Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Pohjois-Ahvenanmaan helmiä: Länsmansgrund

Ahvenanmaan punaisten kallioiden kätköissä on useita upeita ankkuripaikkoja. Yksi hienoimmista ja pohjoisimmista on Länsmansgrund.

16.04.2022

Kirjoittajaanne sjöholm

Kuvaajasteffi sjöholm

Sää on täydellinen luonnonsatamien katsastamiseen! Aurinko lämmittää ihanasti ja tuulee vain muutaman metrin sekunnissa. Venettä on siis helppo hallita. Meren pinta on tyyni ja sen alla mahdolliset piilevät kivet ja muut vaarat erottuvat helposti. Mahtavaa, että meillä on tällaiset olosuhteet juuri tänään, kun olemme Ahvenanmaan pohjoislaidalla ja suunnitelmissa on koluta sopivia yöpymispaikkoja luonnonsatamissa myös tuleville reissuille. Meillä on mukana partiolaisten tekemä Suuri Satamakirja II, johon on ansiokkaasti kerätty tiedot suuresta määrästä Ahvenanmaa palvelu- ja luonnonsatamia. Arvostamme etenkin tarkkaan kuvattuja syväystietoja luonnonsatamissa.

Purjehdimme hiljalleen keulapurjeen voimin. Styyrpuurin puolella kohoaa mahtava Getavuori. Mieleen nousee heti kuva Lapin tuntureista. Paapuurissa taas häämöttää punaisena Saggön saariryhmän kalliot. Vedämme purjeen sisään ja käynnistämme koneen Farhällenin eteläviitan kohdalla. Sen naapuriluodolla kököttää kaikessa rauhassa mahtava kotka. Sen ympärillä lojuvasta valkoisesta sulkakasasta päätellen peto on juuri nauttinut aamiaista.

Ajamme sisään Höttelvikenin lahteen (60°26,1’ P, 20°1,6’ I). Todella kaunista! Tutkimme satamakirjan kuvan syvyyskäyriä ja ajamme kokeeksi veneen kuvaan merkittyihin kiinnittymispaikkoihin. Myös viereinen Granskärin ankkuripaikka toimisi hyvin. Meitä vetää kuitenkin puoleensa vielä lupaavammalta kuulostava Länsmansgrund (60°26,7’ P, 20°9,9’ I).

Ahvenanmaan luoteiskulmalla seisoo Sälskärin majakka. Hylkeenpyytäjien maamerkki vuodelta 1868.

Länsmansgrundin kirkas lahti

Partiolaisten satamakirjassa on merkitty suojaisalle Länsmansgrundin lahdelle neljä kiinnittymispaikkaa. Kun saavumme, paikoista kolme on jo varattu. Paristakin veneestä tarjoudutaan tekemään tilaa, vaikka ihan kylkeen kiinni.

Hetken miettimisen jälkeen ajamme veneen juuri siihen satamakirjan kuvaamaan neljänteen paikkaan, joka on vapaana. Vieressä olevan saksalaisveneen pariskunta keskeyttää ystävällisesti uintinsa ja nousee auttamaan. Täällä kalliossa on vain yksi kiinnitysrengas. Saamme siihen toisen keulaköyden ja viemme toisen pitkän köyden kiven ympärille veden rajaan. Ankkuri pitää hyvin ensimmäisellä yrittämällä.

On hyvä hetki istahtaa nauttimaan kylmää juotavaa ja ihailemaan ympärillä avautuvaa upeaa lahdenpoukamaa. Vesikin on todella kirkasta, vaikka merellä näimme selvästi levää. Ja lämmintä! Naapuriveneen saksalaispariskunta pulahtaa takaisin uimaan pitkäksi aikaa. Tämä paikka on todellinen löytö! ”Kotiläksyjen tekeminen” ennen reissua todellakin kannattaa.

Länsmansgrund on luonnonsatama. Ankkuri perästä ja keula kallioon.

Linnuista tunnettu suojelualue

Vedämme vaelluskengät jalkaan ja lähdemme kävelyretkelle saarelle. Lahden poukamassa on huussi, tulentekopaikka ja pieni, vanha kalamaja. Sisällä on kerrossängyssä petipaikat kahdelle. Rautakamiina varmasti lämmittää keväällä ja syksyllä vierailevaa.

Länsmansgrund on ollut luonnonsuojelualuetta vuodesta 1979. Se tunnetaan ennen muuta runsaasta linnustostaan. Saari on vain vajaan puolen neliökilometrin kokoinen, mutta sen rikkonainen rantaviiva on pitkä. Fladat sekä suojaisat kaislikkoiset lahdet ovat lintujen mieleen. Samoin kalliopainaumiin kerääntyvä sadevesi ja runsas määrä katajan- ja variksenmarjoja.

Pesimärauhan turvaamiseksi saaressa saa liikkua vain satama-alueella huhtikuun alusta heinäkuun loppuun. Nyt elokuussa saamme onneksi tutkia saarta vapaasti. Maasto on haastavaa ja hidasta kulkea, päivä on lämmin. Retken jälkeen on ihanaa pulahtaa uimaan kirkkaaseen ja lämpimään veteen.

Länsmansgrundin repaleiset saaret ja luodot tarjoavat suojan lukuisille eläville.

Keväällä saarissa on valtavasti lintuja. Näin elokuussa poikaset eivät enää ole untuvapalleroita.

Nimismiehen luontaisetu

Saaren nimi juontuu 1800-luvulta, jolloin Ahvenanmaa oli jaettu nimismiesten valvomiin piireihin. Kyseinen saari kuului Saltvikin nimismiehen luontaisetuihin. Seutu on ollut merkittävää kalastusaluetta, ja kalaa tulee edelleen. Illalla katselemme ulommas merelle, missä useampikin vene hiljalleen pyytää. Vähän myöhemmin yksi kalamiehistä saapuu lahdelle pienellä avoveneellä kohteliaasti tervehtien. Hän ohjaa veneensä tottuneesti autiotuvan eteen ja astelee suoraan sisään nukkumaan.

Autiotupaa oikeasti käytetään yöpymiseen.

Autiotuvassa on kaksi petiä, pieni pöytä ja kamina.

Pieni pala taivasta

Saada olla tällaisessa paikassa, tällaisena päivänä! Tätä on matkapurjehdus parhaimmillaan! Löytää uusia paikkoja, nauttia luonnosta. Olemme hyvin onnekkaita, onnellisia ja kiitollisia.

Elokuun ilta tummuu tuulettomana, hiljaisena ja tunnelmallisena ympärillämme. Vain sitkeät itikat kiusaavat. Niihin ei tehoa mikään mukana oleva karkote, ei oikein edes ”etelän miesten” huitominen. Menemme sisälle veneeseen odottamaan reilun tunnin ajaksi, että kello lyö puoliyön. Sitten asetumme uudelleen mukavaan asentoon ulkona ja suuntaamme katseemme yötaivaalle.

Täällä ei näy kaupungin valoja. Pimeydessä loistaa vain kapea kuunsirppi ja tuhannet tähdet. Silmä etsii tuttuja kuvioita. Ja tähdenlentoja! Sattumalta juuri tänään on vielä yö, jolloin tähdenlentoja voi havaita runsaasti. Elämme täydellistä purjehtijan kesäyötä. Siitä jää vahva muistijälki, johon on hyvä myöhemmin palata.

Kappale kauneinta saaristoa. Näkymä pohjoiseen.

 

Lue myös nämä

X