Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Onnettomuusanalyysi: Tästä me ollaan aina menty!

Paavo Kononen ja Sirkka Haapalainen lähtivät kauniina kesäiltana veneretkelle Kuopion lähisaaristoon. Tutulla reitillä matkan keskeytti uskomaton kolina. Mitä oikein tapahtui?

04.04.2021

Kirjoittajajukka-pekka lumilahti

KuvaajaSMPS kuopion järvipelastajat

Lokikirja päivämäärä: 19.7.2019, paikka: Kuopio, 62°56,7’N 027°44,3’E, tuuli: 2 m/s, lämpötila: 18°C, aallonkorkeus: 0,05 m


Paavo Konosella ja Sirkka Haapalaisella oli takanaan muutaman vuoden veneilykokemus. Heidän ensimmäinen veneensä oli pieni HT-vene.

Varsin nopeasti se vaihdettiin noin kahdeksanmetriseen uppoamarunkoiseen ja täyskatettuun veneeseen parempien tilojen ja rauhallisemman vauhdin vuoksi. Uusi vene sopikin hyvin pariskunnalle, sillä heidän veneilyä kuvastaa hyvin maisemista nauttiminen ja luonnon parissa liikkuminen.

”Viihdymme erityisesti yön yli reissuilla luonnonsatamissa”, kertoo Paavo. Tämänkertainen reitti Kuopiosta Kallavedelle ja sieltä pohjoiseen Kelloselän kautta Potkunsaaren ympäri valittiin hienojen maisemien vuoksi. ”Ajatus oli nauttia muutama tunti kesästä ja luonnosta.” Samalla alueella Paavo ja Sirkka olivat veneilleet monta kertaa aiemminkin, joten reitti oli varsin tuttu.

Kallaveden aalloilla

Paavon ja Sirkan veneen huippunopeus on noin kuusi solmua. Kiirettä ei ollut, nyt ajettiin 4–5 solmun vauhtia. ”Tämän nopeuden vene kulkee suuren potkurin ansiosta melkein tyhjäkaasulla”, Paavo kertoo.

Hän ajoi venettä styyrpuurin puolelta. Sirkka puolestaan istui veneen paapuurin laidalla. Pariskunnan työnjako oli hioutunut yhteisillä retkillä selkeäksi. Sirkka hoitaa köysityöt rantautumisten ja lähtöjen yhteydessä. Paavo puolestaan ajaa ja navigoi. Veneessä oli ajantasaiset paperiset kartat, mutta navigointivälineenä toimi kuitenkin karttaplotteri. Navigoinnin apuna oli myös kaikuluotain. Laitteista huolimatta Paavo ajoi käytännössä ulkomuistista maisemien avulla.

Sorsasalon sellutehtaan jälkeen Paavo käänsi keulan kohti itää. Samalla käännyttiin pois merkatulta väylältä. Vesi madaltui neljään metriin. Vajaan metrin syväyksellä kulkevalle veneelle se oli aivan riittävästi. Yhtäkkiä kesken hiljaisuuden kuului uskomattoman kova kolina. ”Tuliko moottoriin jotain?”, kysyi Sirkka.

Vaikka Paavo ei ollut koskaan ennen kivillä käynyt, tajusi hän, että nyt ollaan pohjassa kiinni. ”Kävin kannella katsomassa tuleeko jostain pulputusta”. Mitään ei näkynyt. Seuraavaksi Paavo meni keulahyttiin etsimään mahdollisia vuotoja. Sielläkin kaikki näytti olevan kunnossa. Myöskään moottoritilan pilssiin ei ollut tullut vettä. Järven pohja veneen ympärillä sen sijaan näkyi, vettä oli vain 20–30 cm. Vaikka vauhtia ei ollut paljon, vene kiipesi pitkän matkaa laakeaa kiveä ylöspäin.

Paavo ja Sirkka lähtivät Kuopiosta (punainen viiva), tarkoituksena oli kiertää Potkunsaari. Pelastusvene Herman Saastamoinen (sininen viiva) ajoi ensin Potkunsaaren väärälle puolelle.

Lähtisikö irti?

Paavo käynnisti veneen moottorin uudestaan. Ääni kuulosti normaalilta. Pakki päälle, vene ei liikahtanut mihinkään. Kaasun lisääminenkään ei auttanut. ”Olimme niin tukevasti kiinni kivellä, ettei huolta uppoamisesta ollut”, Paavo muistelee. Onneksi hetken päästä paikalle tuli mieshenkilö lähisaaresta vesiskootterilla. ”Kävikö pahasti?”, hän kysyi.

Kun Paavo ja Sirkka kertoivat olevansa kunnossa, skootterimies totesi, että ”kannattaa kattoa mihin ajelee” ja kaasutti pois. Koska välitöntä hengenvaaraa ei ollut, Paavo soitti Meripelastusseuran Trossi-palvelunumeroon ja kertoi tilanteesta. Noin 10–15 minuutin päästä Kuopion Järvipelastajien Tommi Saarelainen soitti Paavolle ja kysyi lisätietoja.

Pelastusvene paikalle

Tommi hälytti pelastusvene Herman Saastamoisen miehistön. Miehistöksi tulivat parikymppinen Iivari sekä kokenut sisävesillä liikkuja Oskari. Tommi itse lähti veneen päälliköksi.

Järvipelastajien tukikohta sijaitsee Kuopion itäpuolella Pirttiniemessä. Sieltä oli Paavon ja Sirkan luokse matkaa kolmisen meripeninkulmaa. ”Lähdimme kiertämään Potkunsaaren itäpuolelta, sillä jotenkin ajattelin avuntarvitsijoiden olevan siellä”, kertoo Tommi.

