Kytön selkä 25. toukokuuta vuonna 2010. Upouusi Jeanneau Prestige 42 S eteni Tommi Koiviston ohjaamana perjantain alkuillasta kevyesti aallolta toiselle.
Mukana olivat Tommin lisäksi hänen vaimonsa Tiina ja heidän ystävänsä Susanna Hietanen. Mukana oli myös viisi lasta, joista nuorin oli kaksivuotias Aada ja vanhin kahdeksanvuotias Peetu. Tiina ja Susanna istuivat veneen ohjaamossa. Aada istui Tiinan sylissä, muut lapset leikkivät ohjaamon etupuolella sijaitsevassa kajuutassa.
Kaikilla lapsilla oli pelastusliivit puettuina. Veneen iso kattoluukku oli avoinna, Tommi seisoi ruorimiehen paikalla tähystäen samalla kattoluukun kautta eteenpäin. Veneen valintaa tehdessään Tommi oli tutkinut useita vaihtoehtoja.
Jeanneau Prestige 42 S veneeseen hän päätyi siinä käytettävien Volvo Penta IPS-vetolaitteiden vuoksi. Perinteisen perävetolaitteen sijasta IPS:ssä vetolaite on sijoitettu veneen perässä pohjan läpi siten, että tuplapotkurit vetävät venettä eteenpäin. Jeanneaussa oli kaksi tällaista vetolaitetta, joiden potkureita pyörittivät Volvo Pentan 370 hevosvoiman dieselmoottorit.
Tommi oli kokenut veneilijä. Reilun kolmenkymmenen vuoden aikana hän oli veneillyt useilla erilaisilla veneillä ja osasi käytännössä Suomenlahden keskeiset veneilyväylät ulkoa. Tommi ei kuitenkaan luottanut muistiinsa, sillä turvallisuus oli hänelle tärkeää. Hän oli muun muassa tehnyt karttaplotteriin reittisuunnitelman, ennen kuin veneen köydet irrotettiin. Suunnitelman ansiosta matkan teko oli huomattavasti helpompaa, mutta tarkkana 27 solmun matkavauhdissa sai silti olla. Varsinaisen navigoinnin Tommi teki plotterin sijasta paperisilla merikartoilla.
Karilleajo tapahtui Inkoossa. Karin vieressä oli aiemmin ollut lateraaliviitat, mutta niiden vaihto itäviitaksi oli veneilijöiden tiedossa.
Näkyvyys heikkenee
Porkkalan selälle tultaessa Tommi käänsi veneen nokan kohti Upinniemeä. Saman aikaan Tiina pyysi häntä sulkemaan kattoluukun, sillä meri-ilma puhalsi ikävästi avoimesta luukusta suoraan sisälle. Kattoluukun sulkemisen jälkeen Tommi ei pystynyt enää tähystämään ulkoa. Sisältä näkyvyys oli hieman rajoittuneempi, johtuen kaukana olevasta voimakkaasti kaareutuvasta tuulilasista, sekä kohtalaisen paksuista reunapalkeista. Tommi päätti pudottaa veneen vauhtia 23 solmuun.
Inkoo lähestyi ja veneessä käytiin keskustelua yöpymispaikasta. Hieman ennen Inkoon syväväylää, Tommi päätti kääntyä Inkooseen johtavalle 5,5 metrin väylälle. Lapset olivat kuitenkin hyvällä tuulella, joten matkaa päätettiin yhteistuumin jatkaa kohti Tammisaarta.
Tommi käänsi 135 astetta oikealle ja jatkoi hetken suoraan. Sitten hän käänsi jälleen 135 astetta oikealle tarkoituksena palata Barösundiin johtavalle väylälle. Käännöksen aikana hän katsoi karttaplotterin suuntavektoria, sekä varmisti sijainnin tähystämällä ulos veneen ikkunasta. Veneen vauhti putosi käännöksessä noin 18 solmuun. Samalla veneen perä vajosi alemmas ja näkymä etuikkunoista pieneni. Käännöksen lopussa tähystämistä vaikeutti veden pinnasta heijastuva aurinko.
Tommin mielestä hän oli Barösundiin johtavalla väylällä ja käänsi ruorin keskelle. Vain muutama sekunti tämän jälkeen vene osui vedenrajassa olevalle kivikolle.
Pohjan ja perän väliin repeytyi pahimmillaan 10 cm aukko, josta vesi pääsi täyttämään konetilan.
Nuolen osoittama trimmitason aiheuttama vaurio on syntynyt noston yhteydessä.
Pohjakosketus
Kello oli 19.50, kun moottoreiden tehot putosivat nopeasti. Pohjakosketus oli pehmeä, mutta ”rouhaisuäänestä” ei jäänyt epäselväksi mitä oli tapahtunut.
