Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Onnettomuusanalyysi: Kallis paukku

Alkukesän venematka päättyi taloudelliseen katastrofiin. Karilleajo tuhosi veneen, ja kaikki kustannukset jäivät omistajalle. Mitä oikein tapahtui?

18.09.2022

KirjoittajaJukka-Pekka Lumilahti

KuvaajaMeripelastuskuvapalvelu, Saariston Työvenepalvelu Oy, kartta Traficom

VUODEN ensimmäiset kunnon veneilykelit saivat Tomas Raudsepin vesille Helsingin itäiseen saaristoon. Raudsepin lisäksi mukana olivat hänen kolme ystäväänsä ja kaksi lasta. Veneenä seurueella oli kahdella sisäperämoottorilla varustettu kymmenmetrinen Sea Ray.

Leveän veneen suuressa avotilassa veneilystä oli mukava nauttia. Huonoa keliä tai yöpymistä varten keulassa oli myös avarat sisätilat. Venettä ajoi Kai Ilves, vaikka Tomas toimi veneen päällikkönä. Kai oli kohtalaisen kokematon veneilijä, eikä hän osannut navigoida.

Käytännössä Tomas vastasi navigoinnista ja matkan aikana tehdyistä päätöksistä.

Karilleajo

Kallahdenniemi on Itä-Helsingin saaristossa sijaitseva jääkauden lopulla muodostunut harju, joka jatkuu pinnan alla pitkälle ulkomerelle. Harjun läpi kulkee kaksi vilkasliikenteistä väylää, eteläisempi Stora Lekholmenin kohdalta sekä pohjoisempi Sandholmenin ja mantereen välistä.

Molemmat väylät ovat kapeita, ja väylän ulkopuolella pohjakosketus on väistämätön. Lukuisten punaisten ja vihreiden lateraaliviittojen vuoksi hiekkaharjun kohtia kutsutaankin keppiviidakoiksi.

Kolmen maissa iltapäivällä Sea Ray oli saapumassa idän suunnasta pohjoiseen keppiviidakkoon. Heti kapeikon jälkeen väylä kääntyy 45 astetta vasempaan kohti Villinkiä. Jos jatkaa suoraan, edessä on törmäys Morsiuspaasi-nimiseen matalikkoon.

Käännöksen selkeyttämiseksi ja matalikosta varoittamassa paikalla on punainen viitta. Tomas ei tätä punaista viittaa huomannut, eikä Kai kääntänyt venettä kohti Villinkiä. Sea Ray osui suoraan Morsiuspaateen. Onneksi vene liukui kallion yli, sillä äkkipysähdys olisi todennäköisesti aiheuttanut henkilövahinkoja. Nyt sellaisia ei tullut, mutta hälytysäänet veneessä kertoivat karua kieltä tilanteen vakavuudesta.

Helsingin Vuosaaresta etelään kulkeva vedenalainen harju muodostaa kaksi vaarallista paikkaa, niin sanotut eteläisen ja pohjoisen keppiviidakon (vihreät ympyrät). Kuljettaessa idästä länteen pohjoisesta keppiviidakosta, väylä kääntyy jyrkästi lounaaseen. Sea Ray ei käännöstä tehnyt, vaan sai pohjakosketuksen (punainen ympyrä).

Missä te olette?

Ville Peltosaari vastasi meripelastuksen hälytysnumeroon Helsingin Meripelastuslohkokeskuksessa kello 15.11. Soittaja oli Tomas Raudsep.

Heti Tomaksen ensimmäisistä sanoista Ville käsitti, että nyt on käynyt pahasti. Myös vieressä istunut, meripelastustehtävien johtamisesta vastannut meripelastusjohtaja Joonas Bonsdorff kiinnitti huomionsa hätäilmoitukseen. Hän luokitteli tehtävän välittömästi meripelastuksen kolmiportaisella asteikolla vakavimmaksi eli hätätilanteeksi.

Meripelastuslohkokeskus pystyy paikantamaan hädässä olevan sijainnin. Nyt ongelma oli, että Tomaksen kertoma ja paikannus eivät täsmänneet. Villen ja Joonaksen oli päätettävä, luotettaisiinko hädässä olevan sanoihin vai tekniikkaan? Paikan varmistamiseksi he pyysivät Tomasta laukaisemaan käsisoihdun. Soihtu näkyisi vilkkaalla alueella herättäen sivullisten huomion. Puhelun aikana Joonas oli jo hälyttänyt alueella partioimassa olleen vartiolaiva Turvan veneen.

Villen ja Joonaksen yllätys oli suuri, kun Turvan vene ilmoitti näkevänsä soihdun sijaan hätäraketin Kallahdenniemen suunnalla. ”Senhän piti olla soihtu, eikä raketti!” Samalla kuitenkin varmistui hädässä olevien sijainti. Paikan varmistamiseen kului hätäpuhelun alkamisesta 12 minuuttia.

