Tilaa
Merimiestaidot ja turvallisuus

Onnettomuusanalyysi: Mitä, onko siellä toinenkin?

Aleksi Lehden ja Mikko Kärmeskallion vuoden 2014 veneilykausi meinasi jäädä lyhyeksi, sillä kesäkuisesta lauantaista oli tulla Aleksin ja Mikon viimeinen. Mitä oikein tapahtui?

10.10.2021

KirjoittajaJukka-pekka Lumilahti

Kuvaajarajavartiolaitos kartta Traficom

Turun seudulla asuvat Aleksi Lehti ja Mikko Kärmeskallio olivat hyviä ystäviä. Reilu parikymppisiä kaveruksia kiinnosti veneily, mutta myös vauhti ja aallokko. Ennusteet eivät kesäkuiselle lauantaipäivälle suurta myrskyä tai isoja aaltoja povanneet.

Tästä huolimatta kaverukset päättivät lähteä kokeilemaan, miltä veneily pitkän talven jälkeen maistuisi. Veneenä heillä oli lasikuidusta valmistettu vajaa kuusimetrinen perämoottorivene. Ei vene sinänsä mikään nopeuskiituri ollut, mutta kyllä sillä sisäsaaristossa mukavasti plaaniin pääsi.

Ilman lämpötila oli noin 15 astetta, vesi pari astetta viileämpää. Kahdeksan metriä sekunnissa pohjoisesta puhaltunut tuuli antoi olosuhteisiin oman mausteensa. Aleksi puki päällensä farkut, tummansinisen ruutupaidan sekä siniset veneilyliivit. Mikolla puolestaan oli yllään valkoinen t-paita, farkut ja punavalkoiset veneilyliivit.

Turun sisäsaaristossa aallonkorkeus oli pari-kolmekymmentä senttiä, Airistolla hieman enemmän. Kaverukset hyppivät aalloilta toiselle, kunnes yksi hyppy epäonnistui. Molemmat miehet putosivat mereen. Veneessä ei tappokatkaisija ollut kytkettynä, joten se jatkoi matkaa suoraan eteenpäin. Vastaan tullut kaislikko hidasti veneen matkaa, lopullisesti vauhti pysähtyi vasta edessä olleeseen kallioon. Mikko lähti uimaan veneen perässä kohti rantaa. Aleksi sen sijaan ei pystynyt uimaan. Hän jäi kellumaan keskelle selkää muutaman sadan metrin päähän rannasta.

Aleksi ja Mikko putosivat veteen sisäsaaristossa aivan näköyhteyden päässä Turun telakasta.

Samaan aikaan lentokentällä

Juuso Törnävä nosti vasemman kätensä ylös. Tottuneesti käsi osui pitkään kahvaan. Tiukka ote kahvasta ja seuraavaksi kevyt veto alaspäin. Jarrun hidastava voima tuntui välittömästi ja lähes äänennopeutta hipovien Super Puman neljän lavan vauhti hidastui nopeasti. Juuso, joka toimi Rajavartiolaitoksen meripelastushelikopterin päällikkönä, otti kypärän päästään ja nousi pois kopterista. Yksi päivystysharjoitus oli jälleen tehty. Tällä kertaa treenien aiheena oli ollut vinssaus, miehistön yhteistoiminta, sekä lentämistä huonoissa olosuhteissa. ”Perustreeni”, totesi Juuso.

Hetken päästä Juuso, pintapelastajat Nestori Laukka ja Ville Matikainen, mekaanikko Timo Saapunki sekä perämies Joel Ranta kertasivat mennyttä harjoitusta Turun tukikohdan kahviossa. Keskustelun keskeytti viranomaisradio VIRVEn hälytysääni. Hälytysviestin koodi ”483A” kertoi miehistölle kaiken oleellisen. Tehtävänä oli ihmisen pelastaminen vedestä. Nestori lähti välittömästi pukemaan kuivapukua ylleen samalla kun Timo ja Ville lähtivät vetämään maastoautolla kopteria ulos hallista. ”Onnettomuuspaikka on aivan tossa vieressä”, sanoi Joel Juusolle. Nopea säätilan tarkastus ja lentosuunnitelman teko. Joel ja Juuso saapuivat kopterille juuri kun Ville oli irrottamassa maasturissa ollutta työntöaisaa Super Puman nokalta.

Vaikka koko miehistö tunsi kiireen takaraivoissaan, lentoonlähtövalmistelut tehtiin huolella. Iso helikopteri vaatii oman ajan käynnistyäkseen ja kaiken täytyy toimia moitteetta hälytystehtävälläkin. ”Onko takana valmista?”, kysyi Joel kopterin sisäpuhelimella. ”Takana valmis”, kuului vastaus. Nyt voitiin lähteä ilmaan. Hälytyksestä oli kulunut 13 minuuttia.

Saman tien perillä

Lentomatka Raisionlahdelle kesti vain muutaman minuutin. ”Keskityimme kaikki tehtävään”, muistelee Ville matkaa. ”Tuolla se on”, sanoi Joel nostaessaan oikeaa kättänsä etuviistoon. Samassa myös Juuso näki vedessä olevan ihmisen. Selällään vedessä olevan Aleksin jalat tekivät muutamia potkuja. ”Jo kaukaa näki, kuinka potkut olivat aivan voimattomia”, Juuso muistelee. Timo avasi kopterin oven ja Nestori siirtyi lähelle oviaukkoa. Juuso hidasti koneen vauhtia ja jätti kopterin leijumaan parinkymmenen metrin korkeuteen. Aivan Aleksin päälle Juuso ei kopteria vienyt, sillä muuten kopterin aiheuttama puhallus olisi tehnyt vedessä olemisesta hankalaa. Timo ojensi vinssivaijerin Nestorille, joka kiinnitti vaijerin päässä olevan koukun itseensä. Sitten Timo kelasi vaijeria hieman sisäänpäin, Nestori nousi oviaukolla ylöspäin varmistuakseen olevansa varmasti kiinni vaijerissa. ”Kaikki ok”, näytti Nestori, jonka jälkeen Timo laski Nestorin alaspäin.

