteliaita ja todella osaavat hommansa. Paviljonki on uskollinen alkuperäiselle sisustustyylilleen ja ruoka on herkullista. Kaiken kaikkiaan sataman nimi ”Smultrongrundet” eli mansikkapaikka osuu nappiin.
Segelsällskapet i Jakobstad, SSJ:n komea ravintolapaviljonki.
Merellistä nähtävää
Moni tietääkin, että Nautor ja Baltic Yachts toimivat Pietarsaaressa. Veneen- ja laivanrakennuksella on täällä yli 450 vuoden päähän ulottuva perinne. Pietarsaari sai 1765 oikeuden käydä ulkomaankauppaa, ja vuosisadan lopulla siitä kasvoi maan suurin laivojen tuottaja. Vuosisatojen aikana rakennettiin peräti yli tuhat purjealusta.
Vierassatama sijaitsee alueella, jota kutsutaan nimellä Vanha satama. Kaupungin satama oli täällä 1800-luvun puoliväliin saakka. Sen historiasta kertovia kylttejä ja rakennuksia näkee, kun kulkee kohti lahden pohjukkaa ja vanhinta satama-aluetta. Kaupungissa on myös yksi Suomen yhtenäisimmistä puutalokaupunginosista, jota merimiehet ja tupakkatehtaan työläiset aikoinaan asuttivat.
Pietarsaaren vesillä ei ole harvinaista, että hiukan kalliimmat veneet tulevat vastaan.
Kaupungin ylpeys
Vanhassa satamassa on myös Laivapiha, jossa on yleisölle esillä kaljaasi Jacobstads Wapenin replika sekä sotakorvausalus Vega. Alkuperäinen Jacobstads Wapen lähti tervalastissa neitsytmatkalle Amsterdamiin vuonna 1767. Se oli ensimmäinen kaupungista ulkomaille purjehtinut alus ja sen vuoksi kaupungille tärkeä. Kaljaasin kopio rakennettiin 1990-luvun alkupuolella pitkälti talkootyönä. Se teki vuosia yleisöpurjehduksia Perämerellä, mutta on vuodesta 2005 maannut odottamassa korjausta.
Vanha satama ry kerää varoja aluksen kunnostamiseen ja pyrkii muutenkin kehittämään alueesta entistä mielenkiintoisempaa matkailunähtävyyttä. Laivapihalla on nyt kolmatta kesää oppaita, ja pieni puoti myy paikallisten käsityöläisten tuotteita. Tavoitteena on rakentaa vuoteen 2030 mennessä uusi museohalli, jossa esillä olisi sotakorvausalus Vega.
Sotakorvausalus museoidaan
Vega on yksi 91:stä puukuunarista, jotka Suomi toimitti osana sotakorvauksia Neuvostoliitolle. Tiettävästi näistä on jäljellä enää vain Vega, joka toimi Tallinnassa koulualuksena, sekä sen uusittu sisaralus, joka on ravintolalaivana Liettuassa. Turussa rakennettu puukuunari Vega päätyi Pietarsaaren, kun innokkaat talkoolaiset etsivät uutta projektia Jacobstads Wapenin valmistuttua. Viro halusi samaan aikaan lahjoittaa aluksen takaisin Suomeen.
Vegan korjaustyöt osoittautuivat ennakoitua suuremmiksi. Vega-säätiö päättikin, että alusta ei kunnosteta merikelpoiseksi, vaan se museoidaan. Korjaukset etenevät hitaasti palkatulla työvoimalla.
”Nämä keulan kaaret uusittiin kokonaan 1998 – 2006 talkootyönä. Ne jätetään näkyviin. Laivan keskiosaa ei korjata vaan se jää nykyiseen, turmeltuneeseen kuntoon. Perä ja kansi korjataan alkuperäiseen kuntoon”, kertoo oppaamme Roosa Ylinampa.
Vegaa kunnostetaan näyttelylaivaksi.
Suomen vanhin veneveistämö
Laivapihan näyttelyalueen naapurissa on Suomen vanhin edelleen toimiva puuveneveistämö, Jakobstads båtvarv. Omistajat ovat vaihtuneet vuosikymmenten kuluessa, mutta telakka on jatkanut seudun kunniakasta rakennusperinnettä. Alkuperäinen, veistämön aloittaessa vuonna 1904 rakennettu punainen puurakennus, toimii edelleen toisena rakennuspaikkana. Veistämössä rakennetaan uusia purje- ja moottoriveneitä sekä korjataan vanhoja kolmen miehen voimin. Telakka uskoo edelleen perinteisiin venemalleihin.
Tyylinäytteitä Jakobstads båtvarvin tuotannosta.
Fredrik Östman esittelee meille telakkaa ja näyttää työn alla olevia veneitä. Mies on selvästi innostunut etenkin Nordwind 20 -mallista, joka on 6,15 metriä pitkä päiväpursi. Kaunis kuin mikä. Fredrik on aloittamassa uuden rakentamista ja uskoo, että sille löytyy ostaja, aivan kuten edellisellekin, jonka hän myi Helsingin Uivassa venenäyttelyssä.
Fredrik Östman.
”Asiakkaitamme ovat ennen muuta 50 vuotta täyttäneet, jotka arvostavat laadukasta käsityötä ja joilla on myös mahdollisuus maksaa siitä. Emme kilpaile lasikuituveneiden kanssa – ennemminkin moottoripyörien kanssa”, Fredrik sanoo.
On todella hienoa, että seudun veneenrakennusperinne elää edelleen vahvana.
Kesävilskettä Mässkärissä
Pietarsaaren vievän väylän vieressä, Mässkärin saarella, kohoaa mahtava punainen pooki. Merimerkki on rakennettu 1856. Sen edeltäjä purettiin kaksi vuotta aiemmin Krimin sodan aikana, jotta Englannin laivasto ei löytäisi Pietarsaareen. Täältä on luotsattu laivoja vuosisatojen ajan ja täällä on toiminut myös merivartioasema. Nykyisin luotsiasemalla on yhdistyksen pyörittämä luontoasema, ravintola, tilaussauna ja käyntisatama.
Mässkärin pooki Pietarsaaren väylän varrella.
Luontopolkua kävellessä nautimme hienoista näkymistä, männyn tuoksusta ja mustikoista. Satamassakin on hyvä tunnelma ja melkoinen hyörinä. Päiväretkellä olleet suuntaavat kotimatkalle samaan aikaan kun viimeisiä veneitä saapuu yöksi satamaan. Lapset uivat ja kiljuvat riemusta. Grilleiltä leijuu herkullisia tuoksuja. Kaiken kaikkiaan hyvä tunnelma, jonka mereen punaisena laskeva aurinko ja kesäyön hiljaisuus kruunaavat.