”Näimme heidät varsin nopeasti Potkunsaaren taakse päästyämme.” Kivien vuoksi he eivät kuitenkaan voineet mennä suoraan Paavon ja Sirkan luokse, vaan joutuivat etsimään turvallisen reitin kivien välistä. Lopulta Tommi, Iivari ja Oskari pääsivät PV Herman Saastamoisella aivan Paavon ja Sirkan veneen vierelle. Kello lähestyi tässä vaiheessa puoltayötä ja hämärä alkoi laskeutua. Iivari tarkasti taskulampun avulla veneen mahdolliset vauriot vielä kertaalleen. Koska niitä ei ollut, hän etsi samalla reittiä irrotukseen. Se löytyi samasta suunnasta, josta Paavo ja Sirkka olivat kivelle ajaneetkin. ”Teimme hinaussopimuksen, jonka jälkeen laitoimme hinausköyden kiinni Paavon ja Sirkan veneen peräpollariin.”

”Vaikka vauhtia ei ollut paljon, vene kiipesi pitkän matkaa laakeaa kiveä ylöspäin.”

PV Herman Saastamoinen on vuonna 1984 valmistunut perinteinen viittavene. ”Yhdellä moottorilla ja akselivedolla varustettuna meillä kesti hieman aikaa, että saimme asemoitua itsemme oikeaan suuntaa”, Tommi kertoo. Lopulta kaikki oli valmista. Tommi laittoi vaihteen päälle, ja vene lähti irtoamaan kiveltä. ”Helpotus oli suuri, kun kaikki oli kunnossa, eikä vene vuotanut”, muistelee Paavo irrotushetkeä.

Pelastusveneen miehistö varmisti hetken, että Paavo ja Sirkka pääsevät jatkamaan matkaa. Irrotuksen aikana oli tullut jo pimeä. ”Paluumatka hieman jännitti, koska emme paljoa olleet pimeässä liikkuneet”, kertoo Paavo. ”Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pääsimme turvallisesti kotiin.”

Mikä aiheutti onnettomuuden?

Valtaosa onnettomuuksista sattuu hyvällä kelillä aivan yllättäen. Tutuilla vesillä ja hiljaisella vauhdilla liikuttaessa on inhimillistä, ettei navigointiin ja veneen tarkkaan sijaintiin keskitytä koko aikaa.

Meripelastajat kuulevat usein avuntarvitsijoilta, kuinka he ovat aina menneet tästä, eikä koskaan ole sattunut mitään.

Maisemanavigointi on edelleen yksi käytetyimmistä navigointimenetelmistä. Maaston avulla pystyy päättelemään missä ollaan ja minne mennään. Maisemanavigoinnin tarkkuus on kuitenkin kiinni jokaisesta veneilijästä. Jos käyttää linjoja tai suuntimia, paikan pystyy määrittämään hyvinkin tarkasti. Ilman linjoja tai suuntimia veneily on sinne päin liikkumista, jolloin tarkka paikka ei olekaan tiedossa.

Paavo käytti navigoinnissa paljon plotteria. Se on hyvä apuväline ja jäljen piirtävällä reitillä pystyy veneilemään hyvin tarkasti aiemmin kuljettua reittiä pitkin. Toisaalta, kun näytöllä on paljon vanhoja reittejä, niiden alle häviää helposti tarpeellista informaatiota.

Paavolla ei ollut reitinpiirto päällä. Sen sijaan plotterissa kartta oli isolla mittakaavalla. Näin hän näki yhdellä silmäyksellä laajan alueen ja sai hyvän yleissilmäyksen veneen paikasta.

Kääntöpuolena oli se, että samalla näytöltä hävisi tärkeää lähialueen informaatiota. Kun Paavo karilleajon jälkeen pienensi plotterin mittakaavaa, hän huomasi ajaneensa kiveen, joka oli plotterin karttaan merkattu.

Plottereiden näyttöä saa harvoin jaettua kahtia, jolloin näytön eri osissa pystyisi käyttämään eri mittakaavaa. Tai jos kahtia jako onnistuu, niin kartat näkyvät plotterin koosta johtuen erittäin pieninä. Karttaplotterin mittakaavaa tulisikin vaihdella säännöllisesti, jolloin säilyy käsitys yleistilanteesta, mutta tarkka informaatio olisi myös nähtävissä.

Paavolla ja Sirkalla oli selkeä työnjako veneessä. Tämä yleinen tapa, jossa yksin hoidetaan navigointi ja ajaminen on turvallisuuden kannalta huono. Kahdet silmäparit tekevät aina enemmän havaintoja kuin yhdet. Kun molemmat osallistuisivat navigointiin, he voisivat samalla vaihtaa ajatuksia ja näkemyksiä. Tällä olisi merkittävä parannus turvallisuuteen.

Kolmas karilleajoon vaikuttanut syy oli puutteellinen reittisuunnitelma. Se oli toki ajatuksissa tehty, mutta reittiä ei oltu suunniteltu kartan kanssa etukäteen lävitse.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Mitä tästä opittiin?

1. Maisemanavigointi on mukava ja helppo tapa veneillä. Se ei välttämättä ole kuitenkaan tarkka.

2. Tutut vedet, hyvät olosuhteet ja mukava tunnelma ovat usein monen onnettomuuden taustalla.

3. Sisävesillä hyvissä olosuhteissa tapahtuneissa pienissä pulmatilanteissa, konevioissa tai pohjakosketuksissa saa apua Meripelastusseuran Trossi-palvelunumerosta. Hätänumeroon 112 tulee
soittaa silloin, kun kyseessä on todellinen hätätilanne.

X