Muinaistulien yön perinne on parikymmentä vuotta vanha. Se pohjautuu entisajan merkkituliin, joiden avulla saatiin turvallinen reitti saarten suojiin ja satamiin.
Nykypäivän Muinaistulien yö yhdistää elävän tulen veteen, musiikkiin ja rentoon yhdessäoloon. Tätä olivat myös Ville ja Hanna Nousiainen sekä heidän tyttärensä Taija yhdessä poikaystävänsä Aleksi Tuomiston kanssa juhlimassa Kotkan Kaunissaaressa.
Matka saareen taitettiin samana keväänä käytettynä ostetulla Marino 8000:lla. ”Olin jo jonkun aikaa etsinyt Marino 8000:n kaltaista hyvää matkamoottorivenettä. Keväisellä työmatkallani huomasin yhden sellaisen olevan myynnissä. Kun olin lähistöllä päätin käydä sitä katsomassa”, kertoo Ville Nousiainen.
Villelle oli tärkeää, että myyjänä olisi veneliike, jolloin kaupan yhteydessä mukana tulisi myös liikkeen vastuu veneestä ja sen kunnosta.
Vene vaikuttikin olevan kaikin puolin erinomaisessa kunnossa. Se oli sisältä siisti, pohja oli maalattu ja kohtalaisen vähän ajettu moottori Volvo KAD 43 lämmittivät Villen mieltä. Kauppojen jälkeen vene tuotiin kuorma-autolla Kotkaan.
Onnettomuus tapahtui Kotkan itäpuolella lähellä mannerta.
Ahkeraa veneilyä
Kesän aikana Nousiaisten vene oli ahkerassa käytössä. Lähes jokaisena viikonloppuna Ville ja Hanna olivat sillä liikkeellä Itäisen Suomenlahden saaristossa. Saaristo oli Nousiaisille hyvin tuttua, sillä he olivat seilanneet samoissa maisemissa vuosikymmenet edellisillä veneillään.
Muinaistulien yön jälkeisenä päivänä, sunnuntaina 30. elokuuta 2009, Nousiaiset irrottivat köydet Kaunissaaresta ja suuntasivat kohti Kotkaa. Aallokko oli vanhaa maininkia, tuulen puhaltaessa etelästä kuudesta seitsemään metriä sekunnissa. Keli ei tuottanut vankkatekoiselle Marinolle minkäänlaista ongelmaa.
Satamaa lähestyttäessä moottorin varoitusvalot syttyivät samalla kun perävetolaitteesta ja moottorista katosi veto. Ville painoi varoitusvalojen testipainiketta, kaikki näytti olevan kunnossa. Ainoa poikkeus oli moottorin lämpötila, joka oli selkeästi normaalia alhaisempi. Ville käynnisti moottorin uudestaan, nyt se ei pysynyt käynnissä kuin hetken.
Taija meni veneen peräosaan katsomaan tilannetta. Yllätys oli suuri, kun veneen uimataso oli veden alla. Ville siirtyi myös sisältä perään, mutta havaitsi vettä jo kajuutasta ulos vievien portaiden juuressa. Konetilan luukut avattaessa tilanne selkeni välittömästi; moottoritilassa oli vettä parikymmentä senttiä. Veden pinta kohosi silmissä.
Veneen pohjassa oli seitsemän valkoista aluetta, joista eliönestomaali oli lähtenyt pois. Yhdessä näistä löytyi 12 cm x 1,8 cm kokoinen reikä, joka oli paikattu kitillä. Kittiä oli vielä jäljellä reiän etuosassa (punainen ympyrä).
Tarvitaan apua
Ville ja Hanna soittivat molemmat hätänumeroon 112 kello 12.24. Puhelimet hälyttivät ja hälyttivät, kunnes vajaan minuutin kuluttua Ville päätti katkaista puhelun. Hanna luopui yrittämisestä vajaan puolen minuutin jälkeen. Ville soitti 112:een uudestaan. Tällä kertaa hätäkeskus vastasi noin minuutin kuluttua.
Ville kertoi hätäpuhelussa heidän sijaintinsa, ja että vettä tulee veneen sisälle runsaasti. Kaikilla neljällä henkilöllä olivat pelastusliivit yllä, mutta välitöntä hengenvaaraa ei Villen mukaan ollut. ”Paniikkia meillä ei ollut”, muistelee Ville.
Meripelastustilanteiden johtovastuu kuuluu Rajavartiolaitokselle, joten hätäkeskus käänsi puhelun Helsingin Meripelastuslohkokeskukseen. Tässä vaiheessa ensimmäisistä hätäpuhelun yrityksistä oli kulunut neljä minuuttia. Meripelastuslohkokeskus määritteli tilanteen hälytystilanteeksi ja hälytti paikalle Merivartioston partioveneen Kotkasta. Hätäkeskuksen kautta hälytyksen sai myös pelastuslaitoksen palovene.
