Jutut

Onnettomuusanalyysi: Tässäkö tämä nyt oli?

Autoon jäänyt puhelin sai Tapio Karuman lähtemään tutulle matkalle saaresta rantaan. Lokakuisella Lappajärvellä ei muita liikkujia näkynyt, kun Tapio työnsi venettä vesille. Vain vajaan kymmenen minuutin päästä Tapio taisteli hengestään jääkylmässä järvivedessä. Mitä oikein tapahtui?

11.01.2020

Kirjoittajaja kuvat Jukka-Pekka Lumilahti

Aikoinaan meteoriitin törmäyksestä syntynyt Lappajärvi sijaitsee Etelä-Pohjanmaan järviseudulla. Kalaisan kraatterijärven syvin kohta on jopa 38 metriä, mutta keskisyvyys jää alle kymmeneen metriin. Lappajärvi poikkeaa syntytavastaan johtuen muista Suomen järvistä. Tästä syystä se on pieneksi järveksi kohtalaisen avoin. Tapio Karuman isä rakensi 1960-luvulla mökkinsä yhteen Lappajärven muutamista saarista. Siitä saakka myös Tapio on Lappajärven aalloilla liikkunut.

Mantereelle

Tapio oli ollut mökillään jo lokakuun alusta 2019. Tulleessaan autoon unohtunut puhelin kuitenkin mietitytti Tapiota. ”Kyllä se sieltä autosta pitäisi käydä hakemassa, jottei kotiväki turhaan huolestu”, muistelee Tapio.

3. lokakuuta 2019 Tapio päätti lähteä hakemaan puhelinta. Nelisen kilometriä pitkälle matkalle Tapio ei ottanut mukaan mitään ylimääräistä. ”Tarkoitus oli vain käydä autolla ja tulla sitten heti takaisin.”

Ilma oli muutaman asteen plussan puolella, mutta mökin ympärillä olleet puut eivät juuri heiluneet. Tapio työnsi nelisen metriä pitkän valkoisen lasikuidusta tehdyn suippoperäisen veneensä järvelle. Hetken päästä hän käynnisti viiden hevosvoiman perämoottorin ja siirtyi sitten perään istumaan. Veneen keula nousi aika korkealle Tapion kääntäessä kaasua moottorin kahvasta. Samassa ensimmäiset isommat aallot osuivat veneen kylkeen ja aallokko kasvoi silmissä.

Koillistuulen johdosta aallot löivät suoraan sivulta Tapion veneeseen. Tapio käänsi keulan kohti aaltoja ajatuksenaan luovia aaltojen mukaisesti kohti autoaan. ”Kun mä pääsen tuon Vartijasaaren saaren luo, niin sitten helpottaa”, ajatteli Tapio ja jatkoi matkaa.

Veneessä oli pieni äyskäri. Vettä tuli sen verran, että mukana olisi pitänyt olla ämpäri veden poissaamiseksi. ”Kätenikin olivat jo aika lailla kohmeessa”, Tapio kertoo. Samassa isompi aalto heitti kunnolla vettä veneeseen ja vene haukkasi vettä perästä.

Tapio ei ehtinyt tehdä mitään, vene alkoi upota perä edellä Lappajärven aaltoihin. Vene kääntyi ylösalaisin ja Tapio jäi roikkumaan veneen laidassa olevan reunan varaan. Sylissään, muttei päällä, hänellä oli pelastusliivit. Onneksi vene pysyi pinnalla. ”APUA!”

Tapio ei osannut uida. Hän pohti, että pystyisi kellumaan veneen reunassa tuulen mukana maihin, jos jaksaisi roikkua koko matkan. ”Mitä, miksi vene ei ajelehdi?”, pohti Tapio. Samassa hän tajusi, että veneessä kiinni ollut ankkuri oli pohjassa kiinni. ”Se piti minut ja veneen järvellä. APUA!”

Tapio Karuma sai pidettyä kiinni väärinpäin olevan veneensä reunasta huutaen samalla apua.

Huutaako joku järvellä?

Rasmus Torniainen oli päässyt keväällä eläkkeelle. Tästä syystä hänellä oli tänä syksynä mahdollisuus viettää aikaa Lappajärven Kärnän saaressa sijainneella mökillään selvästi aiempaa enemmän. ”Koskaan ennen emme vaimon kanssa ole olleet mökillä näin myöhään”, Torniainen kertoo.

Lokakuisena torstaina Torniaisten mökille saapui sähkömies Anssi Vuolle sekä hänen apulaisensa Mika Pietarila parantamaan pihan valaistusta. Torniainen itse meni varaston taakse puita sahailemaan. Jonkin ajan päästä Pietarila tuli Torniaisen luokse kertoen jonkun huutava apua. ”Niin huutaakin”, totesi Torniainen ja lähti saman tien hakemaan pelastusliivejä saunalta.

Samalla hän huusi Pietarilalle, että tämä lähtisi veneen luo rantaan. Anssi Vuolle puolestaan soitti hätänumeroon 112. Hätäkeskus kysyi Vuolteelta tapahtumapaikan sijaintia tai koordinaatteja. Vuolle ei ollut paikkakunnalta eikä pimeässä mökille saapuessaan ollut kiinnittänyt huomiota mökin tarkkaan osoitteeseen.

