Stora Brändö on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen omistama 40 hehtaarin saari Kirkkonummen itäosissa. Suositun saaren itäpuolella oleva suojainen satama poijuineen ja laitureineen tarjoaa mukavan levähdyspaikan pääkaupunkiseudun lähistöllä. Sari ja Risto Keinänen olivat saapuneet sinne Sunmar 780:lla perjantaina 22.7.2016. Stora Brändössä veneellään olivat myös Hietasten pariskunta, jonka kanssa Keinäset olivat yhteisellä viikonloppumatkalla. Keinäset ovat harrastaneet veneilyä monta kymmentä vuotta. Pitkät venematkat ovat viime vuosina lyhentyneet. Tyypillinen matka ulottuukin pääkaupunkiseudun länsipuolisille vesille, parin tunnin ajomatkan päähän kotisatamasta.
Sunmar 780 on mukava matkavene. Akselivetoisuutensa johdosta vene on myös luonteva käsitellä. Vene ei kuitenkaan ole uppoamarunkoinen, sillä puoliplaanaavana mukava matkavauhti asettuu 13 solmun tienoille.
Utuinen aamu
Lauantaiaamu valkeni utuisena. Hieman ennen puoltapäivää seurue päätti jatkaa matkaa Porkkalan kärkeä kohti. Ensimmäisenä lähtivät Hietaset, mutta Keinäset starttasivat heti heidän peräänsä. Stora Brändön pohjoispuolella kulkee erittäin kaunis ja suojainen, myös puutarhaväyläksi kutsuttu väylä. Lempinimensä väylä on saanut siitä, kuinka se kulkee kuin talojen takapihalla mutkitellen. Vaikka väylä on kaunis, se on myös matala ja kapea sisältäen tiukkoja mutkia. Väylän nimelliskulkusyväys on 1,2 metriä, joten purjeveneille väylä ei sovellu. Kapeimmillaan väylä on vain kymmenen metrin levyinen.
Puutarhaväylä on erittäin hyvin merkattu. Lateraaliviittojen lisäksi turvallista reittiä opastavat selkeästi erottuvat kirjaimilla varustetut levykummelit. Stora Brändön satamasta ajetaan ensin hieman itään, jonka jälkeen väylälle käännytään ajamalla pohjoiseen. Väylä kulkee parinkymmenen metrin päästä Stora Brändön pohjoiskärjestä. Länteen mentäessä väylä kääntyy etelään heti Stora Brändön kärjen jälkeen. Paikalla ei ole nopeusrajoitusta, mutta useimmat hiljentävät vauhtia saaren aiheuttaman näkemäesteen ja väylän kapeuden johdosta.
Pikkuvene väylällä
Keinäset kääntyivät Puutarhaväylälle suunnaten kohti länttä. Risto Keinänen ajoi Sunmaria, kun hän havaitsi Stora Brändön takaa tulevan pienen moottoriveneen. Risto ajoi väylän pohjoispuolelle jääden odottamaan veneen tuloa kapeasta viittaportista. ”Tarkoitukseni oli antaa tilaa veneelle”, muistelee Risto tilannetta.
”Seurasin moottoriveneen saapumista, ja kun se oli ohittanut meidät, painoin kaasukahvaa eteenpäin, jotta veneemme lähtisi liikkeelle.”
Sunmar kääntyi Riston haluamaan suuntaan, veneen vauhti kiihtyi. Samalla kuului hirveä paukahdus, kun Sunmar osui veden alla olevaan kallioon. Keula nousi osittain ylös kallion päälle samalla kun runko kallistui kölin varassa rajusti. Tavarat putosivat veneen sisällä ja Sari sekä Risto pelästyivät pahasti tapahtunutta.
Tilanteen näkivät onneksi myös saaren toiselle puolelle päässeet Hietaset. Ensimmäisenä paikalle saapui kuitenkin sama avovene, jolle Risto oli hetkeä aiemmin antanut tilaa. Veneen kyydissä ollut pariskunta yritti auttaa, mutta Sunmar oli liian tiukasti kiinni vedenalaisella kalliolla. Sari siirtyi avoveneen kyytiin, jonka avulla hän pääsi Hietasten veneeseen. Risto jäi veneeseen, yrittäen estää suurempien vahinkojen syntymisen. Risto soitti Hietasille, joilta hän sai meripelastuksen hälytysnumeron 02941000.
