Tilaa
Jutut

Matkalla: Kroatian erikoisemmat paikat

Kroatia tarjoaa valtavan määrän purjehdusvaihtoehtoja leppoisasta saaristokruisailusta todelliseen avomeripurjehdukseen. Me lähdimme katsomaan, mitä horisontin takaa löytyy.

02.01.2022

Kirjoittajakuvat Matti-Pekka Falck

Syyskuun alku 2021 koitti piinaavan jännityksen saattelemana. Alun perin jo vuodelle 2020 varattu ja suunniteltu reissu oli peruuntunut koronan vuoksi. Onneksi matkustusrajoitukset poistuivat ja lennotkin toteutuivat suunnitellusti. Seurueemme pääsi matkaan sujuvasti rokotustodistukset taskuissaan.

Veneemme kellui Kastelan satamassa. Pursi tosin ei ollut se mistä olimme maksaneet. Black Pearl Charter oli vahvistanut meille 2019 mallin More 55 Black Editionin.

Pari päivää ennen saapumistamme meille ilmoitettiin, että varauksemme hoitaa toinen yhtiö, toisessa satamassa ja toisella veneellä. Syyksi sanottiin tylysti ylibuukkaus. Meille luovutettiin 2015 mallin More 55 nimeltään Pixel.

Aluksella oli lokissaan charterin lisäksi kuusi Atlantin ylitystä ja se valitettavasti näkyi. Päätimme, että emme anna vuokrafirman tekemän tempun pilata lomaamme.

1. Marina Kastela 2. Lastovo 3. Palagruza 4. Susac 5. Korcula 6. Otok Scedro 7. Marinkovac 8. Split

Kohti kaukaisia saaria

Varhain aamulla lähdimme kohti Lastovon saarta. Kun nostimme purjeet 25 metriseen mastoon, kävi selväksi mistä venetyypin nimitys performance cruiser tulee. Lempeän tuulenvireen tarttuessa 153 neliömetrin purjepinta-alaan, iloinen virnistys tarttui ruorimiehen kasvoilta koko miehistöön.

Lastovon saarelta löytyy 2. maailmansodan aikainen sukellusvenebunkkeri.

Matkalla ankkuroimme Hvarin saarella sijaitsevan Milnan kylän lahdelle uimaan ja ruokailemaan. Tuulikin tuntui voimistuvan sopivasti. Matkaa olisi vielä jäljellä kymmeniä maileja.

Ison kiivetessä takaisin mastoon luoteesta puhalsi jo 12 m/s. Kun saarten antama suoja loppui, veneen perässä vyöryi kunnioitettavan kokoinen avomeren aallokko ja vauhtimme pysytteli jatkuvasti 10 solmun paikkeilla. Nopeuskilpailulta ei voitu välttyä, kun ruorivuoroja vaihdettiin puolen tunnin välein.

Ruorissa pitää keskittyä 12 solmun nopeudessa.

Veneen lokiin tallentuikin yli 12 solmun lukemat. Moren kokoonsa nähden alhainen 16 tonnin massa sai aluksen tuntumaan jopa jollamaisen leikkisältä suuressa aallokossa. Lähes kolmimetrisessä peräevässä on uskomaton pito.

Illan hämärtyessä saavuimme mykistävän kauniiseen Pasadurin kylän lahdelmaan. Lähes täydestä rantaravintolasta järjestyi pitkä pöytä koko miehistölle.

S/y Pixel kelluu idyllisessä Pasadurin kylän satamassa.

Määränpäänä taivaanranta

Aamu valkeni lämpimänä. Poseidon oli meille suosiollinen rauhoittaen meren ja kääntäen tuulen kohti pohjoista. Tavoitteenamme oli viettää seuraavan yön keskellä Adrianmerta sijaitsevalla Palagruzan majakkasaarella.

Yksinäinen kalliopaasi kohoaa merestä vain 25 mailia Italian rannikolta ollen Kroatian läntisin rajapyykki. Saarella ei ole satamaa, eikä se tarjoa juurikaan suojaa merenkäynniltä.

