Heinäkuista perjantaita vuonna 2020 ei mitenkään voi kutsua kesän hienoimmaksi päiväksi. Lämpötila oli ainoastaan 12 astetta ja läpi yön taukoamatta kestänyt sade tunkeutui kosteutena kaikkialle.
Tiina ja Kari Marttinen, heidän lapsensa Aino ja Luka sekä Jöppe-koira olivat liikkeellä Winga 25 -merkkisellä uppoamarunkoisella moottoriveneellä.
Ruotsissa valmistetussa, varsin perinteisen mallisessa veneessä oli iso keulakajuutta, keskellä ohjaamo ja perässä toinen pienempi kajuutta. Ohjaamon takaosaa suojasi iso tumman sininen pressu. Toinen pressu ulottui kuljettajan yläpuolelta käytävän toisella puolen olevan pentterin yläpuolelle.
Hyvällä kelillä Wingassa pystyi siis nauttimaan varsin mukavasti auringon lämmöstä. Nyt Marttiset eivät avonaista taivasta kaivanneet vaan sateesta johtuen pressut olivat tiukasti kiinni. Velkuan saaristo oli Marttisille tuttua. Kari ajoi, apunaan navigoinnissa oli niin paperinen merikartta kuin karttaplotterikin.
Marttiset lähestyivät Teersalon ja Velkun välissä kulkevaa lossia pohjoisesta (vihreä nuoli). He eivät havainneet lainkaan Teersalosta lähtenyttä lossia (sininen nuoli), vaan törmäsivät lossiin lähes keskellä väylää.
Palvan pieni lossi
Pasi Heino kuljetti Teersalon ja Velkuan Palvan välillä kulkevaa 1970-luvulla valmistunutta lossia. Palvan lossi oli varsin pieni, sillä sen kantavuus oli noin 44 tonnia. Käytännössä siihen mahtui kymmenen autoa tai yksi rekka. Lossissa oli kaksi dieselmoottoria ja ruoripotkurilaitteistot lossin molemmissa päissä. Pelkän vaijerin avulla Pasin ei lossia tarvinnut ajaa, sillä vaijerin lisäksi lossissa oli karttaplotteri sekä tutka.
Muuta henkilökuntaa ei ollut, eli Pasi ajoi lossia sekä huolehti molemmissa lossirannoissa myös autojen ja matkustajien lastauksesta.
Välimatkaa Teersalon ja Palvan välissä on noin kilometri, mikä teki siitä yhden Suomen pisimmistä vaijerilosseista.
Pasin työpäivä oli alkanut aamuvarhaisella. Vaikka takana olikin jo monta tuntia useine ylityksineen, jonkin aikaa piti vielä ahertaa, sillä iltavuorolainen oli tulossa vapauttamaan vasta parin tunnin päästä.
Pasi laski Teersalon puoleisen portin alas painamalla ohjaamon punaista nappulaa. Sen jälkeen hän nosti lossin ajorampin ylös. Kun Pasi käänsi ruoripotkurit kohti Palvaa, kello oli 12.50 ja lossi irtosi laiturista.
Lossi kannattaa aina ohittaa takaa, jolloin törmäyksen riskit pienentyvät. Hyvä ohitusetäisyys on vähintään 1,5 lossin mittaa. Keulan puolelta ohitettaessa konevian tai muun yllättävän syyn tullessa, reagointiaikaa törmäyksen välttämiseen on aina vähän. Kuva ei liity onnettomuuteen.
Leppoisaa matkantekoa
Sopivalla tuulella uppoumarunkoinen Winga rullasi varsin kovasti. Saariston suojissa tuuli ei matkan tekoa haitannut. Myöskään merivettä ei kuuden solmun vauhdilla kannelle tai ikkunoille lentänyt. Taivaalta vettä sen sijaan tuli, tuulilasinpyyhkijöille oli käyttöä.
Hieman ennen yhtä Wingan eteen tuli jotain keltaista. Kari ei ehtinyt tehdä mitään, yhteentörmäys oli väistämätön.
Myös Pasilla oli lossissa katse menosuuntaan. Lossin ohjaamo oli rakennettu siten, että Pasi joutui istumaan kulkusuuntaan nähden poikittain. Nähdäkseen eteenpäin, hän joutui kääntämään päätänsä ja hartialinjaansa aina 90 astetta kulkusuuntaan.
Korkeat ajoneuvot muodostavat katveita lossin ohjaamosta. Lisäksi kuljettajan huomio kiinnittyy erityisesti lähellä rantaa rantautumiseen. Kuvituskuva.
Yhtäkkiä Pasi valpastui: edessä on vene. Se tuli täysin puskista. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä.
