Tilaa
Merimiestaidot ja turvallisuus

Onnettomuusanalyysi: Minä tunnen kuinka vauhti hyytyy!

Vielä yksi syyskuinen reissu, sitten Jyrki Pahkalan veneilykausi olisi ohitse ja vene nostettaisiin telakalle. Matka jäi kuitenkin samana kesänä ostetun veneen viimeiseksi. Mitä oikein tapahtui?

22.05.2022

KirjoittajaJukka-pekka Lumilahti

Kuvaajarajavartiolaitos, Meri-Lapin meripelastajat, kartta traficom

RETKEILYKAUSI Perämerellä on armottoman lyhyt. Jäiden vuoksi kausi alkaa vasta touko-kesäkuun vaihteessa ja syysmyrskyt lopettavat veneilyn jo syyskuun alussa. ”Vähäinen saaristo ei tarjoa suojaa ja toisaalta matalat vedet tekevät aallokosta erittäin jyrkkiä”, toteaa koko elämänsä Perämeren aalloilla liikkunut Jyrki Pahkala.

”Koska olen aina asunut meren rannalla, olen kasvanut mereen ja veneilyyn kiinni.”

Ensimmäiset veneilyt Jyrki taittoi soutuveneellä. Vähitellen matkat pitenivät ja samalla myös veneiden koko kasvoi. Marino 8000:n hän osti alkukesästä 2020. Kaupat tehtiin sisävesillä olleesta, päällisin puolin hyvässä kunnossa olevasta veneestä. ”Kaverillani oli samanlainen vene. Merikelpoisessa veneessä oli hyvä tilaratkaisu ja maltillinen kulutus”, kertoo Jyrki valintaperusteitaan.

Kauppojen jälkeen Marinolle tuli paljon käyttötunteja. ”Ajoin kesän aikana 600 meripeninkulmaa.” Valtaosa Jyrkin reissuista oli yhden yön kestäviä matkoja Perämeren pohjukassa.

Kohti Selkä-Sarvea

Syyskuun alun ilmat houkuttelivat Jyrkin vielä yhdelle reissulle. Ajatus oli, että tämän matkan jälkeen Marino nostettaisiin talviteloille. Mukaan oli alun perin lähdössä Jyrkin kavereita. Kaveri toisensa perään perui lähtönsä, lopulta mukaan lähtivät Jyrkin vanhemmat Sulo ja Sylvi Pahkala.

Jyrki starttasi 200 hevosvoimaisen Volvo Pentan kotilaiturissa ja käänsi veneen nokan kohti ulappaa. ”Tarkoitus oli mennä Kemin edustalla sijaitsevaan Selkä-Sarveen”, muistelee Jyrki.

Marino taittoi matkaa 16 solmun matkavauhdilla tuttuja reittejä. Näitä samoja väyliä Jyrki ja hänen vanhempansa olivat kulkeneet lukuisia kertoja. ”Tökkäsinkö vahingossa kaasua pienemmälle?”, pohti Jyrki keskellä aavaa selkää. Kaasu oli kuitenkin tutussa asennossa.

Jyrki pyysi Sulon ruoriin ja siirtyi itse tutkimaan tilannetta. Nopeasti Jyrkille selvisi, että veneessä on paljon vettä. Saman tien hän pyysi isäänsä laittamaan automaattisten pilssipumppujen lisäksi manuaaliset pumput päälle. Sitten Jyrki tutki tarkemmin karttaa ja veneen sijaintia. Hän tajusi nopeasti, että lähelle rantaa täytyy päästä ja nopeasti. Keminkraaseli olisi lähimpänä, joten sinne he yrittäisivät. Onneksi Marinon moottori pelasi ja vene jaksoi vielä kulkea.

Jo matkalla Jyrki soitti meripelastuksen hälytysnumeroon 0294 1000. Sulo luetteli plotterista koordinaatteja, jotka Jyrki välitti meripelastuskeskukseen Turkuun.

Meripelastuskeskuksen päivystäjä kertoi hälyttävänsä apua. Jos tilanne muuttuisi, Jyrkin tulisi välittömästi soittaa takaisin keskukseen.

Jyrki Pahkalan seurue oli tulossa rantaväylää kaakosta (punainen viiva), kun vauhti lopulta hyytyi Keminkraaseliin. Heidän tarkoitus oli mennä punaisen ympyrän Selkä-Sarveen. PV Teippari lähti auttamaan Ajoksen satamasta (sininen viiva).

Vene uppoaa

Meri-Lapin meripelastajien nuoret olivat aloittaneet viikoittaisen koulutusillan kuuden aikaan. ”Aiheena oli pelastusveneen käsittelyharjoituksia Ajoksen satamassa”, kertoo pelastusvene Teipparin päällikkö Lauri Ristikangas.

Koulutus keskeytyi meripelastuskeskuksen hälytykseen: ”Ihmisen pelastaminen vedestä Kemi 1:llä”, muistelee Lauri hälytystä. Matkaa Ajoksesta tapahtumapaikalle olisi lähes tunnin verran. Onneksi keli oli hyvä.

Kuin sattumalta, kaksi miehistön jäsenistä oli juuri edellisenä viikonloppuna ollut meripelastusseuran kurssilla harjoittelemassa pelastustekniikkaa. Nyt opeille tuli käyttöä. Miehistön kesken tehtävät jaettiin siten, että kaikilla oli kädet täynnä töitä. Navigointia, ruorinpitoa, tyhjennysvälineiden valmistelua, kuivapuvun ja pintapelastukseen liittyvien varusteiden kasaamista. ”Katso, kuinka jännästi tuolla kulkee vene”, totesi Lauri navigoijana toimineelle Heli Karviselle vartin matkan jälkeen.

