Tilaa
Jutut

Merimiestaito: Liputa oikein

Veneseuralippu on kansallistunnuksena yhtä arvokas kuin kansallislippukin. Molemmat ansaitsevat arvolleen sopivan kohtelun.

03.09.2018

KirjoittajaLauri Touri

KuvaajaHeikki Juuri-Oja/Otavamedia

Merellisen liputuskäytännön pääkohdat ovat samanlaiset kaikilla maailman merillä ja kaikenlaisilla aluksilla. Niiden hallintaa pidetään osana hyvää merimiestapaa.

Merilain mukaan Suomen lippua – kansallislippua tai veneseuralippua – saa käyttää veneessä, joka on yli 60-prosenttisesti suomalaisessa omistuksessa. EU:n ja Euroopan talousalueen maiden kansalaiset voivat kuitenkin anoa luvan Suomen lipun käyttöön veneessään.

Seuralipun käyttö on rajoitettu vain seuroihin rekisteröityihin veneisiin, joissa on venetodistus.

Ensimmäinen ja itsestään selvä asia on, että lipun tulee olla ehjä ja puhdas. Lipun kulmat rispaantuvat käytössä, mutta paikkaaminen on ammattilaisen työtä, joten tavalliselle veneilijälle jää neuvoksi vain lipun vaihto ehjään. Likaantuminen johtuu yleisimmin moottoriveneiden pakokaasuista. Lipun voi pestä, ja niin se kelpaa jälleen käyttöön.

Liputusajat

Laituriin tai poijuun kiinnitetyssä ja ankkuroidussa veneessä noudatetaan samoja liputusaikoja kuin maissa muutenkin. Perälippu nostetaan klo 8 ja lasketaan auringon laskiessa, kuitenkin viimeistään klo 21. Kun satamassa lähdetään maihin, eikä paluu ennen iltayhdeksää ole varma, lippu lasketaan jo veneestä poistuttaessa. Ulkomaan satamissa voi noudattaa paikallisia tapoja, mutta lipun laskeminen viimeistään pimeän tullen osoittaa hyvää merimiestapaa.

Juhannus on poikkeus. Aattoiltana lippua ei lasketa lainkaan. Juhlaliputuksen voi nostaa klo 18, jos veneessä on viestiliput. Perälippu ja juhlaliputus lasketaan vasta juhannuspäivän iltana yhdeksältä.

Veneen ollessa kulussa lippu liehuu aina – yölläkin. Tosin pitkillä avomeriosuuksilla voi lippua säästää pitämällä sen laskettuna, kun ketään ei ole näkyvissä.

Kohteliaisuuslippu

Ulkomaan aluevesillä ja satamissa kuuluu hyvään käytökseen pitää kyseisen maan pienoislippua nostettuna. Sitä kutsutaan kohteliaisuuslipuksi. Purjeveneissä se on oikeanpuoleisessa saalingissa, niin myös moottoriveneissä, joissa on saalinki. Jos ei ole, lippua voi pitää esimerkiksi ohjaamon katolla pienoistangossa.

Vain yhden maan kohteliaisuuslippua voi käyttää kerrallaan. Niiden käyttäminen päällekkäin on loukkaus alemmaksi jäävää lippua kohtaan. Kun oikeanpuoleisessa saalingissa on kohteliaisuuslippu, muut viirit siirretään vasempaan saalinkiin.

Kohteliaisuuslippu on pienestä koostaan huolimatta isäntämaan kansallislippu, jolle kuuluu sama kohtelu kuin omallekin lipulle. Käytännössä kohteliaisuuslippu lasketaan ennen perälippua ja nostetaan sen jälkeen. Kun kohteliaisuuslipun laskun suorittaa näkyvästi, laskevat yleensä naapuriveneetkin sen.

Purjehdittaessa ulkomailla vuokraveneellä pidetään saalingissa Suomen kansallislippua, mutta tällä kertaa vasemmassa. Veneseuralippua ei voi käyttää, koska se on tarkoitettu vain seuraan rekisteröityyn veneeseen. Suomen lippu vasemmassa saalingissa osoittaa, että vene on suomalaisen hallinnassa, vaikka perässä liehuukin vuokraajamaan lippu.

Viirit

Veneessä voi pitää sellaisia viirejä, joihin sen kippari on oikeutettu. Niiden paikka on oikeanpuoleisessa saalingissa, jollei siellä ole kohteliaisuuslippua. Kolme viiriä kerrallaan on maksimi, mutta vain yhden käyttö on tyylikkäintä.

Viirien järjestys on monimutkaisempi asia. Pääsääntö on, että virallisia, seuralipusta johdettuja viirejä pidetään ylimpänä. Näitä ovat esimerkiksi veneenomistajan ja kommodorin viirit sekä kunniajäsenen lippuviiri.

Yksityiskohtaiset ohjeet viirien arvojärjestyksestä ja esimerkiksi juhlaliputuksesta ja suruliputuksesta ovat Suomen Purjehdus ja Veneily ry:n Lippukomitean laatimassa ohjeessa.

Juttu on julkaistu aikaisemmin Vene-lehdessä 3/2014.

Lue myös nämä

X