Moni tuntee Bärön pohjoisrannalla toimivan, vilkkaan Glada Laxenin sataman ja sen ravintolan. Vain parin mailin päässä siitä sijaitsee rauhallinen puulaituri Enklingen saaressa.
Saamme veneen perän poijuun ja keulan kiinni puulaituriin. Keula osoittaa sopivasti tuuleen, ja olemme hyvin suojassa laiturin pohjoispuolella.
Satamatoimiston virkaa täällä hoitaa ilmoitustaulu, jolta löytyy kaikki oleellinen tieto koko saaresta: kauppaan on 800 metriä, ystävien kehumaan thairavintolaan kilometri ja Hermaksen museotilalle vajaat kaksi. Hermaksen saaristolaistila on ainoa kokonaisuutena säilynyt perinteinen pihapiiri Ahvenanmaalla, ja siihen kuuluu parikymmentä rakennusta.
Satamakirjojemme mukaan satamassa olisi vettä saatavana. Laiturilla ei kuitenkaan näy letkua, mutta ”satamatoimiston” vieressä on kaivo. Siitä neuvotaan kantamaan vettä saunalle. Saunominen hoituu muutenkin hyvin omatoimisesti: nimi varauslistaan, puut kainaloon grillikatoksesta ja saunaa lämmittämään. Maksun voi maksaa postilaatikkoon tai illalla laiturille saapuvalle Markku Lehtiselle, joka pyörittää sataman lisäksi myös kauppaa.
Enklingen vieraslaituri on tukeva. Poijut ja sähköä löytyy.
Fillarilla ostoksille
Satamassa on mukavasti useita aikuisten ja lasten polkupyöriä, joilla pääsee nopeasti metsä- ja peltomaisemien halki kauppaan. Enklinge butiken on kunnon saaristokauppa, jossa myydään ruuan lisäksi esimerkiksi työhaalareita, ompelulankaa, sisustusesineitä ja dieseliä. Vihannes- ja hedelmävalikoima on kohtuullinen.
Polkupyöriä lainattavaksi kauppareissua varten.
Ystävällinen kauppias kehuu tyytyväisenä, että myynnissä on nyt ensimmäiset uuden sadon ahvenanmaalaiset omenat. Panemme merkille, että kanaa ja lihaa saa tuoreena, kun se usein pikkumyymälöissä tahtoo olla pakastealtaassa kovassa jäässä. Kalaa on vain purkissa.
Kun ostokset on pakattu veneeseen, menojalkaa alkaa vipattaa. Tuuli on hyvä ja kello vasta vähän yli neljä. Muutamme suunnitelmaa ja jatkamme matkaa. Purjehdimme kaunista pikkuväylää myötätuulessa vajaat 20 mailia pohjoiseen ja Jurmoon. Tämä Brändön kunnassa sijaitseva ”pohjoisen” Jurmo on siis eri Jurmo kuin Saaristomeren kaimansa.
Käy se näinkin: ”Satamakonttorin” ilmoitustauluilta löytyy kaikki tärkeimmät tiedot.
Jurmossa hyvät palvelut
Kaloilla on menossa hyppytunti, kun rantaudumme lipun laskun aikaan. Laiturissa on vain yksi vene, ja sieltä tullaan ystävällisesti ottamaan köydet vastaan. Vaasalaismiehet kertovat, että sauna olisi vielä vähän lämmin. Myös veskin ja suihkun ovet ovat huomaavaisesti auki myöhäisille saapujille. Saunaa houkuttelevampi vaihtoehto on kuitenkin syödä viimein päivän ensimmäinen lämmin ateria ja kellahtaa sitten nukkumaan.
Aamulla käymme katsomassa saunaa ja sataman muita siistejä palveluita. Meidän oli tarkoitus tankata dieseliä ja tyhjentää septi. Nämä palvelut ovat kuitenkin toisessa laiturissa, ja niiden kohdalla on vettä sen verran vähän, että emme uskalla reippaassa myötätuulessa ajaa sinne.
Taidekäsitöitä myyvä punainen rantavaja on valitettavasti jo sulkenut ovensa tältä kesältä, vaikka eletään vasta elokuun puoltaväliä. Mutta naapurissa ”Jurmo Spa” on auki! Rakennuksen koosta päätellen rohkenen arvella, että kylpyläaltaita ja saunoja sieltä ei löydy, mutta hierontaa olisi tarjolla.
Satamasta löytyy kyllä kaikkea mitä tarvitaan mutta elokuun puolivälissä oli jo syksyisiä aukioloaikoja.
Kaupassa saaren elintarvikkeita
Jurmon kauppa tunnetaan siitä, että se myy saarella kasvatetun, Skotlannista alun perin tuodun highlander-naudan lihaa. Sitä pitää tietenkin ostaa, sekä saarella kasvatettuja vihanneksia. Valikoima ei ole aivan toivomamme, koska kesäkauppa on tänään auki toiseksi viimeistä päivää. Myös palvelu on vähän nyreää. Johtuikohan siitä, että meillä on ainoina maskit koronan vuoksi?
Kivasti sisustetun kaupan yhteydessä on myös kahvilaravintola, jossa on rantaan avautuva terassi. Myyntilistalla oli ennen muuta highlander-burgereita, mutta myös kalaa. Kauppaa, kahvilaa, satamaa ja vanhaan kouluun tehtyä retkeilymajaa pyörittää osakeyhtiö, jossa on yli sata osakkeenomistajaa. Varmaankin ihmisiä, joilla on side saareen.
Sarvipäitä etsimässä
Lähdemme kävellen kohti luontopolun päätä, vaikka kaupan seinustalla olisi houkuttelevasti polkupyöriä vuokrattavana. Kuljemme mutkittelevaa maalaistietä ohi kivan uimarannan, jossa on lapsille kiipeilytelineitäkin. Monen tilan pellon reunalla näkyy heinää korjattuna, ja muutenkin on elävän maaseudun olo, vaikka ympäri vuoden Jurmossa asuu vain 15–20 henkeä.
Luontopolun varrella pitäisi laiduntaa pitkäkarvaisia ja -sarvisia skottilehmiä. Näemme niitä kuitenkin jo ennen polun alkua. Luontopolku kulkee läpi ihastuttavan käppyrämäntyisen metsän, jossa on huomattavan paljon jäkälä- ja sammalmättäitä. Kiipeämme polun varrelle rakennettuun näköalatorniin, josta aukeaa maisema hienosti yli saaren. Idässä kimmeltää Kihti, jonka yli seuraavana päivänä aiomme purjehtia.
Lisätiedot: Jurmo
Jurmo. Saaristonäkymä näköalatornista.
