Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Onnettomuusanalyysi: Yhden tarinan loppu

Juha Kilpeläinen ja Tommi Pulkki olivat yhdistetyllä telakointi- ja kalastusmatkalla Anniina-nimisellä daycruiserilla. Telakalle Anniina ei koskaan päässyt. Mitä oikein tapahtui?

07.11.2021

KirjoittajaJukka-pekka Lumilahti

KuvaajaSaariston työvenepalvelu Oy ja Jukka-Pekka Lumilahti

Se oli marraskuinen lauantai päivä vuonna 2020. Juha Kilpeläinen oli sopinut ystävänsä Tommi Pulkin kanssa kauden viimeisestä venereissusta.

Sääennustusten mukaan aamupäivällä olisi aurinkoa ja heikkoa tuulta. Alkuillasta tuuli voimistuisi nopeasti ja taivas täyttyisi pilvistä. ”Ajatuksemme oli yhdistää veneen siirtomatka telakalle ja kauden viimeisen kalastusreissu”, Juha muistelee.

Anniina oli Juhan Bayliner 245 Ciera. Ikää seitsemän ja puolen metrin mittaisella veneellä oli viitisentoista vuotta. Juhan mukaan veneen moottori oli vaihdettu neljä vuotta sitten, joten se oli hyvässä kunnossa. ”Olen tykästynyt tämän kokoisiin veneisiin niiden asuttavuuden ja kohtuuhintaisuuden vuoksi”, Juha kertoo.

Veneilykokemusta Juhalla oli takanaan viisi vuotta. Vesille Juhaa ja hänen avovaimoaan veivät usein luonto. ”Vaikka veneessä voisikin nukkua, teimme valtaosin päiväreissuja.”

Tälle reissulle Juha oli pyytänyt mukaan Tommin, joka oli Juhaa kokemattomampi veneilijä. ”Teen aina reittisuunnitelman olosuhteiden perusteella ja jos on liian kova keli, jään mieluummin rantaan”, luonnehtii Juha itseään veneilijänä.

Juhan ja Tommin moottorivene sai konevian Kytön selällä (punainen ympyrä). Siitä he ajelehtivat vähitellen kohti koillista päätyen lopulta Knapperskärin rantakivikkoon.

Sääennusteiden perusteella matkaan

Aamupäivä oli juuri sellainen, kun meteorologit olivat ennustaneetkin. ”Nautiskelimme kalastuksesta samalla kun livuimme vähitellen länteen”, Juha kertoo.

Päivä olikin hieno ja jotenkin Juha ja Tommi uppoutuivat kalastuksen saloihin. Lopulta kolmen maissa miehet lopettivat kalastuksen. ”Päätimme ajaa loppumatkan Kytön selältä suoraan määränpäänä olleeseen Kivenlahteen.”

Ruorissa ollut Tommi painoi kaasua. Hetken päästä moottorin hälytysääni alkoi huutamaan. Samalla syttyi myös öljynpaineen varoitusvalo. Seuraavaksi moottori tiputti itsensä tyhjäkäynnille. Tommi yritti laittaa kaasua, mutta tuloksena oli mopon ääneen kaltainen wou wou wou wou. ”Ihan kuin ei olisi potkuria!”

Potkuri oli kuitenkin tallella. Hetken päästä moottori sammui kokonaan.

Miehet laskivat keulasta Bruce-mallisen ankkurin, joka oli yhdistetty reilun parinkymmenen metrin mittaiseen ankarolinaan. Akuuttia hätää heillä ei ollut, koska ankkuri oli pohjassa.

Aallokko kasvaa

Lauantainen sääennuste piti tällä kertaa paikkansa. Juhalle ja Tommille tämä tarkoitti huonoja uutisia. Tuuli nousi nopeasti, samoin aallokko. Ja sitten ankkuri ei enää pitänytkään. ”Lisäsimme vielä kaksi muuta ankkuria, mutta eivät nekään ajelehtimista pysäyttäneet.”

Miehet soittivat meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000. Helsingin Meripelastuslohkokeskus hälytti lähimpänä paikalla olleen pelastusyksikön. Se oli tällä kertaa meripelastusseuran PV Aisko. ”Olimme hälytyksen tullessa Espoon ja Helsingin rajalla, Länsiväylän sillan läheisyydessä”, muistelee Aiskon päällikkö Markus Hellstén. ”Kiihdytimme veneen heti täyteen vauhtiin.” Matkaa tapahtumapaikalle Aiskolla oli kuutisen meripeninkulmaa.

Juhan ja Tommin tilanne kävi yhä kiperämmäksi. Tilanne oli miesten mielestä hieman kaksijakoinen. ”Lähestyvän saaren suuret kivet pelottivat, mutta toisaalta suurten aaltojen mukana avomerelle ajelehtiminen ei myöskään tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.”

