Onnettomuusanalyysi: Punaisen möykyn arvoitus

Sari ja Tiina olivat työkavereita, joita purjehduskärpänen puraisi oikein kunnolla kaksituhatluvun alussa. Kipinän johdosta ystävykset osallistuivat purjehduskursseille ja Sari kävi jopa Suomen purjelaivasäätiön purjehduksella Karibialla. Sittemmin myös purjehtiminen lainaveneillä yhdessä miestensä kanssa tuli tutuksi.

Eräänä päivänä Sarin kaveri kertoi myyvänsä purjeveneensä. Sari ja Tiina menivät katsomaan purjevenettä alun alkaen ”harjoitusmielessä” ymmärtääkseen paremmin, mitä purjeveneen ostotilanteessa pitää ottaa huomioon. Lopulta pohdinta päätyikin siihen, että Sari ja Tiina, sekä heidän miehensä Valtteri ja Esa huomasivat omistavansa myytävänä olleen H-veneen. Muutama vuosi myöhemmin H-vene vaihtui H-Star veneeksi, joka sai nimekseen Miranda.

”Vene hankittiin purjehduksesta nauttimiseen”, kertoo Sari. Kesäisin sillä purjehdittiin puolentoista – kahden viikon reissuja. ”Tieten tahtoen koviin keleihin ei menty”, muistelee Sari.

Merelle kohti Suomenlinnaa

Elokuisen perjantain iltapäivästä vuonna 2010, Mirandan kotisatamaan Vuosaaren Porslahteen kokoontuivat Sarin, Tiinan, Valtterin ja Esan lisäksi myös heidän hyvä ystävänsä Sanna. Ajatus oli suunnata iltapurjehdukselle Suomenlinnaan.

Ilma oli lämmin, joten viisikko pärjäsi t-paidoilla. Huippuvauhdeista ei tarvinnut unelmoida, sillä tuulta oli vain nimeksi.

Satamasta ulos ajettiin moottorin voimin. Esa käänsi Mirandan pinnasta, veneen keula kääntyi kohti ulkomerta. Samassa Sari havaitsi meressä, kaukana paapuurin puolella jotain punaista: ”Se näytti punaiselta pallolta, joka oli epätavallisessa paikassa.” Paikan vuoksi se ei voinut olla punainen viitta tai poiju. Myöskään verkkomerkki ei sopinut kuvioon. Sari ja Tiina nostivat kiikarit, mutta punaisen pallon arvoitus pysyi salassa. Sari pohdiskeli, että mahtoiko jostain veneestä olla pudonnut jotain mereen?

”Arvailtiin kaikenlaista, kunnes tajuttiin, että se pieni punainen pallo lähti tulemaan suoraviivaisesti kohti Mirandaa”, kertoo puolestaan Tiina. ”Mikä voisi olla sellainen punainen, joka meressä liikkuu?”

Samassa moottorivene porhalsi Mirandan ja punaisen pallon välistä. Onneksi se ei kuitenkaan osunut meressä olleeseen outoon esineeseen.

Nostetaan se ylös

Jossakin vaiheessa viisikko tajusi, että meressä on mäyräkoira. Sarin ja Tiinan havaitsema punainen väri tuli koiralla olevista pelastusliiveistä ja punaisesta Marimekon huivista. Vaikka arvoitus olikin ratkennut, tilanne jatkui.

Miten koiraa tulisi lähestyä, jotta se saataisiin turvallisesti vedestä? Viisikko päätyi siihen, että Esa pysyi Mirandan pinnassa. Sari puolestaan haki puoshaan ja valmistautui ottamaan koirasta kiinni. Tiinan tehtäväksi tuli nostaa koira veneeseen. ”Onneksi koiralla oli pelastusliivit ja siinä sellainen nostokahva”, Sari muistelee. Koirasta näki, että se oli ollut vedessä jo jonkin aikaa. Vaikka pikkuinen uikin sinnikkäästi, oli se selvästi väsynyt.

Ensin mäyräkoiraa lähestyttiin varovasti hieman kauempaa, mutta lopulta koira ui aivan Mirandan viereen. Kaikille oli suuri helpotus, kun Sari sai otteen koirasta. ”Se suorastaan aneli, että nostakaan minut veneeseen”, muistelee Tiina.

Pienellä mäyräkoiralla oli suun edessä kuonokoppa. Sanna varoitti kuonokopan poistamisesta, koska hän pelkäsi koiran olevan vihainen. Sarilla oli kuitenkin ollut aiemmin koira, joten hän oli luottavainen mäyräkoiran hoitamisen suhteen. Niinpä kuonokoppa päätettiin ottaa pois.

