Jutut

Onnettomuusanalyysi: Törmäys Suomenlinnan lauttaan

Jukka Saraste ja Kaisa Karilampi olivat purjehtimassa Helsingin Katajanokan ja Suomenlinnan välissä. He olivat juuri väistäneet Suomenlinnasta tullutta lauttaa, kun toinen, Suomenlinnaan matkalla ollut lautta törmäsi veneeseen. Mitä oikein tapahtui?

30.08.2019

KirjoittajaJukka-Pekka Lumilahti

KuvaajaPoliisi, Otavamedian arkisto

Helsingin edustan saaret ja vesialueet täyttyvät aurinkoisina päivinä ihmisistä. Tällainen päivä oli myös syyskuun 2. päivä vuonna 2016. Aamupäivällä tuuli oli puhaltanut Harmajan majakalla 12 metriä sekunnissa, mutta sääennustuksen mukaan se laantui iltaa kohden. 37-vuotias Jukka Saraste halusi nauttia mahdollisesti kesän viimeisistä hyvistä purjehdusilmoista ja oli jo päivällä päättänyt lähteä illalla purjehtimaan. Jukka oli varsin kokenut purjehtija, eikä yksinpurjehtiminenkaan ollut ongelmallista. Mukaan hänelle lähti 44-vuotias Kaisa Karilampi. Kaisalla ei juuri ollut kokemusta purjeveneistä, mutta muuten hän oli liikkunut vesillä. Purjeveneenä Jukalla oli noin 11 metrin pituinen Dehler 36.

Purjevene (vihreä nuoli) lähestyi koillisesta ja väisti Suomenlinna II:n sen perän takaa (keltainen nuoli). Purjevene ei kuitenkaan huomannut Eteläsatamasta lähestyvää Suokki-lauttaa (punainen nuoli), vaan ne törmäsivät toisiinsa.

Leppoisaa purjehdusta

Sääennustuksen mukaisesti tuuli olisi siis laantumassa iltaa kohden. Tarkkaa reittisuunnitelmaa Jukka ja Kaisa eivät tehneet, mutta tarkoitus oli purjehtia lännestä Helsingin edustalle ja kääntyä sitten takaisin veneen kotisatamaan. Lännen ja lounaan väliltä, reilut 8 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli toi mukavan myötätuulen purjehduksen alkumatkalle. Jäänmurtajien luona Katajanokan pohjoisrannalla, Jukka ja Kaisa kääntyivät takaisin kohti länttä. Tällöin myötätuuli muuttui vastaiseksi. Jukka otti suunnaksi Kruunuvuorenselän ja Suomenlinnan.

Vanha vetreä Suokki

Vuonna 1952 valmistunut Suokki on yksi kolmesta Suomenlinnaan liikennöivistä lautoista. 57-vuotias Teppo Pylkkönen toimi toista kesää sen päällikkönä. Aiemmin hän oli työskennellyt erilaisilla purjejaaloilla ja -jahdeilla, niin Suomessa kuin ulkomailla. Tepon lisäksi Suokin miehistön kuuluivat 21-vuotias Pasi Virtanen sekä 25-vuotias Mikko Äijänsalo. Kello 19.20 Pasi ja Mikko irrottivat Suokin köydet Kauppatorilta ja Teppo suuntasi Suokin keulan kohti Suomenlinnaa.

Pasi siirtyi tähystämään Suokin ohjaamoon Tepon viereen, kun taas Mikko lähti kierrokselle Suokin sisälle. Samaan aikaan toinen Suomenlinnan lautta, Suomenlinna II lähti vastakkaiseen suuntaan Suomenlinnasta. Lauttojen samanaikaisten lähtöjen vuoksi Teppo tiesi, että lautat tulisivat sivuuttamaan toisensa Ryssänsaaren ja Katajanokanluodon välissä. Väylä on kyseisellä kohdalla kapeahko, joten tavaksi oli muodostunut, että Kauppatorilta lähtevä lautta antaa tilaa Suomenlinnasta tulevalle lautalle ajamalla Ryssänsaaren kohdalla olevan pohjoisjääpoijun väärältä puolen. Näin Teppo päätti tehdä tälläkin kertaa.

Jukka hoiti purjehduksen aikana käytännössä kaiken itse. Hän suunnitteli purjehdittavan reitin, navigoi, oli ruorissa, hoiti tähystämisen, sekä purjeiden trimmauksen. Kaisa istui istumalaatikossa veneen vasemmalla puolen selkä menosuuntaan. Katajanokanluodon kohdalla tuuli tuli purjeveneen oikealta puolen.

Jukka oli jalustanut purjeet tiukalle, mutta muutti hieman veneen suuntaa lähestyvän Suomenlinna II:n vuoksi. Suunnan muutoksella Jukka sai sivuutettua Suomenlinna II:n turvallisesti perän puolelta. Tällä halssilla ei kuitenkaan ollut mahdollista jatkaa, joten Jukka oli suunnitellut tekevänsä vendan, eli 90 asteen käännöksen oikealle. Kello 19.26 Suomenlinna II:n mentyä ohitse Jukka käänsi ruoria aloittaen samalla vendan. Laskeutuvan auringon valo häikäisi Jukan silmiä, sillä aurinko oli laskemassa Eteläsataman suuntaan. Hän huomasi sieltä tulevan lautan, mutta oletti sen olevan Suomenlinna II. Suokki ja Suomenlinna II oli rakennettu kulkemaan molempiin suuntiin, joka hankaloittaa niiden liikkumisen arviointia.

