Tilaa
Merimiestaidot ja turvallisuus

Onnettomuusanalyysi: Potkurista reikä pohjaan

Timo Laitinen oli palaamassa mökiltä tuttua reittiä kohti Kemiä. Keskellä aavaa merta vene äkisti pysähtyi kovaan pamaukseen. Timo katsoi perähyttiin ja huomasi siellä olevan vettä. Hän havaitsi myös pilssipumpun käynnistyneen automaattisesti. Mitä oikein tapahtui?

13.09.2019

KirjoittajaJukka-Pekka Lumilahti

KuvaajaMeripelastuskuvapalvelu

Sunnuntaina 1 heinäkuuta vuonna 2018 Timo Laitinen lähti aamupäivällä Kemistä kohti Perämeren saaristossa sijaitsevaa mökkiä. Aurinko paistoi, vaikkei hellelukemia lämpömittari vielä hätyytellytkään. Länsilounaasta viiden metrin voimakkuudella puhaltanut tuulenvire nostatti vain pienoisen aallokon meren pinnalle. Vedet olivat Timolle tuttuja, sillä hän oli veneillyt alueella jo yli viisikymmentä vuotta. Timon veneilykulttuuriin kuului aina myös pelastusliivien käyttäminen.

Karttaplotterin reittiä pitkin

Mukavan mökkivierailun jälkeen Timon oli aika lähteä takaisin kohti Kemiä. Akselivetoisen Sea Star 23:n moottori kehräsi hienosti, kun hän käänsi veneen Karsikkoniemen kohdalta kohti pohjoisessa siintäviä Veitsiluodon siltoja. Veneen matkavauhti oli noin 15 solmua, jolla vene taittoi mukavasti matkaa.

Timo ei ajanut väylää pitkin. Virallisen väylän käyttäminen olisi tuonut matkaan lisää pituutta, eikä väylälle olisi toisaalta muutenkaan päässyt suoraan mökkirannasta. Timo oli kuitenkin tarkkana, sillä hän tiesi alueella olevan paljon pyydyksiä, sekä vesien olevan matalia ja karikkoisia. Navigointia helpotti hänen jo aikoinaan karttaplotteriin tallettamansa oma reitti. Samaa reittiä Timo oli kulkenut lukuisat kerrat aiemmin.

Onnettomuus sattui lähellä Ropposenkaria Ajoksesta kaakkoon.

Pamaus

Keskellä aavaa selkää Timo säikähti kovaa pamausta ja samassa vene pysähtyi. Timo tajusi heti törmänneensä johonkin, mutta mihin? ”Ei se kivi voi olla, sillä kaiku näytti veden syvyydeksi kolme metriä”, Timo pohti samalla kun katsoi hämmentyneenä kaikuluotaimen lukemaa.

Sitten Timon katse siirtyi karttaplotteriin, hän oli tarkasti plotteriin merkatulla väylällä. Timo nosti katseensa ulos merelle, sieltäkään ei löytynyt vastausta törmäykseen. Hetken pohdinnan jälkeen Timo avasi perähytin oven ja huomasi, että sinne oli tullut vettä. Seuraavana oli vuorossa konetilan tarkastus, jossa automaattinen pilssipumppu oli käynnistynyt. Sen teho ei kuitenkaan riittänyt poistamaan vettä, vaan veden pinta kohosi. Silloin Timo päätti soittaa apua Turun Meripelastuskeskuksesta. Keskus luokitteli tehtävän hätätilanteeksi.

Mutta keskelle merta hän ei voinut jäädä, sillä muuten vene olisi voinut upota kokonaan. Niinpä hän päätti yrittää reilun meripeninkulman päässä olevalle Ropposenkarille. Niiden ohitse Timo oli ajanut useasti, siellä olisi sopiva ranta, johon Sea Starin voisi ajaa kiinni. ”Entä jos vene kuitenkin uppoaisi ennen Ropposenkaria?”, Timo pohti.

Onneksi hänen katseensa löysivät myötätuulesta, puolen kilometrin päässä matalikon. ”Sinne jaksaisin tarvit­taes­sa pelastusliivien kanssa uida.”

Kerran Timo yritti nostaa veneen nopeutta, veden tulo kuitenkin vain kiihtyi. Siksi Timo päätti ajaa erittäin rauhallisesti kohti Ropposenkaria.

Hälytys

Kello 17.29 Meripelastusseuran Meri-Lapin meripelastajien hälytyspuhelin soi. Siihen vastasi Sami Pakarinen kesken kotiaskareidensa.

