Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Onnettomuusanalyysi: Vihreä valo keskellä selkää

Timo Sutela ja Ville Peltonen ajoivat mittausalusta Hangon läntisellä selällä itää kohti. Yön pimeydessä erottui jo kaukaa vihreä kulkuvalo, jota molemmat miehet seurasivat. Juurin kun valon olisi pitänyt ohittaa heidät, se kääntyikin suoraan mittausaluksen eteen. Mitä oikein tapahtui?

12.09.2020

Kirjoittajajukka-pekka lumilahti

Kuvaajarajavartiolaitos

Syyskuun ensimmäisenä lauantaina vuonna 2018 Kalle Järvelä, Andreas Johansson ja Kim Westholm olivat aikeissa lähteä Kemiön saaristossa sijainneelle mökille saunomaan. Kalle Järvelän päälliköimä vene oli itse tehty, noin 11 metriä pitkä uppoumarunkoinen keskimoottorivene. Matkaan lähdettiin Hangosta pimeyden jo ollessa laskeutunut. Pimeys ei reilut nelikymppistä Kallea haitannut, reitti oli tuttu ja Kalle oli tottunut liikkumaan myös pimeässä. Ennen vesille lähtöä Kalle oli juonut aika lailla keskiolutta, sillä päivän aikana pulloja oli tyhjentynyt reilun tusinan verran.

Hangon läntinen selkä on kovassa merenkäynnissä hankala paikka. Pohjois-Itämereltä puhaltava tuuli nostaa suojattomalle selälle helposti ison aallokon. Selän poikki kulkee kauppamerenkulkijoidenkin suosiossa oleva väylä, sillä sitä pitkin pääsee kätevästi Suomenlahdelta Saaristomerelle ja päinvastoin. Tästä syystä väylä on hyvin merkitty ja isot valaistut linjataulut pitävät huolen siitä, että väylällä liikkuminen myös pimeässä on turvallista. Tunnelma Kallen veneessä oli loistava. ”Me kaikki kolme keskusteltiin veneessä.” Hyvä niin, sillä matka kestäisi useita tunteja.

Onnettomuus tapahtui Hangon läntisellä selällä.

Mittausalus matkalla itään

Saaristomereltä Porkkalaan siirtoajossa olleella mittausaluksella tunnelma ei ollut yhtä hilpeä. Aluksen päällikkö ja mittausmies luovuttivat vahtivuoron lauantain ja sunnuntain välisenä keskiyönä vahtipäällikkönä toimineelle Timo Sutelalle ja toisena mittausmiehenä työskentelevälle Ville Peltoselle. Yleensä Peltonen huolehti veneen liikkuessa meren mittaamisesta, mutta nyt mittausalus oli siirtymässä uudelle alueelle Suomenlahdelle. Näin Ville pystyi keskittymään tähystykseen. Yhteensä mittausaluksella oli viiden hengen miehistö. Käytännössä töitä tehtiin merellä oltaessa vahdeissa, jolloin komentosillalla oli kaksi miehistön jäsentä kerrallaan. Vahtia ajamalla reilut parikymmenmetrinen katamaraanirunkoinen alus pystyi tekemään töitä jopa ympäri vuorokauden. Aluksen navigointivarustus oli erittäin hyvä. Ilman aluksen oman paikan tarkkaa tietämistä on turha kartoittaa meren pohjaa.

Pian vahdinvaihdon jälkeen Timo ja Ville saivat näköhavainnon vihreästä valosta. Valon koosta he päättelivät valon kuuluvan huviveneelle. Vene näytti kulkevan väylän vasenta reunaa, eli mittausaluksesta katsottuna oikealla puolella. Ville sääti tutkaa tarkemmaksi, jotta veneen liikkeitä pystyttäisiin seuraamaan myös tutkalla. Kaikki näytti menevän ihan hyvin, kunnes yhtäkkiä vene kääntyi suoraan mittausaluksen eteen. Timo otti aluksen vauhdin pois ja käänsi ruorin täysin vasempaan. Vene oli kuitenkin liian lähellä, eikä törmäystä voinut enää estää.

Mittausaluksen keula painoi moottoriveneen törmäyksessä pahasti alleen.