Kaikki muut pysyivät paikoillaan, mutta seisomassa ollut Peetu kaatui veneen lattialle. Hän ei onneksi loukkaantunut kaatuessaan. Vene jatkoi matkavauhdillaan karikon yli, mutta pysähtyi vähän matkan päähän moottoreiden sammuttua. Aikuiset pukivat pelastusliivit ylle ja Tommi katsoi konehuoneeseen. Sinne tuli jonkin verran vettä, mutta Tommi ei ollut huolissaan. Hän tiesi IPS-vetolaitteissa olevista murtumispisteistä, joiden tehtävänä on estää vetolaitteita repimästä pohjaa auki. Veneellä ei kuitenkaan voinut liikkua, joten Tommi päätti soittaa apua. 112-hätänumerosta puhelu käännettiin Helsingin Meripelastuslohkokeskukseen. Tehtävä luokiteltiin hätätilanteeksi. Puhelun jälkeen Tommi havaitsi kajuutan lattialla vettä ja avasi uudelleen konehuoneen luukun. Suureksi ihmetyksekseen hän havaitsi veden pinnan nousevan vauhdilla. Silloin hän tajusi veneen uppoavan. Tommi käski kaikki kajuutan kautta veneen keulakannelle ja soitti uudestaan apua. Samaan aikaan hän pyysi Tiinaa ampumaan hätäraketin, jotta lähellä olevat mökkiläiset ymmärtäisivät tilanteen vakavuuden. Veneessä oli myös pelastuslautta, mutta se oli sijoitettu sähköisellä luukulla avautuvaan varastoon veneen takaosassa. Akkujen jouduttua veden alle, sähköt hävisivät veneestä, eikä luukkua saanut enää auki. Kello 19.56 raketti havaittiin läheisestä saaresta ja sieltä lähdettiin auttamaan.
Kello 20.04 Meripelastuslohkokeskuksen hälyttämä pelastusvene Fagerö saapui paikalle. Sen miehistö näki, kuinka veneen päällikkö poistui juuri viimeisenä mökkiläisten veneeseen. Tällöin Jeanneaun ohjaamo oli jo lähes kokonaan veden pinnan alla. Pv Fagerö otti haaksirikkoiset kyytiinsä ja vei heidät Inkooseen.
Miksi vene upposi
Uponnut vene nostettiin Onnettomuustutkintakeskuksen toimesta ylös. Veneen pohjassa ei ollut lainkaan jälkiä pohjakosketuksesta. Myöskään karissa ei ollut jäänteitä lasikuidusta. Veneen peräpeili sen sijaan oli revennyt pahimmillaan kymmenen senttimetriä irti veneen pohjasta. Pohjakosketuksessa molemmat IPS-vetolaitteet olivat vahingoittuneet. Oikean puoleisen vetolaitteen potkuriakseli oli taipunut ylös, evä oli katkennut irti ja yksi potkurin lapa oli irronnut. Myös toinen vetolaitteen pohjaan tiivistävistä O-renkaista oli tullut osittain ulos. Vasen vetolaite ei ollut yhtä pahoin vaurioitunut kuin oikea.
Vetolaitteiden iskeytyessä kiviin vetolaitteisiin kohdistui taaksepäin työntävä voima. Tämä aiheutti sen, että vetolaitteiden etupäihin kohdistui alaspäin vääntävä voima, kun taas takapäissä voima väänsi ylöspäin. IPS-vetolaitteissa on murtumiskohta, jonka pitäisi katkaista vetolaitteet, jolloin ne eivät tekisi reikää pohjaan.
Veneen pohja ei kuitenkaan kestänyt näitä voimia ennen murtumiskohdan repeämistä, vaan pohja repeytyi irti peräpeilistä. Repeämästä moottoritilaan pääsi runsaasti vettä. Moottoritilan täyttyessä, vesi pääsi muualle veneeseen moottoritilan vanerisen väliseinän kautta. Seinä oli rakennettu ääntä hyvin eristäväksi, mutta ei vedenpitäväksi.
Vene oli valmistettu määräysten mukaisesti ja se oli sertifioitu huvivenedirektiivin suunnitteluluokkaan B. Rakenteelliset vaatimukset oli todennettu sarjaa suuremman tyyppihyväksynnän avulla ja rakenne oli sitä kautta soveltuva myös Prestige 42 S:ään. Näistä huolimatta, Onnettomuustutkintakeskuksen raportin mukaan peräpeilin ja pohjan yhtymäkohta oli heikko. Myös IPS-vetolaitteen liitos runkoon oli heikosti ja huolimattomasti tehty.
Jutussa esiintyvät nimet ovat yksityisyyden suojan vuoksi muutettu.