Hälytyksestä kävi ilmi, että vene on uppoamassa Ropposenkarin lähistöllä ja yksi henkilö saattaa olla veden varassa. Sami ei aikaillut, vaan vaihtoi nopeasti vaatteet ja lähti autolla kohti pelastusvene Teipparia. Rantaan saapuessaan, hän näki jo Pasi Laatisen kantamassa polttomoottoripumppua Teipparin kannelle. Sami tarkasti Teipparin konehuoneen ja käynnisti pelastusveneen moottorit.

Pian paikalle tulivat myös loput kaksi miehistön jäsentä ja Teippari lähti matkaan 19 minuutin kuluttua hälytyksestä. Ropposenkari oli Samille tuttuakin tutumpi paikka, joten hän päätti itse ajaa pelastusvenettä. Pasi puolestaan hoiti viestiliikennettä ja soitti hädässä olijalle. ”Pasilta tuli huojentava tieto, kun hän kertoi hädässä olijan päässeen Ropposenkarin rantaan”, muistelee Sami.

Vajaan puolen tunnin jälkeen Teipparin miehistö näki Ropposenkarin rantaan ajetun Sea Starin. Sen keula oli tukevasti rannassa ja perä näytti olevan painuksissa normaalia syvemmällä. Pasi meni toisen pelastusveneen miehistön jäsenen kanssa Sea Starin luokse. Vaurioiden tutkiminen oli toisaalta helppoa, koska Sea Starin ympäri pystyi kävelemään. Toisaalta taas hankalaa, sillä veneen alle ei pystynyt katsomaan. Sea Stariin laitettiin Teipparin uppopumppu ja oletetun vuotokohdan ympärille viritettiin vuotomatto. Vuotomaton ideana on, että veden paine puristaa maton tiukasti vuotokohtaan. Tällöin veden tulo heikkenee ja uppoamisriski pienenee. Sea Star otettiin Teipparin kylkeen, jossa se hinattiin mantereelle Paavonkariin. Sinne Timo tilasi nosturilla varustetun kuorma-auton ja vene nostettiin ylös vedestä.

Törmäyksen jälkeen Sea Star nostettiin välittömästi vedestä uppoamisen estämiseksi.

Mikä teki reiän pohjaan?

Noston yhteydessä selvisivät veneen vauriot. Veneen köli oli peräosasta osunut johonkin. Koska veneen vauhti oli ollut kova, oli rungon lasikuitu pettänyt ja nostanut akselia ylöspäin. Samassa akselissa kiinni ollut potkuri oli osunut veneen pohjaan ja runko akselin ulostulokohdan yläpuolella oli murtunut. Potkuri oli veneen pohjaan osuessaan repinyt pohjaan reiän ja myös murtumiskohdasta pääsi vettä veneen sisälle. Kun Timo koitti nostaa vauhtia, repeämät suurentuivat ja vettä tuli runsaammin. Kun vauhtia vähensi, reiät menivät hieman umpeen hilliten veden tuloa.

Itse osumaan on kaksi vaihtoehtoa. Karilleajo on tällaisessa tapauksessa yleensä todennäköisin vaihtoehto. Tätä ei kuitenkaan tue kaikuluotaimen kolmen metrin syvyysluku, eikä se, että Timo oli tarkasti aiemmin ajamallaan reitillä. Meriveden korkeus ei myöskään tapahtumahetkellä ollut normaalista poikkeava.

Toinen selitys osumaan on uppotukki. Samalla alueella huuhtoutui rahtilaivasta reilut puoli vuotta aiemmin iso, 1 500 kuution puulasti mereen. Jäiden vuoksi tukkeja ei välittömästi löydetty, vaan ne pääsivät ajelehtimaan ympäri Perämeren pohjukkaa. Timo Laitisen onnettomuuden lopullinen syy ei kuitenkaan koskaan selvinnyt.

Sea Star saatiin korjattua paikallisen, lasikuitutöihin erikoistuneen yrityksen toimesta. Ja vain puolentoista viikon päästä vene oli jälleen vedessä, eikä kesä mennyt hukkaan.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Mitä tästä opittiin?

1. Uppotukit ovat petollisia, sillä niitä on erittäin vaikea havaita.
2. Mikäli veneen pohjaan tulee reikä, uppoamisen estämisen voi estää ajamalla vene ma­talaan veteen tai saaren rantaan.
3. Vuotomatto on tehokas apu veden tulon hillitsemiseen. Se uitetaan vuotokohdan päälle veneen ulkopuolelle, maton nurkissa olevien pitkien köy­sien avulla.

Lue juttu Vene-lehdestä 1/2019

Lue myös nämä

X