Tilaa
Merimiestaidot ja turvallisuus

Onnettomuusanalyysi: Puomista päähän

Miltä tuntuu pudota purjeveneestä täysin yllättäen, kesken yksinpurjehduksen? Sen koki Hannu Penttinen kauniina kesäpäivänä, olosuhteissa, joissa ei pitänyt olla minkäänlaista vaaraa. Mitä oikein tapahtui?

12.07.2019

KirjoittajaJukka-Pekka Lumilahti

KuvaajaMeripelastuskuvapalvelu, Sanna Lehtonen,


Olosuhteet:

Aika: 12.7.2017 klo 19.09

Paikka: 60°12.8N, 021°43.1E

Ilman lämpötila: 18 °C

Veden lämpötila: 17 °C

Tuuli: 4.8 m/s suunta 230°


Hannu Penttinen on kokenut purjehtija. Hän nautti yksin purjehtimisesta, sillä siinä oli jotain seikkailumieltä nuoruudesta. Heinäkuun 12. päivänä vuonna 2017 Penttinen oli purjehtimassa tutuilla vesillä Korppoon ja Nauvon välisellä syväväylällä kohti pohjoista. Veneen purjeet hän oli virittänyt virsikirjalle, taustalla soi rauhallinen klassinen musiikki. ”Se oli kesän siihen mennessä nautinnollisin hetki”, muistelee Penttinen. ”Fokka kaipasi hieman spiiraa, joten nousin perän avotilasta ja siirryin keulaan parantamaan sitä.” Spiirapuomin kiinnittäminen ei kauaa vienyt, ja pian Penttinen lähti takaisin veneen perään. Kompastumisen välttämiseksi, hän katsoi jalkoihinsa sitloodaan astuessaan. Samassa puomi osui Penttistä suoraan otsaan heittäen hänet välittömästi mereen.

Hannu Penttinen putosi veteen Rödbådanin luodon koillispuolella (punainen nuoli), josta vene jatkoi yksin matkaa Vandrockin saareen. Hannu pelastettiin Tallholmin länsipuolelta (punainen piste).

Vene lipuu ohitse

Veteen pudotessaan Hannu Penttisellä oli yllään shortsit, paita ja paukkuliivit. Hetkeä ennen putoamista Hannu oli pukenut liivien päälle fleece-puseron. Onnekseen hän oli jättänyt puseron vetoketjun auki, joten paukkuliivit pääsivät laukeamaan normaalisti. Valkoinen kylki lipui aivan Penttisen vierestä, mutta hänen ulottuvillaan ei ollut mitään mihin tarttua kiinni. Seuraavaksi Penttinen tavoitteli veneen perässä ollutta jollaa. Siitäkään ei tullut mitään, jolla oli yksinkertaisesti liian kaukana.

Hannu Penttinen pohti selviytymismahdollisuuksiaan. Kaulassaan hänellä oli vesitiiviissä pussissa kännykkä. Paukkuliivit pyrkivät kuitenkin nousemaan kaulan kautta kasvoille. Sen estämiseksi Penttinen veti jatkuvasti toisella kädellä liivejä alemmas. Toisella kädellä hän yritti saada puhelinta toimimaan tuloksetta. Puhelimen näyttö ei reagoinut lainkaan. ”Hätäilmoitusta ei siis pysty tekemään ja vene jatkoi itsekseen matkaa”, tajusi Penttinen. ”Jaksaisikohan tuolle muutaman kaapelin päässä olevalle luodolle uida?”

Purjevene rannassa

Jussi Ranta oli hetkeä aiemmin lähtenyt purjehtimaan Nauvosta kohti länttä. Mukana veneessä olivat hänen 14- ja 16-vuotiaat tyttärensä. Vandrockin lähistöllä Jussin huomio kiinnittyi lähellä rantaa täysillä purjeilla olevaan purjeveneeseen. ”Mitäköhän siellä tapahtuu?”, hän ajatteli. Asia vaivasi Jussia niin, että hän päätti kääntää kurssiaan ja mennä tarkastamaan. Kun etäisyys pieneni, Jussi tajusi purjeveneen keulan olevan aivan kiinni rannassa. Missään ei näkynyt ketään. Jussi päätti tehdä vendan, laskea purjeet ja lähestyä varovasti venettä. Samalla hän antoi tyttärilleen ohjeet tähystämisestä. Vähän ajan päästä he näkivät edessään vedessä olevan ihmisen. Etäisyyttä häneen oli vain reilut viisikymmentä metriä. Jussi soitti hätänumeroon 112 ja pyysi toista tytärtään pitämään katseen vedessä olevassa ihmisessä. Ilmoituksen jälkeen Jussi heitti veneessään olevan pelastuspoijun hädässä olevalle. Se on heittoköysi, jonka päässä on kelluva nostolenkki.

