Heinäkuista päivää voi hyvin kuvailla menneen kesän normipäiväksi. Lämpötila oli 15 astetta, näkyvyys erinomainen ja aurinkokin paistoi toisinaan pilvien lomasta. Tuuli puhalsi lounaan ja luoteen välistä 6,5 m/s, puuskissa tosin reilut 9 m/s. Sipoon selällä tuuli nosti jonkinmoisen aallokon, mutta veneilyyn sillä ei juuri ollut vaikutusta.
Rajavartiolaitoksen Helsingin Meripelastuslohkokeskuksessa päivä oli ollut rauhallinen, Suomenlahdella apua oli tarvinnut vain muutama konevikainen vene. Hieman kahdeksan jälkeen illalla rauhallisuus katkesi meri-vhf:stä kuuluneeseen kirkaisuun. Sekunti kirkaisusta kaiuttimesta kuului mayday mayday.
Hätäkutsu
Radioiden kuuntelu kuului Meripelastuslohkokeskuksessa päivystysvuorossa olleen operaattori Pentti Komulaisen tehtäviin. Äänenpainosta hän tiesi heti, että kyseessä oli todellinen tilanne. Komulainen nosti radion luurin ja painoi tangenttia. Kukaan ei kuitenkaan vastannut kutsuihin.
Ainoaksi vihjeeksi tapahtumasta jäivät sana mayday ja tukiasemien kautta tullut tieto. Sen mukaan mayday tuli jostain Helsingin ja Porvoon väliseltä alueelta.
Aiemmin iltapäivällä Petteri Hiienkoski, vaimonsa sekä heidän 9-, 12- ja 13-vuotiaat tyttärensä olivat irrottaneet veneen köydet Itä-Helsingin Sarvaston venesatamasta. Tarkoitus oli purjehtia myötätuulessa muutaman päivän ajan kohti Loviisaa. Purjehdus oli Hiienkoskille kuin kesämökin korvike. Heidän lapsensa ovatkin tottuneet veneilyyn vauvasta saakka. Petteri luonnehtii kahdeksan metrin mittaista Finn 26 -venettä hyväksi matkaveneeksi, vaikkei ehkä kaikkein nopeimmaksi. Vuonna 1982 valmistuneen veneen runko on myös osoittautunut erittäin vahvaksi.
Villingin pohjoispuolella vastaan tuli meripelastajien pelastusvene Rautauoma, jota Hiienkosket tervehtivät kättä nostamalla. Petterin vaimo siirtyi veneen sisälle valmistelemaan mansikoita syötäväksi. Petteri ja tyttäret istuivat veneen perässä sijainneessa istuinkaukalossa. Keskimmäinen tytöistä katsoi eteenpäin havaiten keulasta hieman oikealta lähestyneen nopeasti kulkeneen moottoriveneen. Myös Petteri näki veneen.
”Muistan ajatelleeni kuinka moottorivene varmaan hidastaisi ja menisi sitten hitaasti ohitse”, hän kertoo.
Petterin yllätykseksi moottoriveneen vauhti ei hidastunutkaan. ”Se tulee päälle.”
Samassa hän jähmettyi paikoilleen, mitään ei ollut tehtävissä. Kuului kova pamaus, sitten vain hiljaisuutta. Hetken päästä Petteri havahtui ja nosti päänsä ylös. Ensiksi näytti siltä, että tytöt olisivat kunnossa. Veneen masto sen sijaan oli katkennut, purjeet lepattivat, veneen runko oli täynnä naarmuja ja meri-vhf:n antenni oli katkennut. Petteri tajusi, että moottorivene oli ajanut heidän ylitseen.
Auttajat lähisaaresta
Läheisen saaren, Mustan Hevosen pohjoisrannalla, Henrik Rehnström vietti iltaa ystävänsä Kenneth Lindénin mökillä. Vapaapäivää viettävä Henrik on töissä pelastajana Helsingin Pelastuslaitoksella. Hän on toiminut usean kymmenen vuoden ajan myös meripelastajana Helsingin Meripelastusyhdistyksessä. Lindén puolestaan työskentelee Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella ensihoidon kenttäjohtajana.
Rehnström havahtui ystävänsä juoksuun, jonka jälkeen Lindénin poika huusi Rehnströmiä tulemaan heti laiturille ja hyppäämään veneeseen. Näky parinsadan metrin päässä väylällä oli erikoinen. Rannasta katsottuna näytti siltä, että iso moottorivene on uppoamassa ja ainoastaan sen yläohjaamo on pinnalla. Vähän matkan päässä puolestaan hytillinen moottorivene oli aivan paikoillaan.
Rehnström soitti Meripelastuksen hälytysnumeron 0294 1000, samalla kun Lindén ajoi täydellä vauhdilla kohti tapahtumapaikkaa. Meripelastuslohkokeskuksessa puheluun vastasi operaattori Komulainen, joka yhdisti mielessään tapahtuman hetkeä aiemmin kuuluneeseen mayday-kutsuun.
Hätäpuhelun perusteella onnettomuus luokiteltiin meripelastuslohkokeskuksessa välittömästi hätätilanteeksi, eli kaikkein nopeinta apua vaativaksi tehtäväksi. Siksi paikalle hälytettiin meripelastushelikopteri Helsinki-Vantaalta, Helsingin merivartioaseman partio Suomenlinnasta, Poliisin Ville-vene sekä meripelastajien pelastusvene Rautauoma.
Vasta lähempänä Rehnström ymmärsi uppoavalta näyttäneen veneen olleen Hiienkoskien purjeveneen.