”Vene nousi aina pienten aaltojen voimasta hieman pystyyn ja sitten rämähti takaisin kallion päälle”, kuvailee Risto hetkiään karilla olevassa veneessä. ”Vaikka aallokko ei ollut suurta, pelkäsin veneen vaurioituvan pahemmin.”
Hälytys
Meripelastusseuran pelastusvene Westhousen päällikkö Juho Paunu sai hälytyksen Helsingin Meripelastuslohkokeskuksesta klo 11.27.
Westhouse oli Espoon meripelastajien saaritukikohdassa Herrökobbenilla Kirkkonummen ja Espoon rajalla. Juho Paunu vastaanotti hälytyksen, jonka jälkeen viiden hengen miehistö suuntasi kohti Stora Brändötä. Matka ei ollut pitkä, joten jo viidentoista minuutin päästä, Westhousen miehistö näki karilla olevan Sunmarin. Juho Paunu ajoi varovasti Westhousen keulan Sunmarin perään, jolloin pelastajat pääsivät kuivin jaloin Sunmariin. ”Onneksi Sunmarissa ei havaittu vuotoja ja se näytti mielestäni olevan aika kevyesti kivillä”, kuvailee Paunu.
”Päätin ehdottaa meripelastuslohkokeskukselle veneen irrottamista, ja sieltä annettiin lupa irrottamiseen.”
Sunmarin perään laitettiin hinausköysi, joka kiinnitettiin Westhousen perään. Kohtalaisen pienellä teholla Sunmar irtautui samaan suuntaan, mistä se oli kalliolle kiivennytkin.
Risto Keinänen käynnisti veneensä moottorin. Se vaikutti toimivan normaalisti. Irrotuksessakaan ei tullut vuotoja, joten kaikki näytti hyvältä. Risto lähti ajamaan kohti Porkkalan kärkeä Westhousen turvatessa hetken aikaa matkaa.
Vettä tihkuu sisälle
Porkkalan kärjessä, Risto Keinänen huomasi pilssiin kertyvän vettä pikkuhiljaa. ”Vesi näytti tulevan jonkun pultin juuresta, joten laitoin siihen Maritimista ostamaani paikka-ainetta.” Illemmalla Keinäset päättivät varmuuden vuoksi palata kotisatamaan. Parin päivän päästä vene nostettiin ylös, jolloin vaurioiden todellinen laajuus paljastui. Kölirauta oli mutkalla ja se oli rikkonut vääntyessään veneen runkoa. Rikkoutuneesta rungosta pääsi veneen sisälle vettä. Vaikka vauhti ei ollut kova, havaittiin myös moottorin taaimmaisen kiinnityspultin pettäneen törmäyksen voimasta. Vene oli korjattavana puolitoista kuukautta, kunnes se syyskuun alkupuolella saatiin vielä hetkeksi aikaa veteen.
Mikä aiheutti törmäyksen?
Puutarhaväylä on Stora Brändön kohdalla kapea, eikä kaksi venettä mahdu kohtaamaan toisiaan saaren pohjoispuolella. Alue oli Risto Keinäselle kohtalaisen tuttu ja hän tiesi paikalla olevista viitoista. Stora Brändön satamasta tultaessa, väylä näytti kuitenkin hieman erilaiselta. Risto Keinänen päätti antaa tilaa toiselle veneelle, mutta samalla hänen huomionsa keskittyi tähän vastaantulevaan veneeseen. Kun vene oli ohittanut Keinäset, Risto ei havainnut olevansa hieman väylän pohjoispuolella. Paikannusta hankaloitti myös paikalta puuttunut punainen viitta. Viitan poissaoloa Risto ei kuitenkaan tajunnut kuin vasta karilleajon jälkeen. Itse matalikkoa on hankalaa havaita, eikä se pilvisellä säällä käytännössä onnistukaan. Puuttuvan viitan vuoksi Risto ei havainnut olevansa hieman väylän ulkopuolella. Puutarhaväylällä hieman on liikaa, joten Keinäset ajoivat matalikolle noin viiden solmun vauhdilla.
Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Mitä tästä opittiin?
1. Turvallisen väylän hahmottaminen on vaikeampaa, kun siihen saapuu normaalista poikkeavasta suunnasta tai väylältä puuttuu turvalaitteita.
2. Viitat voivat puuttua tai ne voivat olla poissa paikoiltaan.
3. Karilleajo hitaassakin vauhdissa voi aiheuttaa suuria vaurioita Ne paljastuvat vasta kun vene nostetaan ylös.
