Kansainvälisen Moth-luokan syntyvaiheet ajoittuvat 1920-30-lukujen vaihteen Australiaan ja Pohjois-Amerikkaan. Vuonna 1928 australialainen Len Morris rakensi pienen, yksipurjeisen ja matalapohjaisen veneen lyhyille meripurjehduksille Anderson´s Inletissä, 130 km Melbournesta. Pituutta veneellä oli 3,4 metriä ja purjepinta-alaa 7,4 m².
Veneen suorituskyky oli niin vakuuttava, että pian rakennettiin pari samanlaista lisää. Nämä kolme venettä muodostivat 11-jalkaisten veneluokan Australiassa. Erikoista oli kuitenkin se, että kyseessä ei ollut yksityyppivene, vaan veneen kehittely oli sallittua tiettyjen mittojen sisällä.
Moth-luokkaa voi verrata vaikkapa autourheilun F1:siin. Kuten formulat, eivät veneetkään ole koskaan valmiita avoimessa kehitysluokassa. Kaikki muutokset varsin väljien mittasääntöjen sisällä ovat sallittuja.
Luokkasäännöt kieltävät trapetsin käytön, eikä vene saa olla monirunkoinen. 1930-luvulla veneet olivat puisia, kapeita ja painoivat noin 50 kiloa. Nykyiset hiilikuiturungot painavat alle 10 kiloa. Suurin sallittu leveys veneelle on 2,25 m ja niissä käytetään poikkeuksetta siivekkeitä. Pituutta saa olla 3,355 metriä. Purjeen maksimikoko on 8 neliötä. Se on paljon veneelle, joka rikattuna painaa ainoastaan 26 kiloa.
Siivekkeet eli hydrofoilit ovat sekä kölissä että peräsimessä. Ne laitetaan kiinni veneen ollessa kyljellään rannalla.
Purjeiden kehitys on myös seurannut aikaansa. Dacronpurjeet ja alumiinimastot on korvattu nykyaikaisemmilla materiaaleilla. Vaikutteita on saatu purjelautailusta, Mothissa käytetään nykyisin läpinäkyviä laminaattipurjeita ja hiilikuitumastoja.
Veneen alla olevat kaksi siipeä nostavat veneen ilmaan lentokoneen siiven tavoin. Veneen lentokorkeutta säädetään keulasta alas laskeutuvalla piiskalla. Piiska aistii veneen liikettä anturin tavoin, purjehtija taas säätelee sitä, kuinka syvällä piiskan kärki on. Veneen liikkeen paine vaikuttaa kölin siiven takareunan korkeussiivekkeisiin kuten lentokoneissa: vastatuuleen purjehdittaessa veneen tulle olla ylempänä, myötätuuleen purjehdittaessa alempana.
Siivekkeiden profiilien suunnitteluun on panostettu viime vuosina paljon. Vedenalaisten osien on oltava jäykkiä ja hiilikuitu on mahdollistanut tämän kehityksen. Uusimmissa malleissa siivet ovat entistä ohuemmat ja myös köliä kaventamalla märkäpintaa on saatu pois. Muutokset ovat parantaneet veneiden vauhtia merkittäväksi.
Lue lisää Moth-veneestä Vene-lehden numerosta 6/2011
Hydrofoil-veneen erikoisuus on, että sitä on ajettava hiukan kallellaan tuuleen. Jos kallistusta on perinteisten purjeveneiden tapaan tuulesta poispäin, niin siiven nostavaa voimaa ja purjeen aiheuttamaa kallistusvoimaa on mahdoton hallita.
Erik Lindahl purjehti Moth-luokan EM-hopeaa
Erik Lindahl (HSK) purjehti Moth-luokan EM-kisoissa hopeaa. EM-regatta järjestettiin Itävallan Traunsee-järvellä, jonka ympäröivät tulvat aiheuttivat foilaaville veneille haasteita. Lindahl purjehti siitä huolimatta tasaisia tuloksia ja nappasi Suomen ensimmäisen kansainvälisen arvokisamitalin Moth-luokassa. Antti Keurulainen (ESF) sijoittui kisassa 16:nneksi.