Venda ei onnistunut suunnitelmallisesti, vaan käännös meni reilusti pitkäksi. Käytännössä Jukka ja Kaisa olivat matkalla samaan suuntaan, josta juuri tulivat. Kaisa havaitsi aivan vieressä olevan lautan, samassa kuului viisi sumumerkin tööttäystä.

Purjevene hohtaa auringossa

Teppo Pylkkönen ja Pasi Virtanen havaitsivat Suomenlinna II:n takaa lähestyvän purjeveneen hyvissä ajoin, sillä sen valkoiset purjeet suorastaan hohtivat auringon paisteessa. Väärältä puolen ajetun jääpoijun jälkeen Teppo muutti Suokin kulkusuuntaa 11 astetta vasempaan. Tällä suunnan muutoksella Teppo sai Suokin takaisin väylälle. Suomenlinna II:n sivuutuksen jälkeen, etäisyyttä purjeveneeseen oli noin 200 metriä. Teppo arvioi, että suunta oli edelleen hyvä, sillä purjevene ehtisi sopivasti juuri ja juuri alta pois. Kun purjeveneeseen oli matkaa enää 100 metriä, Teppo havahtui purjeveneen käännökseen. Kun Teppo tajusi veneen kääntyvän suoraan Suokin alle, hän painoi sumutorvea ja koetti hidastaa vauhtia. Matka oli kuitenkin liian lyhyt, eikä vauhti hidastunut käytännössä lainkaan. Kello 19.27 Suokki ja purjevene törmäsivät. Suokin keskilaiva osui purjeveneen peräosaan, jolloin purjevene kallistui äkisti. Törmäyksen voimasta purjeveneessä ollut Kaisa kaatui ja löi kyynärpäänsä veneen rakenteisiin. Lautalla kaikki matkustajat eivät edes huomanneet osumaa, vaan ihmettelivät lautan pysähtymistä kesken matkan.

Putosiko joku mereen?

Teppo otti meri-VHF:llä yhteyttä VTS meriliikenteenohjauskeskukseen. Sieltä tieto törmäyksestä välitettiin Helsingin Meripelastuslohkokeskukseen. Välityksen yhteydessä tieto törmäyksestä muuttui siten, että meripelastuslohkokeskuksessa luultiin purjeveneen jääneet Suokin alle ja yhden henkilön pudonneen veteen. Meripelastuslohkokeskus hälytti paikalle merivartioston partion Suomenlinnasta sekä poliisivene Ville 1:n.

Törmäyksen jälkeen Jukka laski purjeet ja käynnisti moottorin. Vaikka Kaisa olikin loukkaantunut, hänellä ei ollut välitöntä hengenvaaraa. Jukka pelkäsi purjeveneen uppoavan, jolloin Kaisa ja hän olisivat joutuneet veteen. Välttääkseen uppoamisen, hän ajoi lähistölle pysähtyneen Suokin kylkeen. Vasta siellä Jukka pystyi varmistumaan, ettei uppoamisvaaraa ollut.

Viiden minuutin päästä onnettomuudesta meripelastuslohkokeskus sai yhteyden Suokkiin meri-VHF:llä. Tällöin keskukselle selvisi, ettei vedessä ollutkaan ketään. Teppoa stressasi törmäyksen lisäksi Suokin tiukka aikataulu ja kyydissä olevat matkustajat. Hän tiesi, kuinka vaikeaa aikataulun kiinni saaminen on, joten hän pyysi keskukselta Suokille lupaa matkan jatkamiselle mahdollisimman pikaisesti.

Tepon yllätykseksi hän sai luvan, jonka jälkeen hän pyysi kansimiehiä irrottamaan purjeveneen köydet. Kello 19.34, Suomenlinnan merivartioaseman vene saapui purjeveneen luokse. Se otti loukkaantuneen Kaisan kyytiin ja kuljetti hänet Eteläsatamaan ambulanssille. Hetkeä myöhemmin paikalle saapunut Ville 1 saattoi purjeveneen suojasatamaan.

Jutussa esiintyvät henkilöiden nimet ovat yksityisyyden suojan vuoksi muutettu.

Mitä tästä opittiin?

1. Tilannetietoisuus jää helposti vajaaksi, jos useita asioita joutuu tekemään samaan aikaan.
2. Ennakointi on paras ja turvallisin tapa väistämisten tekemiseen. Reilu turvamarginaali antaa pelivaraa ja aikaa reagoida, jos jokin ei menekään suunnitellusti.
3. Tiukka aikataulu vaikuttaa ammattiliikenteen liikkumiseen vesillä.

Lue juttu Vene-lehdestä 8/2018

Väistämissäännöissä opittavaa

X