Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Onnettomuusanalyysi: Valkoisen veden vaarat

Raija ja Mats Koivunen purjehtivat kevyessä myötätuulessa virsikirjalla kohti länttä. Äkisti vauhti pysähtyi ja Mats lensi pitkin sitloodaa. Mitä oikein tapahtui?

15.01.2022

KirjoittajaJukka-Pekka Lumilahti

Kuvaajameripelastuskuvapalvelu ja pellingin vpk kartat Traficom

Venetyyppi: purjevene

Lokikirja: päivämäärä 27.7.2021 klo 16.30, paikka: Pellingin saaristo, Lökskär 60°12,7´N 026°04,8´E, tuuli: 4 m/s, lämpötila: 23°C, aallonkorkeus: 0,20 m


Koivusille vesillä liikkuminen on elämäntapa. Vuosien saatossa saaristoa oli kierretty niin moottori- kuin purjeveneellä. Toisinaan kulkupeli oli pienempi, toisinaan taas suurempi. Myös pinnan alainen maailma ja suolaisemmat vedet olivat Koivusille tuttuja. Heinäkuun lopulla 2021 he vuokrasivat purjeveneen. ”Hieman ex-tempore matkasta oli kyse”, kertoo Mats. Edellinen yö oli vietetty Rankissa, nyt oltiin purjehtimassa Pellingin ulkosaaristoon. Myötätuuli teki purjehtimisesta suorastaan nautinnollista.

”Aavan selän jälkeen olimme lähestymässä väyläaluetta, joten käynnistin moottorin ohjaamisen helpottamiseksi”, muistelee Mats.

Raija luki kirjaa sisällä kajuutassa, Mats istui takakaiteeseen rakennetulla näköalapaikalla venettä ohjaillen. Kartan mukaan kahden, noin parin kaapelin päässä toisistaan olevan pienen luodon välissä oli valkoista vettä. Veden syvyys oli siis yli 10 metriä. Kapeikon jälkeen he olisivat väylällä.

Sitten rysähti

Koivuset olivat jo ohittaneet luodot, sitten rysähti. Vene pysähtyi kuin seinään, mutta Mats ei. Hän jatkoi matkaansa näköalapaikalta sitloodan yli kajuutan portaille. ”Oliko se sukellusvene?”, oli hänen ensimmäinen ajatuksensa. Sisällä kajuutassa rysähdys ei tuntunut niin pahalta. Selkä menosuuntaan istunut Raija ei edes pudonnut penkiltä. Ihmetys tapahtuneesta oli kuitenkin suuri.

Kun Mats sai kömmittyä itsensä sitloodan pohjalta ylös, selvisi törmäyksen syykin. Veneen lähellä näkyi selvästi vedenalainen kivi. ”Tästä pitää päästä irti”, ajatteli Mats. Moottori oli jotenkin törmäyksessä päätynyt vapaalle, nyt Mats laittoi sen pakille. ”Sitten kallistin venettä vetämällä purjeet tiukalle.” Vene irtosi helposti ja Mats käänsi purjeveneen pohjoiseen. Heti kun vene sivuutti matalikon, Raija huusi alhaalta. ”Varpaat kastuu!”

Vettä tuli veneeseen runsaasti. Mats pohti vaihtoehtoja. Aivan lähellä oleva Lökskärin koillisranta näytti hyvältä. ”Sinne me varmasti pääsemme”, Mats päätteli.

Törmäyksen johdosta köli repeytyi etuosasta irti ja vesi pääsi repeytymästä veneen sisälle.

Vettä nilkkoihin

Seuraavaksi Raijalta tuli uusi raportti: ”Nyt on jo nilkkoihin!” Mats pyysi Raijaa keräämään välttämättömät tavarat ja valmistautumaan veneestä poistumiseen. Mats painoi käsi-VHF:n tangenttia: ”Mayday Mayday Mayday.”

Meripelastuskeskus vastasi kutsuu heti. ”Vettä tulee veneen sisään, pyrimme Lökholmiin suojaan”, jatkoi Mats.

