Torstaina 29.8.2019 Sampo Häkkinen ja Tomi Holopainen tapasivat Turun keskustassa. Sampo heitti Tomille ajatuksen lähteä veneiden koeajolle. Seuraavana päivänä liikekumppanit Tomi Holopainen ja Timo Virta tapasivat Sampon uudestaan. Sampo otti jälleen puheeksi koeajon, ajelulle päätettiin mennä saman tien. Mukaan tuli myös Sampon liikekumppani Jorma Nuutinen.
Ruissalon telakan rannassa odotti näyttävän näköinen Buster Phantom Cabin. Lähes kymmenmetrinen Busterin lippulaiva kaksine Yamahan reilusti yli 200 hevosvoiman perämoottoreineen suorastaan hehkui voimaa. Kuljettajaksi ja veneen päälliköksi lähti Mikael Wikstedt. Hänelle, venealan ammattilaiselle pelkästään Phantomeista oli kertynyt yli 200 tunnin verran ajokokemusta. Sen lisäksi Mikael oli ajanut erilaisia veneitä koko ikänsä ja suorittanut myös vesillä liikkumiseen liittyviä koulutuksia.
Koeajolle lähdettiin Ruissalon telakalta Turun kupeesta. Matka suuntautui Airistolle, jossa nopeusrajoitusten jälkeen annettiin palaa. Vepsän eteläpuolella tehtiin ensimmäinen 180 asteen käännös lähes täydestä vauhdista. Vepsän ja Ruissalon puolivälissä tehty käännös epäonnistui pahasti (sininen nuoli). Onnettomuuden jälkeen jatkettiin hitaasti (punainen nuoli) Ruissaloon, jonne ambulanssi tuli seuruetta vastaan. Kartta on suuntaa antava.
Stig ombord
Elokuun lopulla Mikaelilla on useita erilaisia koeajoja. Ennen lähtöä Mikael oli varmistanut työantajaltaan, millaisesta koeajosta tällä kertaa oli kyse. Työnantaja kertoi, että hän on vastaavalla esittelyllä näyttänyt ”täydet ominaisuudet”. Ja niitähän yli 50 solmua kulkevassa veneessä riitti, sillä muun muassa Vene-lehden aiemmin keväällä (Vene 2/19) tekemässä testissä kerrottiin, että vene kulkee kuin juna, eikä se hätkähdä aalloista.
Vene-lehden arkistokuva.
Mikael vastaanotti Sampon, Jorman, Tomin ja Timon Busterin kannella. Heti ensimmäiseksi kaikki pukivat Mikaelin ohjauksessa pelastusliivit päälle ja Mikael kertoi koeajon kulusta. Tarkoitus oli tehdä lyhyt lenkki Ruissalon ympäristössä. Nopeuden lisäksi esiteltäisiin veneen kaarreominaisuuksia. ”Ilmoitin matkustajille, että heidän tulee ottaa veneessä olevista kahvoista kiinni.”
Mikael siirtyi kuljettajan paikalle ja käytävän toiselle puolen istuutuivat Timo ja Tomi. Heidän edessään olevassa pulpetissa oli pitkä kahva, josta molemmat pystyivät pitämään hyvin kiinni. Sampo ja Jorma istuutuivat takaseinän edessä olevalle sohvalle. Siellä erillistä kahvaa ei ollut, mutta Sampo ja Jorma ottivat kiinni edessään olevasta pöydästä ja tukivat itsensä jaloilla lattiaa vasten.
Alkumatka ajettiin nopeusrajoitusten mukaisesti Mikaelin kertoessa veneestä ja sen ominaisuuksista. ”Kuljettajalla oli aluksi hyvin asiallinen ote veneilyyn ja hän hoiti ammattimaisesti veneilyyn liittyvät asiat”, muistelee Tomi alkumatkaa.
Ruissalon jälkeen Yamahat päästettiin ärjymään, Buster nousi veden päälle, nopeus kasvoi.
Tomi Holopainen ja Timo Virta istuivat veneen kuljettajana toimineen Mikael Wikstedtin vasemmalla puolen. Tomi ja Timo lensivät Mikaelin päälle, jolloin hänen oikealla puolellaan ollut iso ikkuna särkyi. Arkistokuva.
Käännöksiä Airistolla
Parhaimmillaan seurueen vauhti kiihtyi viiteenkymmeneen solmuun. Airistolla Mikael sanoi esittelevänsä seuraavaksi veneen kaarreominaisuuksia ja pyysi jälleen pitämään kunnolla kiinni. Lähes täydessä vauhdissa tehty tiukka kurvi takaisin tulosuuntaan teki selvästi vaikutuksen. ”Itse mietin, että en milloinkaan tekisi vastaavaa käännöstä sellaisessa vauhdissa”, muisteli Tomi, joka mielsi itsensäkin kokeneeksi veneilijäksi.
Kaarroksen aikana Tomi oli pitänyt molemmilla käsillään kaikin voimin kiinni edessä olevasta kahvasta. Lisäksi hän oli asettanut jalkansa siten, että niistä sai mahdollisimman hyvän tuen.
