Tilaa
Merimiestaidot ja turvallisuus

Onnettomuusanalyysi: Jäähyväiset jätettiin jo

Lohikiima on kova, mutta pahimmillaan se voi johtaa kamppailuun hyisellä merellä. Sen kokivat uistelemassa olleet kaverukset. Kun veneen lattialla havaittiin vettä, vene oli jo kovaa vauhtia uppoamassa. Mitä oikein tapahtui?

06.05.2023

KirjoittajaJukka-Pekka Lumilahti

KuvaajaÅlands Sjöräddingssällsskapet Kartta Traficom

Merilohi on kalojemme kuningas. Ensimmäiset elinvuotensa se kehittyy muutamissa pohjoisen joissa, josta se parin vuoden ikäisenä lähtee Itämerelle kasvamaan. Sukukypsäksi tultuaan lohet palaavat keväisin kutemaan syntymäjoilleen.

Lohen perässä Ahvenanmaalle olivat toukokuussa 2022 päätyneet myös Simo Kilpeläinen, Matti Koivisto, sekä Valtteri Havukoski. Simo ja Matti olivat samoilla vesillä olleet aiemminkin, mutta Valtterille uistelureissu merellä oli ensimmäinen. Ei hänkään kokematon veneilijä ollut, sillä sisävesillä uistelua Valtterikin oli harrastanut ties kuinka monet kerrat. Veneenä kaveruksilla oli Simon ja Matin yhteinen, reilu viisimetrinen etuhytillinen Särki 570 HT.

Kova tuuli pitää maissa

Ensimmäisenä kalapäivänä kolmikko lähti Maarianhaminan lähistöllä sijaitsevasta Kungsöstä kokeilemaan meren tuntua. Aallokko keikutteli venettä turhan paljon ja miehet palasivat rantaan.

Toisen päivän iltana sääennustukset näyttivät jo paremmalta. Niinpä kolmantena aamuna miehet heräsivät varhain aamulla. Rannassa keli näytti kohtalaiselta, joten miehet päättivät lähteä merelle. Utbådanin alue valikoitui uistelemiseen kokeneempien kalamiesten vinkkaamien hyvien ottipisteiden perusteella. Toisaalta sinne oli myös lyhyt ajomatka. ”Merellä oli sellainen keli, että siellä keikutti ja meri näytti aaltoilevan reilusti. Sinne oli kuitenkin ihan hyvä mennä, sillä aallokko oli sellaista vanhaa maininkia”, muistelee Simo.

Utbådanin luona miehet aloittivat vieheiden laskemisen. Kun osa oli saatu jo veteen, Valtteri huomasi veneen lattialla olevan vettä. Hän ehti huikata asiasta muille, samalla kun veneen peräosaan tuli reilusti lisää vettä. Matti otti meri-VHF:n luurin käteensä, painoi tangenttia ja sanoi: ”Kalastusvene Simppu on uppoamassa Utbådanin edustalla.”

Vastauksia hätäkutsuun ei ehditty jäädä kuuntelemaan, sillä samassa hetkessä Simpun perä vajosi veden alle, keulan noustessa täysin pystyyn. Matti ja Valtteri putosivat mereen, mutta Simo jäi loukkuun keulahyttiin jääneeseen ilmataskuun. ”Täältä on pakko päästä pois”, pohti Simo.

Vaarana oli, että hän menisi veneen upotessa sen mukana pohjaan. Niinpä Simo sukelsi neliasteisen meriveden kautta veneen ulkopuolelle ja ui veneen keulan luokse turvaan. Myös Matti oli päässyt keulaan ja piteli nyt keulakaiteista kiinni. Onneksi Valtterikaan ei ollut kaukana, joten Simo ja Matti saivat hinattua hänet keulaan turvaan.

Uppoamishetkellä miehillä oli yllään lämpimät kalastusvaatteet, mutta ei pelastusliivejä. Onneksi kolmikon liivit olivat uppoamishetkellä veneen penkkien päällä ja Simo sekä Matti saivat napattua liivit mukaansa. Matti sai liivit puettua kunnolla ylleen, Simolla ne asettuivat vain puolittain. Valtterin onni oli huonompi, sillä hän ei liivejä ehtinyt saada. Siksi Valtteri pistettiin ylimmäksi seisomaan vasten ikkunoita keulakaiteen sisäpuolelle.

Ei sielläkään kuivana pysynyt, sillä vesi ulottui Valtteria vyötärölle saakka. Mutta kaiteen sisältä ei niin helposti luiskahtaisi mereen. Simo piti itseään kiinni jalalla keulakaiteesta, hänellä vesi ylettyi kaulaan saakka. Matti puolestaan kellui vedessä liiviensä kanssa, pitäen käsillään keulakaiteesta kiinni.

Pelastajien tullessa paikalle veneestä oli näkyvissä vain vähän keulaa. Miehet roikkuivat veneen keulakaiteissa.