Palagruzan majakka kylpee laskevan auringon viimeisissä säteissä.

Pohjoinen on ainoa tuulensuunta, jolla saarelle voi edes teoriassa yrittää maihin. Pienen hiekkarannan edustalla olisi yksi ainoa vierasveneille tarkoitettu poiju. Veden syvyys ei mahdollista turvallista ankkurointia. Soitimme saarella olevalle majakanvartijalle ja tiedustelimme paikallisia olosuhteita. Keli olisi otollinen seuraavat 48 tuntia. Päätimme lähteä. Jännitys tuntui koko miehistössä.

Purjehdus vanhassa mainingissa ja tasaisessa, lämpimässä tuulessa oli täydellinen. Veneen vauhti pysytteli koko päivän 8–9 solmussa.

Palagruzan saari kylpi majesteettisena iltapäivän auringossa, kun Pixel lipui pystysuorien kallioseinämien juurelle. Kannella oli aivan hiljaista, vaikka kaikilla oli suu auki. Siirryimme rannalta lähtevälle serpentiinipolulle kumiveneellä. Kallion huipulla olevalta majakalta avautui mykistävä panoraama aavalle merelle. Italian puolella Garganon luonnonpuiston niemi näkyi selvästi ja Kroatian korkeat saaret siinsivät taivaanrannassa toisessa suunnassa.

Susacin majakalta aukeavat upeat maisemat kohti manteretta. Pystysuorat kallioseinämät ovat majesteettiset.

Ikimuistoinen illallinen

Aamun sarastaessa jätimme hyvästit Palagruzalle ja ryhdyimme availemaan hiipuvassa tuulessa genaakkerin kassia.

Yllätyimme, kun huomasimme ettei purje ollut sukassa. Moren genaakkerin koko on lähes 200m2, joten sen saaminen mastosta turvallisesti takaisin kassiin vaatii hyvää yhteispeliä ja käsivoimia miehistöltä. Pakko myöntää, että purjeen ottaminen alas hieman stressasi kokenuttakin miehistöä.

Saavuimme yksinäisen Susacin saaren edustalle ja laskimme ankkurin pieneen luonnonpoukamaan. Uimme kirkkaassa turkoosissa vedessä.

Auringon laskiessa kiipesimme saaren majakalle nauttimaan majakanvartijan meille avotulella valmistamaa illallista. Tarjolla oli monenlaista tuoretta kalaa, saarella kasvavilla yrteillä maustettua perunamuusia, valkoviiniä, vaaleaa leipää oliiviöljyssä ja paikallista paloviinaa muovipullossa.

Naurun ja viinin täyttämä ilta hyvien ystävien seurassa, kimmeltävän tähtitaivaan alla jätti ikuisesti pysyvän muistijäljen. Karulla saarella kokemamme vieraanvaraisuus sai yksinkertaisen aterian tuntumaan todelliselta luksukselta – läsnä oli sellainen rehellisyys ja aitous, jota ei löytäisi yhdestäkään Michelin-tähden ravintolasta mantereelta.

Vene täynnä hyviä ystäviä. 55- jalkainen pursi majoittaa väljästi kymmenen henkeä.

Draamaa satamassa

Seuraava kohteemme oli Korculan kaupunki saman nimisellä saarella. Legendan mukaan kyseessä on Marco Polon kotikylä. Itse saarta on kehuttu Välimeren vehreimmäksi, eikä syyttä. Merestä kohoava vihreä keidas on täynnä viiniviljelmiä.

Korculan kaupunki on kaunis, siellä on paljon turisteja, hyviä ravintoloita ja superjahdeille oma satama. Yöllä tuuli kääntyi pohjoiseen ja otti tullessaan vauhtia vuorilta. Tuloksena oli pienimuotoinen kaaos satamassa, jossa veneet olivat keulastaan ankkurissa ja perästään laiturissa. Koko yö oli selviytymistaistelua alusten pelastamiseksi suuremmilta vaurioilta.

