| Kustantaja | Docendo | ||
| Antikvariaateista | |||
Niin monta kaunista majakkaa Suomi on menettänyt vuosien saatossa milloin mistäkin syystä. Enimmäkseen majakoiden tuhoutuminen tai päätyminen toisiin käsiin on ollut seurausta sodasta, Suomen sodasta lähtien. Tuolloin tuhoutui mm. Utön vuonna 1753 valmistunut, 25 metriä korkea kivestä rakennettu majakka.
Kuten kaikki Utössä veneilleet tietävät, majakka rakennettiin uudestaan, kuten rakennettiin lähes kaikki Suomen nykyisillä aluevesillä sijaitsevat, tuhoutuneet majakat.
Yksi uudelleen rakentamatta jäänyt majakka on Porvoon ulkosaariston Glosholm, jonka sijainti jo alun alkaen herätti keskustelua. Majakka olikin ehtinyt olla käytössä vain vajaat 30 vuotta, kun sen valo lopullisesti sammutettiin vuonna 1863, ulkomerellä sijaitsevan Söderskärin syttyessä. Glosholmin majakasta tuli pooki, joka räjäytettiin vuonna 1940 päivä välirauhanteon jälkeen.
Moni majakka menetti torninsa omien sotavoimien räjäyttäessä niitä vaikeuttaakseen Neuvostoliiton pommikoneiden suunnistusta.
Eniten majakoita Suomi kuitenkin menetti jatkosodan jälkeen Pariisin rauhassa vuonna 1947. Tuolloin Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle mm. Suomenlahden ja Laatokan saaret majakoineen.
Muun muassa tämä kaikki käy ilmi Johanna Pakolan ja Seppo Laurellin kirjoittamasta kirjasta Menetetyt majakat. Kirja on perusteellinen kertomus majakoista, jotka ovat olleet, mutta joita ei enää ole ainakaan meidän vesillämme.
Monet majakoista tosin olivat alun alkaenkin itäistä alkuperää Venäjän luotsilaitoksen rakennuttaessa niitä 1800-luvun alkuvuosista lähtien.
Kirja on erittäin mielenkiintoinen vilkaisu merihistoriaamme ja kuuluu jokaisen majakkaentusiastin kirjahyllyyn historiallisine kuvineen.
