Curt Söderholm, Mirko Hämäläinen ja Konsta Ylilauri kokoontuivat lauantaina 6.6. Porvoon meripelastajien tukikohtaan Tolkkisiin. ”Olimme lähdössä päiväksi vesille partioimaan”, kertoo veneen päällikkönä toiminut Curt. Alkukesästä ja hyvästä kelistä huolimatta ruuhkaa ei vesillä varsinaisesti ollut.
Illalla kahdeksan maissa miehet olivat Sipoon selällä palaamassa tukikohtaansa pelastusvene Aktia Porvoolla. Tunnelma muuttui hetkessä, kun radiopuhelimesta kuului Helsingin Meripelastuslohkokeskuksen hälytys kiireelliselle ensihoitotehtävälle.
Saariston ensihoitotehtävissä johtovastuu ei ole meripelastuskeskuksella, mutta nyt johtovastuussa ollut ensihoidon kenttäjohtaja oli pyytänyt myös vapaaehtoiset meripelastajat mukaan tehtävään. Syy selvisi nopeasti, kun miehistö siirsi tehtäväpaikan kartalle. ”Olimme vain neljän-viiden minuutin päässä saaresta!”, muistelee Curt. Miehistö laittoi sinivilkut päälle ja kiihdytti Aktia Porvoon liukuun.
Mies laiturilla
Curt ajoi pelastusvenettä kohti pohjoista, Mirkon ja Konstan valmistautuessa siirtymään saareen. ”Aika outoa, ettei saaressa näy ketään”, Curt pohti. Samassa pienelle laiturille juoksi viittoileva mies.
Miehen olemuksesta Curt tajusi välittömästi, että nyt on todellinen hätä. Curt nosti päänsä veneen kattoluukusta. ”Täällä on eloton henkilö”, huusi mies rannalta. Vaikka miehistö olikin tiennyt menevänsä kiireelliselle tehtävälle, Curtilta kesti sekunti tai pari ymmärtääkseen miehen sanat. Sitten alkoi toiminta. ”Ottakaa deffa, ensiapuvarusteet ja laittakaa hanskat käteen”, Curt ohjeisti Mirkoa ja Konstaa.
Aikaa pelastusveneen kiinnittämiseen ei ollut, joten Mirko ja Konsta siirtyivät Aktia Porvoon keulasta laiturille ja lähtivät juoksevan miehen perään. ”Sitten ne hävisivät saareen ja jäin yksin veneeseen”, sanoo Curt.
Pelastusvene Aktia Porvoo oli tulossa edelliseltä tehtävältä Helsingistä, kun se hälytettiin kiireelliseen ensihoitotehtävään (1). Merivartioston NV-luokan vene haki tapahtumapaikalle ensihoitajat Kalkkirannasta (2).
Potilaan luona
Laiturille vastaan tullut mies johdatti Mirkon ja Konstan syvemmälle saareen. Kun he saapuivat maassa makaavan Henrin luokse, he havaitsivat elvytyksen olevan jo käynnissä. Paikalla sattumalta ollut Sari Heiskanen oli käynyt ensiapukurssin ja aloittanut elvytyksen heti tilanteen nähtyään.
Mirko ja Konsta avasivat isossa selkärepussa olevat ensiapuvarusteet ja ottivat sydäniskurin eli defibrillaattorin esille. Meripelastajien käyttämät sydäniskurit ovat niin sanottuja maallikkolaitteita. Vastaavia laitteita löytyy muun muassa kauppakeskuksista, hotelleista sekä tapahtumakeskuksista. Laitteet ovat varsin helppokäyttöisiä, eikä niillä voi vahingoittaa hädässä olevaa henkilöä.
Mirko kiinnitti sydäniskuriin kuuluvat kaksi lätkää, ensimmäisen Henrin oikeaan olkapäähän ja toisen vasempaan kylkeen. Konsta jatkoi elvytystä painelemalla Henrin rintakehästä. Mirko puolestaan siirtyi ventiloimaan, eli antamaan Henrille ilmaa suun kautta.
Sydäniskurin, eli defibrillaattorin luo johdattaa merkki, joka koostuu valkoisesta sydämestä, jonka sisällä on vihreä salamanisku. Lisäksi merkin ylälaidassa on valkoinen risti
Kädet täynnä töitä
Yksin veneeseen jäänyt Curt sai Mirkolta radiolla tietoa tilanteesta. ”Välitin meripelastuslohkokeskukseen tiedon elottomasta potilaasta ja käynnissä olevasta elvytyksestä. Hetken päästä sain myös Aktia Porvoon kiinnitettyä laituriin.”
Sen jälkeen Curt siirtyi saareen Mirkon ja Konstan avuksi. ”Ikävän tilanteen pystyi aistimaan heti laiturille astuessa.”