Rannasta maissa kiinni, täysillä purjeilla oleva vene kiinnitti Jussi Rannan huomion. Hetken päästä he näkivät ihmisen vedessä. Kuva: Meripelastuskuvapalvelu

Hannu Penttinen oli ollut vedessä jo melkein vartin, kun hän huomasi purjeveneen kääntyvän kohti häntä. Hetken päästä veneen purjeet laskettiin. Penttinen tarrasi veneestä heitettyyn lenkkiin ja roikkui kiinni siinä. Hänen voimansa olivat kuitenkin jo vähentyneet, joten hän pohti, mahtaisiko jaksaa nousta omin voimin purjeveneen kyytiin. Penttisen yllätykseksi veneessä ollut mies pyysi Penttistä irrottamaan otteensa lenkistä. ”Vaikka purjeveneessä ollut mies kertoi merivartioston saapuvasta kumiveneestä, silti ensin tuli tunne varmasta pelastuksesta luopumisesta”, muistelee Penttinen hetkeä, kun hänen sormensa irtosivat lenkistä. Pelastaminen oli helpompaa tehdä merivartioston veneeseen kuin purjeveneeseen. Merivartioston kaksihenkinen miehistö nostikin Penttisen vedestä ja kietoi hänet hypotermiapussiin.

Hannu Penttinen pelastettiin merivartioston kumiveneeseen, josta hänet siirrettiin vapaaehtoisten meripelastajien pelastusvene Absoon. Kuva: Meripelastuskuvapalvelu

Pelastusveneen lämpöön

Turun Meripelastusyhdistyksen pelastusvene Abso oli myös saanut hälytyksen tehtävälle. Sen neljähenkisen miehistön jäseniin kuului ensihoitaja Pasi Hurme. Alue oli tuttu myös Abson miehistölle, eikä matka Nauvon vierassatamasta tapahtumapaikalle kestänyt kuin 15 minuuttia. Penttinen siirrettiin Abson lämpimään hyttiin, jossa Hurme aloitti Penttisen tarkemman tutkimisen. Vaikka veden lämpötila oli noin 17 astetta, oli Penttisen ruumiinlämpö ehtinyt laskea useita asteita. Myös päässä ollut haava vaati paikkaamista. Abso kuljetti Penttisen mantereelle, josta ambulanssi vei hänet sairaalaan tarkastettavaksi. Samaan aikaan merivartioston partiovene irrotti rantaan ajautuneen purjeveneen ja hinasi sen Nauvon merivartioasemalle. Sairaalassa Penttinen tutkittiin tarkasti. Hänen vammansa eivät onneksi olleet vakavia ja niin Penttinen pääsi palaamaan Nauvossa olevaan veneeseen jo samana iltana. Myöskään vene ei ollut kärsinyt suuria vaurioita tapauksessa, joten Hannu Penttinen pystyi jatkamaan purjehdustaan seuraavana päivänä.

Merivartioston kumivene pelasti Hannu Penttisen merestä ja vei hänet pelastusvene Absoon. Siellä oleva ensihoitaja tutki Penttisen, jonka jälkeen hänet kuljetettiin mantereella odottavaan ambulanssiin. Kuva: Sanna Lehtonen

Mitä oikein tapahtui?

Hannu Penttisen kiinnittäessä spiiraa fokkaan, tuuli sai paremman otteen purjeista. Penttinen ei huomannut, että samassa vene hieman kääntyi. Veneessä oli autopilotti, ja hyttiä kiersi niin sanottu elämänlanka. Kumpikaan ei kevyiden olosuhteiden vuoksi ollut päällä. Kun Hannu oli palaamassa takaisin sitloodaan, pientä kurssinmuutosta seurasi vahinkojiippi. Penttisen katse oli jaloissa kaatumisen välttämiseksi, eikä hän havainnut äänettömästi puoltaan vaihtavaa puomia lainkaan. Puomi osui suoraan häntä otsaan. Osumaa pehmensi hieman Penttisen päässä ollut lippalakki. Osuman ja jiipin vaikutuksesta Penttinen putosi välittömästi veteen. Vaikka Penttinen pysyi koko ajan tajuissaan, hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta saada otetta liukkaasta veneen rungosta. Uimalla purjeveneen kiinni saaminen oli mahdotonta, sillä se kulki 4-5 solmun vauhdilla eteenpäin.

Vedessä olleessaan Penttinen joutui vetämään toisella kädellään pelastusliivejään jatkuvasti alaspäin. Nostovoiman vuoksi liivit pyrkivät ylöspäin hänen kasvoilleen koska liiveissä ei ollut vastavoimana paikallaan pitävää haararemmiä. Tämä hankaloitti myös hätäilmoituksen tekemistä. Puhelin roikkui Penttisen kaulassa vesitiiviissä pussissa, mutta silti hän joutui ponnistelemaan saadakseen puhelimen käyttöönsä. Kun puhelin lopulta oli Penttisellä, märkien ja kylmien käsiensä vuoksi näyttö ei reagoinut, eikä puhelinta voinut käyttää.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Lue myös nämä

X