Lähes kaikkien ankkurit pettivät, myös meidän. Pixeliin tuli onneksi vain muutama nirhauma takakulmaan tuulen painaessa sitä kiinni ponttoniin. Näky oli hurja, kun parikymmentä suurta venettä, me mukaan lukien, puskivat itseään perä vaahdoten koneilla laiturista irti koko yön kiinnitysköysien natistessa vedossaan.

Aikaisin aamulla kelin tyynnyttyä lähdimme satamasta ja karistimme yön huolet läheisellä Blue Lagoon -ankkuripaikalla parin mailin päässä. Se on meriruohoa kasvava vedenalainen niitty pienten saarten välissä, joka tarjoaa todella helppoa ja nautittavaa snorklausta.

Kun kyllästyy uimaan, voi räpylöidä saaren rannalle drinkkibaariin. Musiikki soi lujalla ja tunnelma on kuin Ibizalla pienoiskoossa.

Suuret mittasuhteet

Reissun viimeiseksi ankkuripaikaksi valitsimme Korculan ja Hvarin välissä sijaitsevan Otok Scedron saaren, jonka rannoilta löytyy useita suojaisia poukamia.

Otok Scedron ankkuripaikalla voi ostaa hedelmiä ja juomia kelluvasta kioskista.

Vastatuuli kruunasi päätöksemme puhaltamalla 12–14 m/s suoraan avomereltä saarten väliin. Suomalaiselle luoviminen ei ole kynnys, mutta mittasuhteet tekivät urakasta lähes koomisen.

Satoja metrejä korkeiden saarten välinen salmi näyttää kapealta, mutta se on todellisuudessa lähes 10 mailia leveä. Lopputuloksena neljän vendan jälkeen olimme purjehtineet jo lähes 40 mailia terävässä parimetrisessä aallokossa.

Morea ei voi luonnehtia erityisen kuivaksi kovalla luovilla. Plaza Porterusan hiekkarantainen lahdenpoukama tarjosi meille täydellisen suojan merenkäynniltä ja väsyneenä edellisen yön koettelemuksista nukahdimme kaskaiden huumaavaan siritykseen.

 

Vesi on syyskuun alussa vielä lämmintä ja hohtaa turkoosina ankkuripaikkojen lahdelmissa.

Skumppaa ja jonotusta

Viimeinen purjehduspäivämme vei meidät Marinkovacin saariryhmälle, josta on muodostunut Hvarin merellinen viihdekeskus. Lahdenpoukamissa on useita ravintoloita ja baareja. Täältä löytyy myös kuuluisa Carpe Diem Beach, jossa järjestetään luksustason rantabileitä.

Me jätimme juhlimisen väliin ja jatkoimme matkaa tankkaamaan venettä ennen luovutusta kohti Splitin satamaa. Kelluva jono polttoaineasemalle oli yli kahden tunnin mittainen. Miehistömme vapaavuoro otti tilanteesta ilon irti ja hukkasi korkit useammastakin skumppapullosta. Tunnelma veneessä olikin varsin irtonainen saavuttaessamme tankkauslaiturin.

Viikossa kertyi noin 300 purjehdittua mailia. Lähtemällä kauemmaksi mantereelta löysimme aitoa saaristolaisuutta ja suuren sinisen meren.

Navigointi on helppoa, vedet syviä ja kuvankauniita luonnonsatamia on loputtoman tuntuisesti. Suurehkoon aallokkoon tosin kannattaa varautua henkisesti silloin, kun puhaltaa navakasti luoteesta.

Kroatia tarjoaa upeaa purjehdusta vain muutaman tunnin lennon päässä Suomesta. Matkaan kannattaa lähteä erityisesti syksyllä, kun keli alkaa Suomessa kylmenemään. Kroatiasta löytyy silloin lämmin pidennys purjehduskauteen.

Luonnon rauhaa ja yksityisyyttä Susacin majakkasaarella.

 

Lue myös nämä

X