Tänä aikana tilanne oli muuttunut oleellisesti huonommaksi. Turvan vene viestitti keskukselle, että Sea Ray olisi uppoamassa ja matkustajat olisi välittömästi evakuoitava. Joonas vahvisti Turvan veneen tehtäväksi evakuoinnin samalla, kun Ville hälytti poliisiveneen ja vapaaehtoisten meripelastajien pelastusvene Rautauoman. Villen ja Joonaksen ajatus oli, että poliisivene auttaisi evakuoinnissa ja Rautauoman tehtävänä olisi pelastaa uppoava vene.

Sea Rayn sisälle tuli runsaasti vettä pohjakosketuksen jälkeen. Veneessä olleet ihmiset on saatu pelastettua hetkeä aikaisemmin vartiolaiva Turvan veneeseen.

Meripelastukseen kuuluu ihmisten pelastaminen, mutta omaisuuden pelastamisesta vastaa veneen omistaja. Siksi Rautauoman miehistön ja veneen omistajan tuli päästä sopimukseen pelastuskustannuksista.

Kello 15.25 Turvan vene aloitti henkilöiden evakuoinnin Sea Raysta. Kymmenen minuutin päästä myös poliisivene saapui paikalle ja otti Tomaksen, Kain ja kolmannen seurueessa olleen henkilön kyytiinsä. Samalla poliisiveneen rooli muuttui, kun Tomas puhalsi selvästi yli sallitun promillerajan. Nyt kyseessä oli pelastustehtävän lisäksi myös epäilty ruorijuopumus.

Puoli tuntia karilleajosta eli kello 15.44 myös PV Rautauoma saapui paikalle. Tässä vaiheessa Sea Rayn perä oli jo selvästi veden alla. Rautauoman päällikkö lähetti pintapelastaja Simo Koivusen uiden veneeseen. Simo nousi Sea Rayn peräkannelle ja kiinnitti hinausköyden peräknaapeihin.

Sea Rayn tilanne kuitenkin muuttui ja Simo hyppäsi veneestä veteen. Sea Ray menetti vakavuutensa ja upposi sekunneissa. Uppoamisen yhteydessä vene kääntyi ylösalaisin, ja vain pieni osa keulasta jäi pinnalle näkyviin.

Sea Ray menetti vakavuutensa ja upposi kello 16.05. Kääntynyt vene jäi kellumaan väärinpäin keulassa olevan ilmataskun varaan.

Miksi näin tapahtui?

Sea Rayn osuessa Morsiuspaateen sen oikea perävetolaite repeytyi osittain irti. Samalla vesirajan alapuolelle, perävetolaitteen ja rungon väliin, tuli noin nyrkin kokoinen reikä. Tästä reiästä vene alkoi täyttyä, eikä pilssipumppujen teho riittänyt veden poistamiseen veneestä.

Vesi painoi perää vähitellen syvemmälle, jolloin veden tulo paineen vuoksi lisääntyi. Sea Rayta ei ollut jaettu vesitiiviisiin osastoihin, joten vesi pääsi leviämään veneen sisällä. Lopulliseen vakavuuden menetykseen ei tarvittu kuin pintapelastajan nousu veneen peräkannelle.

Kuten Sea Rayn tapauksessa, aluksi veneen uppoaminen tapahtuu usein hitaasti. Kun vakavuus menetetään, sen jälkeen kaikki tapahtuu nopeasti ja veneen sisältä pelastautuminen on erittäin vaikeaa.

Tomas oli vakuuttanut veneen, mutta vakuutusyhtiö kieltäytyi päällikön nauttimasta alkoholista johtuen osallistumasta veneen pelastus- ja korjauskustannuksiin.

Useimmat venevakuutukset sisältävät ehdon, jonka mukaan alkoholi voi alentaa tai evätä kokonaan korvauksen. Alkoholin määrän ei myöskään tarvitse ylittää yhden promillen ruorijuoppousrajaa.

Toinen perävetolaitteista repeytyi pohjakosketuksessa irti ja kääntyi lähes 90 astetta. Vesi pääsi veneeseen nyrkin kokoisesta reiästä.

Kalliit kustannukset

Tomas teki kaupallisen yrityksen kanssa sopimuksen veneen pelastamisesta. Upoksissa ollut vene nostettiin työveneen, työlautan sekä sukeltajien avulla ja hinattiin Puotilaan. Pelastamista hankaloitti, että Sea Ray oli ylösalaisin, eikä ahtaassa paikassa ollutta reikää pystytty tilkitsemään. Puotilassa vene nostettiin välittömästi rekka-auton lavetille ja kuljetettiin myöhemmin korjaamolle.

Kymmeniin tuhansiin nousseet pelastus- ja korjauskustannukset jäivät kaikki veneen päällikkönä toimineen Tomaksen ja veneen omistajan vastuulle.

Hädässä olleet henkilöt eivät osallistuneet jutun tekemiseen. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

 

 

 

X