Pimeässä veneessä

Kallen, Andreaksen ja Kimin keskustelun keskeytti huuto: ”alus!” Huutajasta ei ole varmuutta, mutta Kalle käänsi vaistomaisesti saman tien ruorin täysin oikealle. Käännöksen seurauksena vene ajautui suoraan mittausaluksen keulan alle. Mittausaluksen oikeanpuoleinen runko osui Kallen kuljettaman veneen vasemmalle puolen ohjaushytin kohdalle. Vene sai pahoja vaurioita ja alkoi nopeasti täyttyä myös vedestä.

Moottorivene upposi törmäyksessä kansirakenteiden tasalle.

Hangon läntisen selän Saaristomeren puoleisella laidalla sijaitsee Hiittisten merivartioasema. Selän itäpuolella on puolestaan Hangon merivartioasema. Molemmilla asemilla miehistöt heräsivät Turun meripelastuskeskuksen hälytykseen: ”Hangon läntisellä selällä oli tapahtunut kahden veneen yhteentörmäys. Toinen vene olisi uppoamassa.” Meripelastuskeskus luokitteli tehtävän meripelastuksen kolmiportaisella vaarantilanteen asteikolla toiseksi kiireisimmäksi, eli hälytystilanteeksi.

Merivartiomiesten lähtiessä apuun, tajusivat samaan aikaan Kalle, Andreas ja Kim, etteivät he tulisi selviytymään omassa veneessään. He päättivät siirtyä mittausalukseen turvaan.

Hiittisten merivartioaseman partion saapuessa ensimmäisenä tapahtumapaikalle, sen miehistöä odotti lohduton näky. Moottorivene oli edelleen mittausaluksen toisen rungon alla melkein uponneena. Mittausalus näytti kuitenkin vahingoittumattomalta. Vasta myöhemmin selvisi, että mittausaluksen yksi keulakaide oli katkennut ja sen runkoon oli tullut törmäyksessä pieniä naarmuja. Ensimmäisenä tehtävänä merivartioston partiolla oli mahdollisten loukkaantuneiden löytäminen ja ensiavun antaminen. Heitä ei onneksi ollut, sillä vauhtia oli törmäyshetkellä ollut sen verran vähän ja törmäyskohdassa ei sattunut olemaan ketään.

Mikä aiheutti onnettomuuden?

Onnettomuushetkellä oli pimeää, mutta muuten olosuhteet olivat erittäin hyvät. Näkyvyys oli paras mahdollinen, tuulta ei käytännössä ollut kuten ei myöskään aallokkoa. Vedet ja reitti olivat Kalle Järvelälle erittäin tutut, mutta veneessä huomio keskittyi tähystyksen ja navigoinnin sijasta keskusteluun ja yhdessäoloon. Tästä syystä kukaan ei havainnut väylän keskiosalla lähestyvää selkeästi suurempaa mittausalusta. Kallen reittivalinta oli myös osasyynä onnettomuuteen, sillä he ajoivat väylän vasenta reunaa. Vaikka väylällä liikkuminen on tieliikenteeseen verrattuna vapaampaa, pääsääntöisesti väylällä tulisi kulkea oikeaa reunaa. Vasemmassa reunassa liikkuminen lisää törmäysriskiä vastaantulijoiden kanssa. Vaikka Kallen vaistomaisesti tekemä väistösuunta olikin oikein, niin veneen sijainti väylän vasemmassa reunassa tarkoitti kääntymistä keskelle väylää. Mittausalukselle Kallen veneestä näkyi vihreä kulkuvalo ja se oli Timon ja Villen seurannassa. Mitä suurempi alus on kyseessä, sen hankalampaa sen on reagoida viime hetkellä tapahtuviin muiden veneiden äkillisiin kurssin muutoksiin. Vihreän valo olisi ohittanut mittausaluksen, kunnes viime hetken kääntyminen toi sen suoraan mittausaluksen eteen.

Kaikkein suurin onnettomuuteen johtanut tekijä oli kuitenkin alkoholi. Tarkkuusalkometrissä Kalle Järvelä puhalsi 0,79 mg/l, eli melkein 1,8 promillen lukeman. Kalle ei myöskään ollut ainoa seurueessa alkoholia juonut, sillä myös Andreas ja Kim olivat törmäyshetkellä selvästi humalassa.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Törmäyksen jälkeen moottorivene siirrettiin väylän reunaa, jonne se ankkuroitiin.

Mitä tästä opittiin?

1. Väylällä tulisi aina liikkua oikeaa reunaa, jolloin kohtaamiset sujuvat turvallisesti.
2. Jatkuva tähystys on vesillä ehdottoman tärkeää.
3. Alkoholi heikentää havainnointi- ja toimintakykyä.

X