Henrin luona Sari jatkoi elvytystä Aktia Porvoon miehistön kanssa. Toisella korvallaan Curt kuunteli radiosta lisäyksiköiden tilannetta. Seuraavaksi paikalle olisi tulossa merivartioston NV, eli nopea vene. Myös ensihoitajat olivat saapumassa paikalle, mutta ambulanssilla ei saareen päässyt. Koska Aktian miehistö elvytti, NV:n miehistön oli luontevaa hakea ensihoitajat Kalkkirannasta. Myös lääkärihelikopteri FinnHEMSin radiolla kuulema lähtöilmoitus rauhoitti Curtin mieltä.
Lisäapu saapuu
Reilun parinkymmenen minuutin kuluttua FinnHEMSin helikopterin ääni alkoi kuulua taivaalta. Lääkärihelikopterissa ei ole vinssiä, mutta onneksi sopiva laskupaikka löytyi rantakivikosta varsin nopeasti. Kopterin kanssa samaan aikaan saapui myös NV, jolla oli ensihoitajat kyydissään.
Ammattilaiset jatkoivat Sarin ja Aktia Porvoon miehistön käynnistämää elvytystä vielä jonkun aikaa. Mitään ei kuitenkaan ollut enää tehtävissä. Auringon laskiessa tyynenä liplattavan Sipoon selän länsipäähän, FinnHEMSin lääkäri totesi Henrin lähteneen viimeiselle matkalleen.
Paikalle saapuneen FinnHEMSin pelastuskopterin lääkäri totesi lopulta Henrin kuolleeksi.
Elvyttäminen
FinnHEMSin lääkäri kokosi paikalla olleet Henrin omaiset kertoakseen Henrin kuolemasta. Lääkärikopterin ensihoitaja-pelastajana toiminut lentoavustaja kävi tilanteen muiden elvytykseen osallistuneiden kanssa lävitse.
Vaikka Henriä ei välittömästi aloitetusta elvytyksestä huolimatta pystytty pelastamaan, sydämen pysähtyessä elvyttäminen on ainoa tapa auttaa hädässä olevaa. Elvytyksen aloittamisessa ei kannata aikailla, sillä selviytymismahdollisuudet heikkenevät, mitä kauemmin sydänpysähdyksestä elvytyksen aloittamiseen kestää.
Elvytyksen voi aloittaa kuka tahansa, eikä se ole vaikeaa. Parhaimmat valmiudet saa käymällä ensiapukurssin, jossa elvytys on verenvuodon tyrehdyttämisen ohella keskeinen harjoiteltava asia.
Sydänpysähdykset yllättävät aina ja siksi ne myös jännittävät kaikkia mukana olevia. Onneksi tilanteessa ei tarvitse olla yksin, sillä hätäpuhelun yhteydessä hätäkeskus (112) tukee soittajaa, ja linjan toisessa päässä hätäkeskuspäivystäjä kannustaa elvytyksen aloittamiseen. Kaiutinpuhelun avulla päivystäjä on soittajan tukena koko elvytyksen ajan.
Elvytykseen kuuluu painelu potilaan rintakehästä, sekä ilman puhaltaminen suun kautta. Kolmellakymmenellä noin viiden sentin syvyisellä painalluksella liikutetaan hädässä olijan verta, minkä jälkeen kahdella puhalluksella pyritään saamaan uutta ilmaa hänen keuhkoihinsa. Tällä rytmillä jatketaan niin kauan, kunnes ammattiapu saapuu paikalle. Osa ihmisistä vierastaa ilman puhaltamista toisen keuhkoihin. Tärkeintä kuitenkin on rintakehän painaminen, jossa samanlaista läheiskontaktia ei tarvita.
Painallus-puhallus-elvytyksellä annetaan pelastustoimiin lisäaikaa. Yleisin verenkierron pysäyttävä syy on rytmihäiriön aiheuttama sydämen kammiovärinä. Silloin elvytykseen tarvitaan avuksi sydäniskuri. Laitteen antaman sähkövirran avulla kammiovärinässä oleva sydän käynnistyy yleensä uudelleen.
Koska harva kantaa sydäniskuria mukanaan, kaikki olemassa olevat sydäniskurit on koottu 112 Suomi -sovellukseen ja ne löytyvät myös osoitteesta defi.fi.
Hädässä olleet eivät osallistuneet jutun tekemiseen. Henkilöiden nimet ja tapauksen yksityiskohtia on yksityisyyden suojaamiseksi muutettu.
Mitä opittiin?
1 Sydämen pysähtyminen tapahtuu aina yllättäen.
2 Elvytystaidot ovat jokaisen perustaitoja.
3 Hätäkeskus (112) rohkaisee elvytyksen antamiseen ja antaa neuvoja hätäpuhelun yhteydessä.