Enempää hän ei ehtinyt tilannetta kertoa, sillä Matsilla oli kädet täynnä töitä. ”Vaimo soittaa hätäkeskukseen, kun pääsemme turvaan”, Mats lopetti.

Hätäviestiin vastannut Helsingin meripelastuslohkokeskuksen operaattori Jarmo Koponen oli ihmeissään. Jollain oli hätä, mutta Lökholm-nimisiä saaria ei Porvoon ja Loviisan välillä ollut.

Samaan aikaan Mats ja Raija rantautuivat Lökskäriin. Raija otti mukaansa lämpimiä vaatteita, hiukan ruokaa ja runsaasti vettä. Rannalla Mats kiitteli vaimon mukaan ottamia tavaroita naureskellen samalla omille valinnoilleen. Toki tietokoneet ja tabletti olivat hyödyllisiä, mutta…

Rantautumisen aikana Raija soitti 112Suomi-sovelluksen kautta hätäkeskukseen. Hätäkeskus hälytti paikalle apua ja käänsi puhelun Helsingin meripelastuslohkokeskukseen. Jarmo Koponen vastasi keskuksessa puheluun ja yhdisti nopeasti hetkeä aiemmin kuulemansa Maydayn tähän puheluun.

Vaikka hätäpuhelu olikin soitettu 112Suomi -sovelluksella, Koivusten paikka ei siirtynyt automaattisesti Meripelastuslohkokeskukseen. Koponen joutuikin katsomaan koordinaatit toisesta puhelinsovelluksesta. Lopulta oikea paikka selvisi ja Lökholm muuttui Lökskäriksi.

Vettä tuli heti pohjakosketuksen jälkeen runsaasti veneen sisälle.

Apua paikalle

Pellingin VPK:n päällikkö Erik Kajholm oli vaimonsa Åsan kanssa palaamassa Kotkasta omalla veneellä, kun hän sai hälytyksen. Hetken myös Erik varmisteli paikkaa. ”Kerroin VPK:laisille meneväni suoraan paikalle”, muistelee Erik.

Matkaa ei ollut kuin kymmenen minuuttia. Tilanne Lökskärissä näytti heidän saapuessaan paikalle rauhalliselta. Purjevene oli normaalinoloisesti kiinni rannassa. ”Tarkastin veneen vaurioita ja totesin veneen kölin olevan kiinni pohjassa.” Erik ja Åsa ottivat Matsin ja Raijan tavaroita omaan veneeseen turvaan. Kun Pellingin VPK:n vene saapui paikalle noin 15 minuuttia Erikin ja Åsan jälkeen, sen sähköisellä uppopumpulla alettiin imeä vettä pois.

Pumpun teho voitti nopeasti veden tulon. Kohta selvisi, että vettä tulee veneeseen kölin etureunasta. Matka turvasatamaan oli kuitenkin pitkä, eikä Pellingin VPK:n venettä voinut sitoa pitkäksi aikaa tähän tehtävään. Merivartioston kautta Mats sai yhteyden Loviisan meripelastajiin, joiden kanssa hän sopi hinauksesta.

Pelastusvene Degerby lähtisi Lökskäriin edellisestä tehtävästä vapauduttuaan. Puoli kymmenen aikaan PV Degerby ja VPK:n vene vaihtoivat osia. ”Varauduimme kaikenlaisiin ongelmiin hinauksen aikana, mutta onneksi kaikki meni hyvin”, kertoo PV Degerbyn päällikkö Kari Matsson. Kahden jälkeen yöllä purjevene saatiin nostettua ylös.

Ylimääräiset tavarat tyhjennettiin ensimmäisenä paikalla olleen Pellingin VPK:n päällikön ja hänen vaimonsa veneeseen.

Mistä matalikko ilmestyi?

Mats suunnitteli reittinsä ja purjehti sitä pitkin tarkasti niin, että koko matka kulki valkoista vettä pitkin. Vettä piti siis olla yli 10 metriä. Mistä matalikko sitten ilmestyi?