Päätös oli ehdottomasti oikea, sillä koira osoitti suorastaan lempeyttään pelastajilleen. Väsynyt, peloissaan, mutta myös kylmissään se kuitenkin oli, ja nyt se suorastaan vapisi Mirandan kannella. Lopulta koira rauhoittui kuivauksen ja sylissä olon vaikutuksesta.

Mäyräkoira pelastettiin Vuosaaren sataman lähistöltä. Tarkkaa tietoa putoamispaikasta ei ole, mutta todennäköisesti se on jossain Porslahden sataman (A) ja Mölandetin (B) välisellä alueella.

Mitä seuraavaksi?

Nyt Mirandan kannella oli väsynyt mäyräkoira, jonka omistajasta ei ollut tietoakaan. Onneksi koiran pelastusliivissä olivat omistajan yhteystiedot. Numerosta ei kuitenkaan vastattu. Purjehdus päätettiin keskeyttää ja kääntää keula takaisin kohti Porslahden satamaan.

Satamassa Tiina soitti meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000. Puhelu yhdistyi Helsingin Meripelastuslohkokeskukseen. Keskuksella ei ollut tietoa mahdollisista onnettomuuksista alueella, mutta varmuuden vuoksi tapahtumaa käsiteltiin meripelastuksen epävarmuustilanteena.

Paikalle hälytettiin myös lähimpänä pelastusyksikkönä Helsingin venepoliisin vene. Mäyräkoiran liiveissä olleen yhteystietojen avulla, sekä omien tietojärjestelmien avulla, meripelastuslohkokeskus sai pääteltyä omistajien olevan merellä. Keskuksenkin soitot päätyivät kuitenkin suoraan vastaajaan.

Parinkymmenen minuutin kuluttua omistajat havaitsivat viranomaisten tavoittelut ja soittivat takaisin. Tavoittelun syy sen sijaan oli omistajille suuri yllätys. Omistajat luulivat koiransa olevan edelleen nukkumassa keulahytissä, eivätkä olleet lainkaan huomanneet koiransa katoamista.

Reilun tunnin kuluttua Mirandan luo Porslahden satamaan saapui purjeveneellä mies ja poika. Jälleennäkemisen riemu oli suuri. ”He olivat erittäin kiitollisia Mirandan miehistölle”, kertoo Sari lämminhenkistä tapaamista venesataman laiturilla. Fidiksi osoittautunut mäyräkoira pääsi takaisin kotiin ja tarina sai onnellisen lopun.

Punainen möykky osoittautui meressä viimeisillä voimillaan uivaksi mäyräkoiraksi. Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Miten Fidi päätyi mereen?

Isä ja hänen teini-ikäinen poikansa olivat lähteneet aiemmin päivllä Porslahden satamasta merelle purjehtimaan. Mukana oli myös perheen mäyräkoira Fidi. Koska purjeveneen kannella olevat tilat olivat rajalliset, Fidi laitettiin keulahyttiin lähdön ajaksi. Näin isä ja poika pystyivät keskittymään paremmin lähtövalmisteluihin ja irrotukseen, eikä koira vahingossakaan putoaisi laidan yli.

Vaikka Fidillä olikin kuonokoppa, ei se mikään vihainen koira ollut. Kuonokopalle oli paljon arkisempi selitys. Fidi tykkäsi veneen köysistä siinä määrin, että se pureskeli niitä käyttökelvottomiksi. Kuonokopalla estettiin siten pelkästään suurempien vahinkojen synty. Irrotuksen aikana veneessä tuli jotain hässäkkää, johon isän ja pojan huomio kiinnittyi. Samalla Fidi oli jostain syystä päässyt kajuutasta kannelle ja pudonnut mereen. Kumpikaan ei ollut putoamista nähnyt. Kun koira tykkäsi matkustaa kajuutassa, ei isällä tai pojalla ollut pienintäkään epäilystä Fidin olevan meressä kamppailemassa hengestään.

Mirandalla puolestaan oltiin hirveän iloisia siitä, että siellä oltiin uteliaita punaisesta möykystä. Ilman Mirandaa pienellä mäyräkoiralla olisi ollut aika paljon uitavaa, ennen kuin maa olisi tullut vastaan.

”Meri on siinä mielessä aika armoton, että yksin pärjääminen siellä on vaikeaa”, toteaa Sari.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Mäyräkoiran omistajat eivät osallistuneet jutun tekemiseen.

Mitä opittiin?

• Tähystäminen on tärkeää. Tarkista oudot vedessä olevat asiat.
• Pelastusliiveissä oleva veneen nimi helpottaa oikeiden omistajien löytämistä.
• Vain päälle puetut pelastusliivit auttavat ihmisten lisäksi myös lemmikkejä.

Onnettomuusanalyysi on julkaistu Vene-lehdessä 2/2023