Lopulta törmäys saareen oli väistämätön. Törmäyspaikkaa ei veden voimasta johtuen pystynyt valitsemaan lainkaan. ”Tämän veneen taru oli tässä”, muistaa Juha ajatelleensa Baylinerin iskeytyessä Knapperskärin etelärannan kiviin.

Samalla veneestä piti päästä pois. ”Hyppy ison kiven päälle hieman jännitti. Pelkona oli liukastuminen kiven ja veneen väliin.” Onneksi hyppy onnistui molemmilta ilman ongelmia.

”Tuolla he istuvat”, muistaa Markus jonkun Aiskon miehistöstään sanoneen. Istujat olivat Juha ja Tommi, jotka olivat löytäneet itselleen paikan saaressa olleen linjataulun vierestä, aivan veneensä lähistöltä. ”Yritimme lähestyä venettä, mutta paikka oli liian kivikkoinen”, Markus kertoo.

”Lopulta päätimme rantautua saaren pohjoispuolelle, jossa oli pieni laituri.” Aallokon ja tuulen lisäksi tilannetta vaikeutti vielä laskeutunut pimeys. Turvallisuussyistä Anniina päätettiin jättää paikoilleen. Juha ja Tommi evakuoitiin Aiskolla mantereelle.

Kivikossa ollut vene oli lohduton näky, kun tapahtumapaikalle palattiin seuraavana päivänä. Vene saatiin pois saaresta vasta vajaan kahden kuukauden päästä.

Paluu veneelle

Seuraavana päivänä Juha palasi PV Aiskon miehistön kanssa veneelle. Vaikka keli oli laantunut, kaikille oli nopeasti selvää, ettei venettä saisi pelastettua korjauskelpoisena.

Perävetolaite oli irronnut, pohjassa oli isoja reikiä, eikä kaikkia vaurioita edes pystytty kunnolla tutkimaan. Niinpä veneestä otettiin muistorikkaimmat ja arvokkaimmat tavarat pois. Sen jälkeen Juha alkoi pohtia, miten vene saataisiin saaresta pois. ”Vakuutusyhtiö lupasi kyllä korvata vahingot rahallisesti, mutta veneen poissaamisen organisointiin he eivät osallistuneet.”

Lopulta hän löysi yrityksen, joka pystyi organisoimaan veneen pois saaresta. Olosuhteiden ja paikan kivikkoisuuden vuoksi vene saatiin pois saaresta vasta puolentoista kuukauden päästä onnettomuudesta.

Perävetolaite oli repeytynyt irti jo onnettomuutta seuraavana päivänä.

Mikä aiheutti onnettomuuden?

Onnettomuuden välitön syy oli tekninen vika. Tarkka vian syy ei koskaan selvinnyt, sillä selvittäminen melkein kaksi kuukautta rantaan hakanneesta veneestä olisi ollut liian työlästä.

Juha itse pohti ongelmien olleen ennemminkin perävetolaitteessa kuin moottorissa. Kun moottori neljä vuotta sitten vaihdettiin, jostain syystä alkuperäinen perävetolaite jätettiin paikoilleen. Se oli Juhan tarkkailussa, sillä siihen piti säännöllisesti lisätä öljyä. ”Perävetolaite olikin tarkoitus uusia seuraavana talvena”, kertoo Juha.

Olosuhteiden muuttuminen oli miesten tiedossa. Silti kalastus vei miesten huomion muualle, ja keli pääsi yllättämään. Viimeinen lenkki oli ankkurin pettäminen. Irtoamista Juha ja Tommi eivät heti havainneet, sillä lähellä ei ollut saarta, joista veneen liikkumisen olisi huomannut.

Ankkurin pettämiseen vaikutti kelin lisäksi käytössä olleen köyden pituus. Jotta ankkuri pitäisi, tulisi köyttä olla kolme kertaa syvyyden verran, kovassa aallokossa vieläkin enemmän. Nyt ankarolinassa oli mittaa vain puolitoista–kaksi kertaa syvyyden verran.

Veneen pohja oli lopulta repeytynyt lähes kokonaan pois.

Henkilöiden nimet on yksityisyyden suojaamiseksi muutettu.


Mitä tästä opittiin?

1. Olosuhteiden muutos ja muutoksen nopeus voi yllättää.

2. Harmittomalta tuntuva tilanne voi päättyä katastrofiin.

3. Venevakuutus korvaa rahalliset tappiot, ihmisiä ei rahalla pysty korvaamaan.

4. Etupainotteinen yhteydenotto meripelastuskeskukseen nopeuttaa avunsaantia.

X