Matsilla oli käytössään paperinen merikartta ja karttaplotteri, joiden molempien aineisto oli vuodelta 2013. Tämän lisäksi hänellä oli uudemmalla aineistolla oleva plotteri, mutta se oli zoomattu niin ulos, ettei siitä erottunut yksityiskohtia.

Päivitetyssä vuonna 2016 ilmestyneessä merikarttasarjassa pohjakosketuksen paikka oli toisenlainen.

Suomen vesialueita on kartoitettu useassa eri ajanjaksossa. Vanhimmat kartoitukset perustuvat Tsaarin aikaisiin jäältä tehtyihin punttiluotauksiin. 1940-luvulta aina viime vuosiin saakka käytössä on ollut kaikuluotaukseen perustuva linjaluotaus. Niissä mittausväli vaihteli 40–80 metrin välillä, joten väliin saattoi jäädä isojakin matalikkoja. Tarkempi monikeilamittaus otettiin käyttöön 1990-luvun lopulla.

Karilleajopaikka vanhalla (yllä.) ja uudella kartalla (alla.). Karttojen eroavaisuudet näkyvät selvästi. Koivuset saapuivat idästä (sininen nuoli). Tarkoitus oli purjehtia Lökskärin koillispuolella olevien matalikkojen välistä (punainen ympyrä). Vanhalla kartalla väli näytti turvalliselta, uusi kartta paljastaa matalikon olevan selvästi toisenlainen. Kartoilla on myös muita eroja, joita on ympyröity vihreällä.

Teknologian kehittymisen myötä siitä on muodostunut erittäin tarkka merenpohjaa peittävä kuva viittä metriä syvemmistä paikoista. Aiemmin matalikot löydettiin tähystämällä sekä päättelemällä ilmakuvista. Nykyään matalikkoja kartoitetaan myös ilmalaserkeilaamalla. Hyvissä olosuhteissa tällä tehokkaalla menetelmällä päästään kartoittamaan jopa kymmenen metrin syvyyteen saakka.

Pellingin itäpuolisen saariston täydennysmittaukset on tehty monikeilaamalla ja täydennetty linjaluotauksella matalikon puolelta tihennetyllä linjavälillä. Näiden mittausten tulokset on päivitetty uusimpaan, vuonna 2016 ilmestyneeseen merikarttasarjaan. Tulokset ovat myös uudempien plottereiden ja muiden sähköisten kartta-aineistojen käytettävissä.

Koivusten käyttämällä reitillä luotojen välillä on uusissakin kartoissa valkoista vettä, mutta oleellisesti vähemmän kuin aiemmin. Lisäksi valkoisen veden alue on nykyään toisen muotoinen kuin vanhemmissa kartoissa. Ylemmästä luodosta alkava matalikko ulottuu uusissa kartoissa etelämmäs.

Alemmasta luodosta alkava matalikko puolestaan jatkuu selvästi pidemmälle luoteeseen. Kapeimmillaan valkoinen, yli 10 metrin syvyinen alue on vain parikymmenen metrin levyinen. Ja tällöinkin siitä pitäisi kulkea kaakkois-luoteissuunnassa, ei itä-länsisuunnassa. Tämä pieneltä näyttävä muutos päättyi purjeveneen kohtaloksi, sillä vahingon seurauksena vakuutusyhtiö lunasti purjeveneen itselleen.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Mitä tästä opittiin

  • Valkoinen vesi ei takaa syvää vettä etenkään rantojen ja luotojen läheisyydessä.
  • Merikartoituksen johdosta merikartat päivittyvät edelleen.
  • 112Suomi-sovelluksen kautta voi soittaa myös meripelastuksen hälytysnumeroon, jolloin keskus saa myös koordinaatit. Numero löytyy päivystysnumerot-välilehden kautta.
  • Samannimisiä ja samantapaisia saarten nimiä on vesillä paljon.
X