Olli Kuusiluodon lauantaipäivä käynnistyi aamujuomalla Kotkassa. Tulossa oli tyypillinen marras-joulukuinen harmaa päivä. Lämpöä ei ollut kuin kolmen-neljän asteen verran, mutta kosteus hipoi 90 prosenttia. Siis varsinainen luihin ja ytimiin tunkeutuva päivä.
Olli oli ammatiltaan merenkulkija. Kotkassa kaikkialla ja kaikkia lähellä oleva meri, sen tyrskyt ja tyvenet, olivat Ollille hänen verrattain nuoresta iästään huolimatta tuttuakin tutumpia. Eikä vesillä liikkuminen pimeässäkään mikään ongelma ollut.
Pimeässä illassa
Lauantai-illaksi Olli oli siirtynyt ystävien seuraan Mussaloon. Seurue, johon kuului Ollin lisäksi Anni Peltojärvi sekä seitsemän muuta henkilöä, lähtivät Ollin Kulkuri 31 -merkkisellä veneellä merelle. Tarkoitus oli mennä lyhyehkö merimatka Mussalosta Kotkan keskustaan.
Lasikuidusta valmistetussa vähän yli yhdeksänmetrisessä veneessä oli iso ohjaamo. Sen etupuolella oli pieni keulahytti ja ohjaamon takana puolestaan noin puolentoista metrin pituinen, koko veneen levyinen avotila.
Reitin piti olla selkeä. Ensin alitettaisiin Kotkansaaren ja Hirssaaren välinen silta, sitten vasempaan jäisi Katariinan Meripuisto, jonka jälkeen käännyttäisiin koilliseen kohti Kotkaa. Ilma oli kylmä, mutta yhdeksän henkeä ohjaamossa loi lämmintä tunnelmaa.
Kun köydet irrotettiin, vesillä oli täysin pimeää ja kohtalainen aallokko. Alkumatkan Olli navigoi ja ajoi venettä karttaplotterin avulla, tutkaa ei veneessä ollut.
Käännös pitkäksi
Katariinanniemen kohdalla plotterista katosi veneen paikka. Vaikka Olli kuinka yritti, sijainti ei vain palautunut laitteen näytölle. Olli kaivoi puhelimen taskustaan, sillä hän halusi avata toisen navigointisovelluksen. Samalla hetkellä yksi matkustajista sanoi kovaan ääneen: ”Pitää kääntyä!”
Olli käänsi ruoria ja jatkoi paikan selvittämistä. Hetken päästä hän sytytti työvalot. Samassa suoraan edessä kymmenen metrin päässä näkyi kivikko. Olli ei ehtinyt hidastamaan veneen vauhtia, vaan Kulkuri sai pohjakosketuksen reilun kymmenen solmun vauhdissa.
Ohjaamossa ollut Anni havahtui kolahdukseen, säikähti ja nousi seisomaan. Samassa vene törmäsi uudestaan kivikkoon ja pysähtyi. Vaistonvaraisesti Anni siirtyi ulos takakannelle samaan aikaan kun Olli kehotti myös muita ihmisiä siirtymään sinne. Vaikka vene oli kivillä, heilui se aaltojen heittelemänä voimakkaasti puolelta toiselle. Annista tuntui, että vene kaatuu.
Karilleajon jälkeen Olli soitti hätäkeskukseen. Koska tapahtuma oli merellä, hätäkeskus yhdisti puhelun Helsingin Meripelastuslohkokeskukseen. Aluksi keskuksen henkilöstön oli vaikea saada käsitystä tapahtuneesta. Lopulta tietoa oli sen verran, että apua pystyttiin lähettämään.
Puhelun aikana Olli yritti selvittää, tuleeko vettä veneen sisälle. Myös pelastusliivejä kyseltiin, mutta niitä ei ollut tarpeeksi kaikille. Veneestä kuului selvästi paniikkia, joten meripelastuslohkokeskus yritti puhelimen kautta rauhoitella hädässä olevia.
Ollin kuljettama Kulkuri 31 tuli Kotkansaaren ja Mussalon välistä ja ajoi Varissaaren lounaispuolen kivikkoon.
Apu saapuu
Kello 21.00 eli puoli tuntia hätäpuhelun alkamisesta paikalle saapuivat ensimmäiset pelastajat Kotkan merivartioasemalta. Merivartijoilla oli käytössään partiovene sekä pieni RIB. Partioveneellä ei kivikossa olleen Kulkurin luokse ollut asiaa, mutta RIB:illä lähestyminen veneen vesisuihkuvedon ansiosta onnistui. Aallokko kuitenkin heitteli myös RIBiä.