Käännöksen jälkeen lähdettiin takaisin kohti Turkua. Tomi ja Timo keskustelivat keskenään, että heille vähempikin vauhti riittäisi. ”Seuraava käännös voidaan tehdä 50 tai 40 solmun nopeudessa”, sanoi Mikael.
”Ei ainakaan 50 solmun vauhdissa”, vastasi Tomi.
”Tai sitten ei tehdä ollenkaan”, sanoi puolestaan Timo.
Mikael vähensi vauhtia, käänsi ensin oikealle ja sitten jyrkästi vasempaan. Takana istuneet Jorma ja Sampo lensivät paikoiltaan. Seuraavaksi Timo lensi voimalla kuljettajana toimineen Mikaelin päälle. Tomi puolestaan lensi heidän molempien päälle törmäten veneen suureen lasi-ikkunaan. Ikkuna hajosi, jolloin Tomi oli puoliksi veneen ulkopuolella. Vakavin tilanne oli kuitenkin Jormalla, joka makasi veneen lattialla tajuttomana.
Vauhti pysähtyi ja Tomi pääsi takaisin veneen sisälle. Hän pyysi Timoa soittamaan hätänumeroon 112. Hankalassa asennossa ollutta Jormaa ei haluttu liikuttaa, onneksi hän sentään hengitti. Mikael joutui onnettomuudessa shokkiin, mutta sai onneksi ajettua veneen Ruissaloon.
Hetken päästä mantereella paikalle tuli ambulanssi, joka vei Jorman sairaalaan. Vakavien vammojen vuoksi häntä pidettiin 1,5 viikkoa nukutettuna. Myös Tomille ja Timolle jäi onnettomuudesta pysyviä vammoja. Mikael loukkaantui onnettomuudessa lievästi. Sampo sen sijaan selvisi pienillä naarmuilla.
Vakavimmin onnettomuudessa loukkaantunut Jorma Nurminen istui Sampo Häkkisen kanssa takaseinän edessä olevalla sohvalla. Sampo lensi käytävälle pudonneen Jorman päälle. Arkistokuva.
Mikä aiheutti onnettomuuden?
Yhtenä tekijänä onnettomuuteen oli veneajelun luonne, josta seurueelle ei koskaan muodostunut yhtenäistä käsitystä. Mikael kuvitteli, että haluttiin kokea veneen kaikki ominaisuudet. Tämä oli luonteva ajatus, olihan sellaista halunneet useat muut lähipäivinä ajeluihin osallistuneet.
Ajelun järjestäjä Sampo puolestaan oli sopinut vene-esittelystä ja mukaan lähteneet Timo ja Tomi olivat vain lähdössä ajelulle. Vaikka ensimmäisen käännöksen jälkeen käännöksistä keskusteltiin, selkeää päätöstä ajelun luonteen muuttamisesta ei kuitenkaan tehty.
Onnettomuus tapahtui lähes tyynellä Airiston selällä. Takana istuneet Sampo ja Jorma menettivät otteensa oikealle tapahtuneessa nopeassa kurvissa. Kurvin seurauksena veneen tasapaino muuttui ja vasemmasta käännöksestä tuli Mikaelin suunnittelemaa jyrkempi. Näin myös Timo ja Tomi lensivät paikoiltaan.
Mikael oli varoittanut seuruetta käännöksistä ja pyytänyt heitä pitämään kiinni. Vajaa 40 solmun vauhti on kuitenkin niin suuri, että kiinni pitäminen yllättävässä tilanteessa on vaikeaa. Sampolla ja Jormalla ei asennon äkillisessä muutoksessa ollut enää mahdollisuutta pitää kunnolla kiinni ja myös Timo ja Tomi menettivät otteensa keskipakoisvoiman johdosta.
Selvittämättömäksi jäi, oliko muuten tyynellä merellä voinut olla jonkun toisen veneen synnyttämää aallokkoa. Tyynessä muiden tekemät aallot yllättävät helposti, eikä niihin olla samalla lailla varauduttu kuin suuremmassa aallokossa. Yksittäiset aallot aiheuttavat kuitenkin helposti veneeseen äkillisiä painopisteen muutoksia, joka puolestaan voi kohdistaa matkustajiin suuria ja yllättäviä voimia.
Kaikista suurin merkitys oli kuitenkin veneen vauhdilla. Vähäisessä vauhdissa onnettomuutta ei olisi syntynyt. Vene-lehden esittelyssä Buster Phantom Cabinia luonnehdittiin näin: ”Nopeutta ei myöskään huomaa kuin ohi vilahtelevista reimareista tai lähimaiseman muuttumisesta. Tunne on samalla kertaa miellyttävä, mutta myös petollinen, sillä tilanteet saattavat tulla yllättäen.”
Henkilöiden nimet on yksityisyyden suojaamiseksi muutettu.
Mitä tästä opittiin?
1. Vauhdin kasvaessa riskit kasvavat.
2. Kiinni pitäminen kovassa vauhdissa ilman turvavöitä ei ole mahdollista.
3. Veneen päällikön ja mukana olevien tulee keskustella jatkuvasti, jolloin yllättäviä tilanteita tulee vähemmän.