Juuso Törnävän ohjaama meripelastushelikopteri on juuri saapumassa onnettomuusalueelle. Aleksi Lehti pelastettiin suurin piirtein kopterin varjon osoittamasta paikasta ja Mikko Kärmeskallio taustalla näkyvän niemen rannasta. Kuvakaappaus Rajavartiolaitoksen tallenteesta.

Kun Nestori oli vain muutama metri veden pinnasta, Timo pyysi Joelia siirtämään kopteria lähemmäs Aleksia. Nyt puhallus rikkoi meren pinnan tuhansiksi teräviksi pisaroiksi piiskaten vettä vasten Aleksin kasvoja. Nestori oli kuitenkin samaan aikaan päässyt veteen ja ui muutamalla potkulla Aleksin luokse. Nestori kiinnitti välittömästi nostolenkin Aleksin kainaloiden alta tämän ympärille. ”Nostomerkki tuli”, kertoi Timon rauhallinen ääni, samalla kun hän alkoi kelaamaan vinssin vaijeria sisäänpäin.

Kopterin sisällä nostolenkki irrotettiin Aleksin ympäriltä ja hänet siirrettiin paareille. Koko vinssausoperaatioon meni vain pari minuuttia.

Kohti sairaalaa

Joel antoi ilmoituksen pelastusoperaation kulusta ja pelastetun voinnista meripelastuskeskukseen. Samaan aikaan Juuso käänsi kopterin nokan kohti Turun yliopistollista keskussairaalaa. Onneksi Aleksi oli tajuissaan.

Pikaisen tutkimisen jälkeen Ville kysyi Aleksilta vielä varmuudeksi, oliko hän ollut yksin liikkeellä. Aleksi sai heiveröisellä äänellä vastattua, että heitä oli veneessä kaksi. ”Kaksi, heitä oli kaksi”, sanoi Ville radioon. ”Mitä, oliko siellä vielä toinen?”, kysyi Joel hieman epäilevänä. ”Kyllä, toinen jäi vielä sinne”, vastasi Ville. Juuso käänsi helikopterin nokan takaisin kohti Raisionlahtea. Tehtävä ei ollutkaan vielä ohitse.

Ensin löytyi kaislikon päästä vene ja sen vierestä Aleksin kaveri Mikko. Ville laskettiin jälleen vaijerin varassa, mutta tällä kertaa maalle. Mikko oli onneksi Aleksiin verrattuna paremmassa kunnossa.

Pintapelastaja Nestori Laukkaa lasketaan meripelastushelikopterista kaislikon kautta kalliota vasten ajautuneen veneen viereen. Mikko pelastettiin aivan veneen läheltä. Kuvakaappaus Rajavartiolaitoksen tallenteesta.

Mitä tapahtui?

Kaikki tapahtui niin nopeasti, etteivät Akseli ja Mikko ehtineet tehdä hätäilmoitusta. Onneksi rannalla ollut Nina Sivuranta oli jo jonkin aikaa seurannut aallokossa hyppivän veneen kulkua. Yhtäkkiä Ninasta näytti siltä, kun joku olisi pudonnut mereen. Sen jälkeen vene ei jatkanutkaan enää aalloilla hyppimistä, vaan lähti kohti rantaa. Tällöin Nina tiesi, että jotain oli pielessä. Hän soitti hätänumeroon 112.

Hätäilmoituksen perusteella hätäkeskuspäivystäjä luokitteli tehtävän koodilla 483A ja lähetti siihen ennalta suunnitellut yksiköt. Yksi näistä oli Rajavartiolaitoksen meripelastushelikopteri. Koska tehtävä oli merellä ja ihmisiä oli vaarassa, tehtävän johtovastuu oli Rajavartiolaitokseen kuuluvalla Turun meripelastuskeskuksella. Pelastustehtävän vaikeutena oli, ettei Nina varmuudella pystynyt sanomaan, kuinka monta ihmistä veneen kyydissä oli ollut.

Meripelastushelikopterin miehistö löysi vedessä olleen Aleksin erittäin nopeasti. Vaikka vesi ei jääkylmää ollutkaan, Aleksin toimintakunto oli heikentynyt dramaattisesti, sillä hän kärsi erittäin vakavasta hypotermiasta.

Lyhyestä lentomatkasta, pelastajien keskittymisestä huonokuntoisen Aleksin pelastamiseen, sekä puutteellisista tiedoista johtuen, Mikko meinasi jäädä pelastajilta huomaamatta. Onneksi Aleksi sai sanottua kaverin jääneen vielä puuttuvan.

 

Hädässä olleet henkilöt eivät osallistuneet jutun tekemiseen. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Mitä tästä opittiin?

1. Onnettomuus voi sattua lähelläkin rantaa.

2. Kytketty tappokatkaisin pysäyttää veneen, kun kuljettaja putoaa veteen.

3. Huonot varusteet eivät vedessä auta, sillä kylmä vesi vie toiminta- kyvyn nopeasti.

4. Hätäilmoitusta ei aina pysty itse tekemään, joten sivullisten huomion herättäminen on tärkeää.

Lue myös nämä

X