Kun kolme henkilöä oli saatu evakuoitua, myös RIB sai pohjakosketuksen. Onneksi RIB:illä päästiin kauemmas kivikosta ja kolme ensimmäistä pelastettua saatiin turvaan paikalle tulleeseen Kymenlaakson pelastuslaitoksen paloveneeseen. Paloveneen lämpimässä hytissä heidät vietiin maissa odottavaan ambulanssiin tarkastettavaksi.
Pelastusoperaatio ei ollut lähellekään ohitse, sillä Kulkurissa oli vielä kuusi henkilöä. Mutta veneillä pelastaminen ei ollut enää turvallista. Onneksi meripelastuslohkokeskus oli hälyttänyt paikalle Rajavartiolaitoksen meripelastushelikopterin Helsingistä. Pitkästä etäisyydestä johtuen se pääsi paikalle vasta hieman ennen iltakymmentä.
Helikopterin miehistö vinssasi ensin Annin ja sen jälkeen neljä muuta yksitellen veneestä. Viimeisenä vuorossa oli Olli, jonka jälkeen pintapelastaja tarkisti vielä, ettei veneeseen varmasti ollut jäänyt ketään. Vinssaus sujui helikopterin miehistöltä reilussa parissa kymmenessä minuutissa. Kylmissään olevat pelastetut kuljetettiin rantaan tarkistettavaksi ja lämmitettäväksi. Olli sen sijaan jatkoi poliisin kyydissä verikokeisiin.
Pelastusoperaatiossa jouduttiin käyttämään Rajavartiolaitoksen meripelastushelikopteria alueen kivikkoisuuden johdosta. Kuva Mikko-Pekka Purho.
Seuraavan aamun valjetessa onnettomuuden jäljet olivat edelleen nähtävissä. Kuva Rajavartiolaitos
Miksi?
Koko seurue, kuten myös veneen päällikkönä toiminut Olli, oli nauttinut illan aikana alkoholia. Juomisella oli suuri merkitys karilleajoon, hätäilmoitukseen kuin myös toimintaan veneessä pelastustoimien aikana.
Valoisalla reitti Mussalosta Kotkan edustalle on kohtalaisen selkeä, mutta pimeällä kaikki oli toisin. Tuttuja maamerkkejä ei näkynyt ja veneen ohjaamon ikkunasta aiheutuvat heijastukset yhdistettynä pimeyteen sekä keinuntaan tekivät matkanteosta vaikeaa.
Olli turvautui plotteriin. Sen avulla alkumatka taittui joutuisasti. Tuntemattomasta syystä plotterin näyttämä veneen paikka kuitenkin katosi, jonka jälkeen Ollin huomio keskittyi puhtaasti plotteriin. Veneen vauhtia hän ei hidastanut, joten Kulkuri jatkoi matkaansa suoraan eteenpäin. Jotta Ollilla olisi ollut edes joku käsitys veneen paikasta, hän kaivoi kännykkänsä esiin.
Vasta matkustajan huomautus tarvittavasta käännöksestä havahdutti Ollin. Käännöksen jälkeen hänen huomionsa keskittyi kuitenkin jälleen laitteisiin. Käytännössä Kulkuri 31 kulki pimeällä merellä kohtalaisessa aallokossa ilman tähystystä tai ohjausta. Törmäys kivikkoon olikin siten vain ajan kysymys.
Vaikka avun hälyttäminen meripelastuslohkokeskuksesta olikin vain yhden napin painalluksen päässä, ei pelastajia voitu lähettää, kun ei tiedetty missä päin Suomenlahtea apua tarvitaan. Tilanteen epäselvyyden ja veneessä olleen paniikin vuoksi puhelu, pidettiin tarkoituksella auki helikopterin saapumiseen saakka. Siitä huolimatta hädässä olevien todellinen lukumäärä selvisi vasta pintapelastajan tarkastettua veneen pelastusoperaation lopussa.
Vene sai keulaan osittain vesirajan alapuolelle noin puolen metrin pituisen repeämän. Onneksi hädässä olevat pystyttiin pelastamaan suoraan veneestä. Joulukuisissa olosuhteissa, ilman pelastusliivejä vedessä selviytymisen mahdollisuudet olisivat olleet aika heikot.
Hädässä olleet henkilöt eivät osallistuneet jutun tekemiseen. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