Torniainen huusi kauempaa Vuolteelle mökin sijaintia. Sitten Torniainen käski Pietarilaa pukemaan veneessä olleet liivit samalla kun hän puki itselleen hakemaansa liiviä. Torniaisen ajatus oli, että Vuolle soutaisi heidät pois rannasta, mutta Pietarila ei osannutkaan soutaa. ”Tule pois sieltä keulasta, minä soudan”, Torniainen sanoi vakuuttavasti.

”Mutta mistä huudot tulevat? Järvellä ei näy ketään.”

Perämoottori saatiin käynnistettyä, jolloin Torniainen pyysi Pietarilaa tähystämään veneen keulassa. Reilun viiden minuutin päästä vaahtopäiden joukossa erottuu valkoista. Siellä oli pieni pala jotain, joka kellui samansuuntaisesti vaahtopäiden kanssa. ”Se, se on vene”, Pietarila huusi.

”Näkyykö siellä ketään?”, kysyi Torniainen.

”Ei”, vastasi Pietarila.

Lappajärven aallokko on tiheää ja jyrkkää. Mökkimatka etualalla olevaan rantaan ei ollut pitkä, mutta Tapion vene kaatui kovassa aallokossa vasemmalla näkyvän saaren takana.

Jotain mustaa

Vene kasvoi suuremmaksi, kun Torniainen kiersi veneen yläpuolelle. Samassa siellä näkyi jotain tummaa. Torniainen sammutti perämoottorin ja souti lähemmäs. Torniainen ja Pietarila näkivät jonkun roikkuvan veneen laidalla. ”Jaksatko pitää kiinni? kysyi Torniainen.

”Jaksan”, kuului Tapion hento vastaus. Samalla Torniainen tajusi, etteivät he pysty nostamaan miestä vedestä. ”Olisimme muuten saattaneet itse pudota järveen.” Hetken pohdittuaan Torniainen päätyi siihen, että miehen kainaloiden alta laitetaan köysi, joka sidotaan sitten heidän veneeseen. Tämän jälkeen Torniainen pyysi vedessä olevaa miestä siirtämään ensin oikean kätensä veneen perään ja sitten vasemman. Ankkuriköysi leikattiin puukolla poikki.

Moottoria ei pystytty käyttämään, joten Torniainen souti kovassa aallokossa kohti lähellä olevaa Vartijasaarta. Siellä vesi olisi matalampaa. Aivan Vartijasaareen saakka miehet eivät päässeet, kun he näkivät pelastuslaitoksen veneen saapuvan.

Aluksi se näytti menevän tyhjilleen jääneen veneen luokse, mutta Torniainen ja Pietarila saivat herätettyä pelastajien huomion huutamalla ja käsiään heiluttamalla. Yksi pelastajista meni veteen auttamaan Tapiota.

Pelastajien vene ajettiin Torniaisten veneen keulaan, jolloin vedessä olleet jäivät veneiden keskelle. Sieltä pelastajien avustuksella Tapio saatiin uitettua paloveneen astinlaudalle. Tapio ei kuitenkaan jaksanut nousta laudalle, joten hänet jouduttiin nostamaan siihen koko porukan yhteistyöllä.

Rannassa odotti ambulanssi. Ensihoitajat mittasivat Tapion ruumiinlämmöksi 34 astetta, joten hänellä oli selkeä hypotermia. Tapio vietiin Seinäjoen sairaalaan, mutta tarkastuksen jälkeen hän pääsi takaisin kotiin.

Miksi Tapio joutui veteen?

Tapion veneen viiden hevosvoiman perämoottori oli liian suuri veneeseen. Sen painosta veneen perä laski suunniteltua matalammalle. Lisäksi veneen varalaita pieneni, kun Tapio siirtyi veneen perään ja hän lisäsi kaasua. Saarten suojassa varalaita vielä riitti.

Ikänsä järvellä veneillyt Tapio tiesi etelän, lounaan ja pohjoistuulen vaikutukset Lappajärvellä. Nyt tuuli puhalsi kuitenkin koillisesta, jolloin hänen mökkinsä jäi saaren suojaan. Tuulen voimakkuudesta Tapiolla ei siten ollut käsitystä.

Vaikka aallokko kasvoikin, niin Tapio ei tunnistanut tuulen ja aallokon suuruutta. Hän käänsi veneen keulan kohti aallokkoa, mutta se ei riittänyt. Yksi suurempi aalto pääsi vyörymään veneen sisälle, jolloin vene upposi nopeasti.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Mitä tästä opittiin?

1. Lyhyttä matkaa tutuilla vesillä mielletään harvoin vaaralliseksi. Jokaiselle venematkalle tulee kuitenkin varautua olosuhteiden mukaisesti.
2. Mikäli vene kaatuu, sen päälle kannattaa jäädä roikkumaan. Ihmisen löytäminen vedestä on vaikeaa, mutta vene näkyy kauemmaksi.
3. Ilman ulkopuolista apua, vedestä on erittäin vaikea pelastautua, vaikka ranta näkyisikin lähellä.

X