Vene kiinnitti miehistön huomion, koska se liikkui kivikkoisella alueella. Samalla miehistö otti yhteyttä uudestaan meripelastuskeskukseen varmistaakseen hädässä olijan paikan. Pari minuuttia yhteydenotosta paikka vaihtuikin Keminkraaseliksi.

”Alun perin paikka oli jostain syystä kuviteltu olevan Kemi 1:llä, mutta nopeasti se vaihtui Keminkraaseliksi.”

Tyhjällä väylällä PV Teippari teki U-käännöksen ja samassa heillä oli jo näköyhteys tapahtumapaikalle.

Jyrki Pahkala ajoi veneen lähimpänä olleen Keminkraaselin rantaan.

Moottori seis

”Mistä tämä voi johtua?”, oli Jyrkin ensimmäinen ajatus. Sitten hän avasi konepeiton, kaikki näytti päällisin puolin olevan kunnossa. Vettä vaan tuli runsaasti sisälle.

Seuraavaksi Jyrki haki pelastusliivit ja puhelimet laitettiin vesitiivisiin pusseihin. ”Taidettiin joutua uimahommiin”, hän muistelee. Onneksi Keminkraaseli näkyi.

”Odotin ensin hieman syvemmässä Keminkraaselin lähellä.” Kun Meripelastusseuran vene näkyi, Marino alkoi kallistua. ”Silloin päätin ajaa veneen rantaan!”

Veneen ollessa pohjassa kiinni, Jyrki sammutti Volvo Pentan avaimesta kääntäen. Sen jälkeen moottoria ei enää koskaan käynnistetty.

Pelastus

Teipparin miehistö ei kivien vuoksi voinut lähestyä Pahkalan perhettä samalta puolen saarta. PV Teippari ajettiinkin Keminkraaselin toiselle puolen. Sieltä Heli Karvinen ja Mikael Aalto soutivat kumiveneen ensin Kraaseliin ja kantoivat kumiveneen saaren ylitse.

Sitten Heli jäi pintapelastajan narun kanssa rannalle ja Mikael nouti yksitellen Pahkalat veneestä. Viimeisenä Marinosta poistui Jyrki.

Turun Meripelastuskeskus oli hälyttänyt paikalle myös meripelastushelikopterin Rovaniemeltä. Kopteri laskeutui Keminkraaselin toiseen kärkeen muutama minuutti siitä, kun Sylvi, Sulo ja Jyrki oli saatu evakuoitua saareen. Sylvi oli tapauksesta hieman peloissaan, eikä uusi matka kumiveneellä Teipparille tuntunut kenestäkään hyvältä ajatukselta. Siksi heidät päätettiin evakuoida meripelastushelikopterilla mantereelle. Heli ja Mikael soutivat takaisin PV Teipparille ja niin Marino jäi yksin saaren rantaan.

Keminkraaselin rantavedestä seurue pelastettiin Pelastusvene Teipparin kumiveneellä. Kuva: Meri-Lapin meripelastajat.

Ikuinen mysteeri

Teipparin miehistö palasi seuraavana päivänä Marinon luokse. Tällöin ainakin yksi suuremmista kivistä oli jo hakkautunut keulahytin lävitse ja vene oli sisältä kokonaan veden vallassa. Miehistö yritti kuuden tunnin ajan saada venettä pois saaresta.

Aallokon noustessa yrityksestä oli lopulta luovuttava. Seuraavien päivien myrsky sinetöi lopullisesti Marinon kohtalon. Lopulta vene kirjaimellisesti kauhottiin kaivinkoneella paikalle tuodun lautan päälle. Siinä vaiheessa vene oli kärsinyt jo erittäin pahoja vaurioita.

Vaurioiden vuoksi lopullista syytä veden tuloon ei koskaan saatu selville. Ensimmäinen ajatus oli pohjakosketus tai törmäys uppotukkiin. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, sillä Pahkalat eivät olleet kuulleet matkalla mitään poikkeavaa. Toinen vaihtoehto veden tulolle on perävetolaite. Sen herkin kohta on paljekumi. Kuin ihmeen kaupalla perävetolaite ja paljekumi löydettiin ehjinä.

Kolmantena vaihtoehtona on rungon läpiviennin pettäminen, jonka seurauksena veneeseen olisi voinut kertyä runsaastikin vettä. Vuonna 2009 vastaavanlainen vene upposi Kotkan edustalla huonosti tehdyn korjauksen seurauksena. Uponneen veneen runko näytti päällepäin erittäin hienolta, sillä korjausjälki oli peitetty topcoatilla ja sen päälle oli vedetty yhtenäinen myrkkymaali. Korjaus ei kuitenkaan ollut kestävä.

Lopullinen syy Jyrkin veneen uppoamiseen ei selviä koskaan. Todennäköisesti läpiviennin pettämisen tai huonosti tehdyn korjauksen johdosta vettä pääsi ajossa sisään. Kun veden määrä lopulta huomattiin, mitään ei ollut enää tehtävissä.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Myrsky ja kaivinkoneella tehty pelastusoperaatio teki Marinosta selvää jälkeä.

Mitä tästä opittiin?

1. Päättäväinen ja rauhallinen toiminta veneen uppoamisen estämiseksi voi pelastaa jopa ihmishenkiä.

2. Hätäilmoituksen yhteydessä paikan antaminen yksiselitteisesti on tärkeää.

3. Veneen huolto- ja korjaustöissä ei kannata säästää, säästö voi myöhemmin kostautua dramaattisesti.

4. Käytetyn veneen historia kannattaa selvittää huolellisesti.

Lue myös nämä

X