Oikeanlainen paikkaus tehdään tarpeeksi laajalta alueelta ja reiän reunat putsataan sekä hiotaan viistoksi. Varsinainen laminointityö tehdään lasikuitumatoilla ja työ viimeistellään vettä eristävällä maalikerroksella.
Tilanne heikkenee
Kello 12.42 Ville Nousiainen soitti uudestaan hätäkeskukseen, tilanne näytti erittäin huonolta. Ensimmäinen ohi ajanut venekunta ei havainnut Nousiaisten käsien heiluttamista, sumutorven ääntä, eikä huutamista. Onneksi seuraava venekunta kääntyi paikalle. Taija ja Aleksi siirtyivät tähän veneeseen ja hetken kuluttua myös Hanna. Ville elätteli vielä toiveita Marinon pelastamisesta, mutta kun merivartioston partiovene saapui kello 12.50 tilanne oli kaikille selvä. Ville siirtyi partioveneeseen, jolloin Marinon perä vajosi syvälle pinnan alle. ”Vene upposi Titanicin tavoin pohjaan”, Ville Nousiainen kertoo viimeisestä hetkestä.
Mikä upotti veneen?
Vene nostettiin kotkalaisen yrityksen toimesta pinnalle ja siirrettiin telakalle tarkastettavaksi. Törmäysjälkiä ei pohjasta löytynyt. Sen sijaan rungosta paljastui seitsemän valkoista paikkausta, joiden päältä musta pohjan myrkkyväri oli kulunut pois. Yhden korjauskohdan kohdalla oli 12 cm x 1,8 cm kokoinen reikä.
Kun Onnettomuustutkintakeskuksen tutkijat tarkastivat veneen runkoa sisältäpäin, havaittiin tutkimuksissa reiän olevan veneen vasemmanpuoleisen pituusjäykistäjän kohdalla. Jäykistäjä on ontto, joten vesi pääsi sen sisällä valumaan konetilaan saakka. Sisään valunut vesi jäähdytti konetta altapäin, jolloin sen käyntilämpötila laski. Kun vettä oli konehuoneessa tarpeeksi, kone sammui ja varoitusvalot syttyivät.
Seuraavaksi tutkijoiden huomio siirtyi rungon valkoisiin paikkauksiin. Reiän kohdalta löytyi paikkauksessa käytettyä ainetta, joka osoittautui lähinnä pintojen tasoittamiseen ja kolojen täyttöön tarkoitetuksi polyesterikitiksi. Kitin päälle oli levitetty topcoat-pinnoite. Korjaus oli suoritettu yksisuuntaisesti ulkoa sisälle päin. Näin oli toimittu todennäköisesti siksi, että vauriokohta oli veneen sisällä hankalassa paikassa jäykistäjän sisällä. Jotta sinne olisi päästy, olisi venettä pitänyt purkaa sisältä varsin runsaasti.
Tutkimuksissa selvisi myös, että kitti ja topcoat olivat levitetty osittain vanhan eliönestomaalin sekä vaurioituneen laminaatin päälle. Korjauskohtia ei töiden aikana oltu hiottu tai puhdistettu nimeksikään.
Analysoitaessa topcoatia, myös se osoittautui pinnaltaan rakkulaiseksi ja kraatterimaiseksi. Nämä viittasivat siihen, että topcoatissa oli käytetty ylisuurta määrää kovettajaa kovettumisen nopeuttamiseksi.
Korjauskohta sijaitsi paikassa, joka joutuu erittäin kovalle rasitukselle ajettaessa veneellä aallokossa. Jos korjaustyöt olisi tehty asianmukaisesti, rungosta olisi saatu alkuperäisen veroinen. Kunnollinen korjaus olisi kuitenkin kestänyt useita päiviä, sillä siinä olisi jouduttu purkamaan veneen rakenteita. Nyt tehty pikakorjaus oli kestänyt todennäköisesti vain tunteja. Onnettomuustutkintakeskuksen mukaan oli kuitenkin vain ajan kysymys, milloin paikka pettäisi. 
Mitä tästä opittiin?
1. Veneen korjaukset tulee tehdä huolellisesti, jotta rungon ominaisuudet eivät heikkene.
2. Kaikki korjaukset tulee dokumentoida, jotta ne ovat tiedossa koko veneen historian ajan.
3. Jos meripelastuskeskus tai hätäkeskus ei heti vastaa, älä katkaise puhelua. Joudut muuten uudestaan jonon hännälle