Hälytys

Matti Koiviston hätäkutsu meri-VHF:n kanavalla 16 kuultiin sekä Turun meripelastuskeskuksessa että Maarianhaminan merivartioaseman tähystystilassa Luotsivuorella. Meripelastuskeskus yritti kutsua Simppua tuloksetta useamman kerran.

Muihin alueella liikkuneisiin uistelijoihin ja Viking Linen Maarianhaminasta Kapellskäriin aamuvuorolla olleeseen Rosellaan yhteydet sen sijaan saatiin. Mutta kenelläkään ei ollut havaintoja uppoavasta veneestä. Onneksi merivartijat Nils Wikström, Kai Ström ja Nico Wiklund olivat juuri palanneet yölliseltä partioltaan ja istuivat nyt Maarianhaminan merivartioaseman ruokailutilassa kaikki varusteet yllään. Tilanteesta kuultuaan he säntäsivät välittömästi matkaan. Myös Ålands Sjöräddningssällsskapetin pelastusvene Svante G lähti paikalle.

Uppoamispaikka sijaitsee Utbådanin luona ulkomerellä. Uistelemaan miehet lähtivät Kungsöstä (A) ja pelastajat puolestaan Maarianhaminan eteläpuolelta (B).

Jäähyväiset

Simo, Matti ja Valtteri pohtivat jääkylmässä vedessä mahdollisuuksiaan. Tilanne näytti huonolta, sillä ilma oli kuusiasteista ja vesi vain neljä. Puoliksi leikillään joku heitti ajatuksen uimisesta noin kilometrin päässä olevaan saareen. Se tyrmättiin kuitenkin nopeasti. ”Ei me varmastikaan oltaisi saareen päästy”, kertoo Simo.

Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa ja toivoa, että apu saapuisi ajoissa.

15 minuutin päästä Matin voimat alkoivat hiipua. ”Mahtoikohan tämä olla tässä”, muistelee Simo ajatelleensa. Jäähyväisiäkin miehet taisivat jo heitellä, kunnes kaukana horisontissa aalto näytti murtuvan hieman eri tavalla. ”Toiveajattelua”, oli miesten ensimmäiset reaktiot. Mutta sitten merivartioston partiovene lähestyi kovaa vauhtia. ”Siinä vaiheessa Matti oli jo aika tuskissaan”, kertoo Simo. ”Viime hetkillä se tuli, kovin pitkään ei olisi enää voinut olla!”

Merivartijat nostivat pahasta hypotermiasta kärsineet miehet vedestä ja kuljettivat heidät mantereelle. Sieltä kolmikko vietiin ambulansseilla jatkohoitoon Ahvenanmaan keskussairaalaan. Onneksi pysyviä vauriota onnettomuudesta ei miehille tullut. Merelle he eivät kuitenkaan heti palanneet, mutta ajatus lohien narraamisesta seuraavana vuonna jälleen Ahvenanmerellä vei vähitellen voiton.

Ahvenanmaan meripelastajat saivat hinattua ja tyhjennettyä veneen miesten ollessa sairaalassa.

Miksi vene upposi?

Miesten ollessa matkalla sairaalaan, pelastusvene Svante G otti uponneen veneen hinaukseen. Maarianhaminan kalasatamassa vene pumpattiin tyhjäksi. Myöhemmin sairaalasta päästyään Simo, Matti ja Valtteri menivät ensin taksilla mökilleen ja sieltä auton sekä trailerin kanssa kalasatamaan. Vene nostettiin ylös, jolloin havaittiin rungon olevan täysin ehjä. Myöskään läpiviennit eivät olleet pettäneet. Todennäköisin syy uppoamiselle olikin murtunut maininki, joka toi vettä veneen takaosaan. Miehet olivat niin keskittyneitä vieheiden laskemiseen, etteivät olleet huomanneet niitä.

Pelastettu vene kiinnitettynä Ahvenanmaan meripelastajien pelastusveneen kylkeen. Merivartioston partiovene ja meripelastajien Svante G ovat juuri palanneet pelastusoperaatiolta Maarianhaminaan.

Yksi tällainen todennäköisesti osui veneen takaosaan täyttäen takaosaa vedellä. Veden johdosta veneen varsin matala varalaita pieneni entisestään, jolloin seuraava maininki syöksyi suoraan veneen sisään. Tällöin veneen vakavuus hävisi ja vene upposi muutamassa sekunnissa.

Veneen osalta tapaus päättyi Samille ja Matille ikävästi. Vaikka miehillä olikin vakuutus myös kaatumisen varalta, vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta uppoamisesta aiheutuneita korjauskustannuksia. Jotta korvaus olisi myönnetty, olisi jonkun veneessä olleen pitänyt horjahtamalla aiheuttaa veneen kaatuminen.

Koska Sami ja Matti olivat menettäneet luottamuksen veneeseen, myivät he sen raatona myöhemmin syksyllä.

Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

 

Lue myös nämä

X