Törmäyksen jälkeen Pasi otti molempien moottoreiden konetehot pois. Vaihtoehtona olisi ollut kääntää ruoripotkurit toiseen suuntaan. Silloin vauhti olisi hidastunut nopeammin, mutta hetken päästä lossi olisi lähtenyt toiseen suuntaan. Suunnanvaihtoon olisi myös mennyt toistakymmentä sekuntia, ja lisäksi sillä olisi ollut vaikutusta lossin suunnan hallittavuuteen.
Lossin hallittavana pitäminen oli tärkeää, koska lossin joutuminen ohjausvaijeriin nähden poikittain olisi tuonut uusia ongelmia. Tehojen vähentämisen myötä lossin vauhti vähitellen hidastui. Törmäyksen seurauksena Winga jäi roikkumaan lossin rantakiinnikkeinä oleviin ulokkeisiin.
Lossin ohjaamossa näkyvyyttä rajoittivat ikkunoiden edessä olevat asiakirjakansiot.
Pelastustoimet alkavat
Wingan runkoon tuli kaksi rungon läpi menevää reikää. Pahimmat vauriot olivat Wingan paapuurin puoleisessa keulassa. Isompi, täysin rungon lävistävä reikä ulottui keulasta vajaan metrin verran perään päin.
Korkeutta reiällä oli puolisen metriä. Taaempana oleva reikä oli melkein yhtä pitkä, mutta selkeästi matalampi. Kuin ihmeen kaupalla molemmat Wingan reiät olivat vesirajan yläpuolella, eikä välitöntä uppoamisvaaraa siis ollut. Sen sijaan Lukalla ei ollut yhtä hyvää tuuria, sillä hän lensi törmäyksen voimasta päin hyttirakenteita. Seurauksena oli verta vuotava haava päähän.
Lossin kannella olleet matkustajat havahtuivat törmäykseen. Välittömästi lossin pysähdyttyä, he auttoivat Lukan, Ainon ja Tiinan lossin kannelle.
Yksi matkustajista oli aktiivinen vapaaehtoinen pelastaja ja samalla hän omasi myös hyvät ensiaputaidot. Matkustajat soittivat myös hätäkeskukseen, joka yhdisti puhelun Turun meripelastuskeskukseen.
Viranomaisten toimesta paikalle hälytettiin useita pelastusyksiköitä niin merivartiostolta, vapaaehtoisilta meripelastajilta kuin pelastuslaitokselta. Myös ensihoito ja Poliisi saivat hälytyksen.
Pasin osallistumista pelastustoimiin hankaloitti se, että hän työskenteli yksin. Poistuminen ohjaamosta olisi tarkoittanut lossin jäämistä tuuliajolle. Tämä puolestaan olisi voinut johtaa lisävahinkoihin.
Varsin nopeasti Winga saatiin irti lossista ja Kari ajoi veneen varovasti Palvan rantaan. Loukkaantunut Luka kuljetettiin lossilla mantereen puolelle Teersaloon, josta hänet ensihoitajien tekemän tutkimuksen jälkeen vietiin ambulanssilla sairaalaan.
Marttisten Winga 25-veneen keula kärsi pahoja törmäyksessä.
Miksi törmäys tapahtui
Tapahtumahetkellä oli sateista, josta muodostui Wingan ohjaamon laseille paljon huurretta. Koska Wingan laseille ei ollut huurteenpoistoa, joutui Kari jatkuvasti pyyhkimään kosteutta pois veneen ikkunoilta. Vaikka hän ja muut Marttiset tiesivätkin Palvan lossista, se pääsi jotenkin yllättämään, eikä kukaan heistä havainnut vasemmalta tulevaa lossia.
Myöskään lossin ohjaamossa Pasi ei huomannut lähestyvää venettä. Pasi ajoi lossia ilman tutkaa ja lossin ikkunoissa oli papereita ja kaksi muovitaskutelinettä. Ne muodostivat Pasille kriittisen näköesteen juuri Wingan suuntaan.
Osasyynä onnettomuuteen oli myös Pasin sivuttainen työasento. Siitä johtuen hänen mahdollisuutensa havaintojen tekemiseen olivat myös rajalliset.
Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Mitä opittiin?
1 Veneilijät väistävät lossia. Väistäminen kannattaa tehdä perän takaa.
2 Lossipaikkaa lähestyttäessä tulee varmistaa lossin sijainti, sillä lossin väistämis- mahdollisuudet ovat heikot.
3 Sateinen ilma heikentää näkyvyyttä ohjaamossa, jolloin tähystystä pitää tehostaa.