Vakava tilanne
Meripelastuslohkokeskuksen tekemien hälytysten aikana Rehnström ja Lindén selvittivät tilannetta. Vaikka he pelastajina ovatkin nähneet lukuisia onnettomuuksia, tilanne oli nyt erilainen, sillä käytössä ei ollut minkäänlaisia ensihoito- tai pelastusvälineitä. Kun Rehnström näki törmäyksen jäljet purjeveneen kannella ja vauriot veneen kajuutan sisällä, hän tajusi kyseessä olleen suurienergisen onnettomuuden – tässä olisi voinut käydä todella pahasti.
Rehnström ja Lindén päättivät viedä Hiienkosken vaimon ja tyttäret Mustaan Hevoseen, jossa heidän tilansa arviointi on helpompaa. Siellä selvisi, että yhdellä tytöistä on moottoriveneestä tullutta pohjamaalia päässä ja toisella kipua niskassa ja päässä. Moottorivene oli siis kulkenut erittäin läheltä.
Rehnströmin ja Lindénin jälkeen paikalle saapui meripelastushelikopteri ja hetken päästä veneyksiköitä. Helikopterin ja Rehnströmin välittämien tietojen perusteella Meripelastuslohkokeskus antoi merivartioston veneelle tehtäväksi tarkastaa moottoriveneessä olevien tilanteen. Siellä ei ollut loukkaantuneita, mutta veneen keulassa oli iso reikä. Vene pysyi kuitenkin omin voimin pinnalla.
Purjevene sen sijaan ei pärjännyt ilman apua. Poliisin Ville 1:n miehistö tarkasti ensin Petteri Hiienkosken kunnon ja kuljetti sitten hänen vaimonsa ja tyttärensä Vuosaareen ambulanssille. Rautauoman miehistö puolestaan jäi huolehtimaan purjeveneestä. Rautauoman päällikkönä toiminut Jartsa Karvonen luonnehti tehtävää erittäin haastavaksi. Alussa kaatunut masto törrötti purjeet yllä kohti pohjaa ja vedessä oli lisäksi paljon köysiä ja vaijereita. Parin tunnin työn jälkeen purjevenettä pystyttiin kuitenkin jo siirtämään. Satamaan yhdistelmällä ei ollut asiaa, siitä piti huolen kymmenen metrin syvyyteen ulottuva masto. Miehistö teki töitä toisen parituntisen, saaden lopulta maston pois vedestä ja veneen satamaan.
Yliluutnantti Antti Leskelä Suomenlahden merivartiostosta toimi tapauksen tutkinnanjohtajana. Hän kertoi, että purjevene oli purjehtinut lännestä väyläalueen oikeaa reunaa kohti Mustaa Hevosta. Moottorivene puolestaan kulki idästä Sipoon selältä väyläalueen vasenta reunaa kohti länttä. Törmäyshetkellä purjeveneen vauhti oli neljä viisi solmua, moottoriveneen reilut parikymmentä.
Puutteelliset merimiestaidot
Kolmen tonnin painoinen, sisäperämoottorilla varustettu daycruiser-tyyppinen moottorivene oli etuosasta katettu. Ohjauspisteen kohdalta alkoi takaosan katteena ollut pressukatos. Moottoriveneestä näkyvyys oli rajoittunut, sillä pressussa olleet ikkunat olivat sameat ja näkyvyyttä heikensi veneen nopeudesta johtuva pysty kulkuasento. Lisäksi tuulilasissa oli vedestä tulleita roiskeita, eikä tuulilasinpyyhin toiminut kunnolla.
Leskelän mukaan tutkinnassa kävi ilmi, ettei moottoriveneen kuljettaja ollut havainnut ollenkaan edessä ollutta purjevenettä. Tätä seikkaa tuki myös, ettei moottoriveneen vauhti ollut lainkaan hidastunut ennen törmäystä. Leskelän mielestä tapauksessa moottoriveneilijän puutteelliset vesilläliikkumistaidot olivat osasyynä onnettomuuteen. Sen sijaan alkoholilla, muilla päihteillä tai tahallisuudella ei ollut osuutta tapahtumiin.
Hiienkoskien purjevene kärsi yliajossa mittavat vauriot. Hiienkosken suorittamissa tarkemmissa tutkimuksissa kansirakenteiden rikkoutumisten lisäksi havaittiin, että veneen laipioita oli murtunut, runko oli osittain haljennut sekä moottoriveneen potkuri oli rikkonut veneen kylkeä. Jos samainen potkuri olisi kulkenut muutamia kymmeniä senttejä lähempää Hiienkoskea ja hänen tyttäriään, tapaus olisi varmasti saanut vielä murheellisemman lopun.
Moottoriveneilijä ei suostunut tähän juttuun haastateltavaksi.
Purjevene oli lohduton näky onnettomuuden jälkeen.
Näin tutkinta etenee
Tutkintavastuu merellä jakaantuu Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen välillä sen mukaan, kuka tehtävässä on suorittanut alkutoimenpiteet. Vakavimmat, esimerkiksi kuolemaan johtaneet tapaukset, tutkii yleensä Poliisi. Tämän tapauksen tutkintavastuu oli Rajavartiolaitoksella. Yliajoa tutkittiin moottoriveneilijän osalta törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja purjeveneilijän osalta liikenneturvallisuuden vaarantamisena.
Tutkinta on Rajavartiolaitoksen osalta päättynyt ja tapaus on luovutettu syyttäjälle syyteharkintaan. Syyttäjä tulee myöhemmin ratkaisemaan, viedäänkö tapaus oikeuteen. Jos viedään, lopulta oikeus päättää tapauksen mahdollisista syyllisistä.
