Kesäkuun alun Selkämeri oli tyyni. Koneella ajo harmitti, mutta toisaalta olosuhteet olivat helpot ensimmäiseen pidempään legiin kahden lapsen kanssa.
Meidän aikuisten lisäksi miehistöön kuului viidettä purjehduskesäänsä aloitteleva neljävuotias pikkumatruusi sekä tämän puolivuotias veli.
Kuuman päivän jälkeen illan viilentyessä odotus palkittiin hieman ylempänä liikkuvalla ilmavirralla. Genaakkeri veti hienosti ja vauhtia oli jopa viisi solmua, mutta vedenpinta oli aivan sileä. Auringon laskiessa taivas ja vesi värjäytyivät upeaksi taideteokseksi ja tuntui suorastaan taikuudelta kiitää hiljaisuuden läpi sellaisella vauhdilla.
Seuraavana päivänä saimme reippaan itätuulen vauhdittamaan menoa ja ehdimme yöksi Granin saarelle, joka on etelään varsinaisesta Höga kustenista.
Saari oli kaunis, mutta satamaa emme purjeveneilijöille suosittele matalan ja epätasaisen pohjan takia. Satamaopas lupasi syvyyttä 1,9 metriä, mutta 1,6 metrinen kölimme hipaisi aallonmurtajasta irronnutta kiveä aivan keskellä sisäänajoa.
Satama oli kuitenkin suojaisa ja kunnon yöunet tulivat tarpeeseen, sillä näin pienten lasten kanssa purjehtiessa ei lepovuoroja ole liikoja tarjolla. Yöllä kippari purjehti ja minä nukuin sekä hoidin vauvan yöheräilyt aikaiseen aamuun asti, jolloin minä siirryin vauvan kanssa vahtiin ja kippari pääsi hetkeksi huilaamaan isoveljen yhä nukkuessa. Auton turvakaukalo osoittautui erinomaiseksi matkustuspaikaksi vauvalle suojaisessa sitloodassa.
Dramaattisia kalliomuodostelmia
Jatkoimme heti aamulla hyvässä tuulessa kohti Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvaa Höga kustenia ja 50 mailin päässä olevaa Storönin Hålmalen-lahden luonnonsatamaa.
Lapset nukahtivat juuri eteläkärjen upeiden diabaasi- ja hiekkakivijyrkänteiden tullessa näkyviin ja saimme rantautua rauhassa kahdestaan. Vesi oli sameaa, mutta laiturimaisten kallioiden kohdalla vaikutti olevan ainakin pari metriä vettä ja kalliossa oli useita lenkkejä kiinnitysköysiä varten.
Auringonlaskua ihailemassa Storönin luonnonsatamassa.
Aamulla lähdimme koko perhe tutkimaan jännittäviä porrasmaisia rantakallioita ja maankohoamisen seurauksena syntynyttä sisäjärveä. Järven rannalla näkyi jälkiä kalastajakylästä ajalta, jolloin se oli vielä suojaisa lahti.
Asukkaat yrittivät pitää kapeaa lahteen johtavaa väylää avoinna siirtämällä matalimmista kohdista kivet aina jäiden lähdettyä, mutta lopulta 1800-luvulla he joutuivat hylkäämään kylän menettäessään yhteyden merelle, sillä muita suojaisia satamapaikkoja saarella ei ole. Kierrettyämme järven löytyi evästauolle sopiva paikka kivirannalta, jonka läheisyydessä on myös grillipaikka ja huussi.
Avaraan luonnonsatamaan
Rakastamme luonnonsatamia, mutta välillä on päästävä palveluiden äärelle. Vaippaikäisen kanssa purjehdittaessa roskien määrä on usein ensimmäinen asia, joka ohjaa keulan kohti palveluita. Häggvik lupaili roskisten lisäksi myös saunaa, leikkipaikkaa sekä septitankin tyhjennysmahdollisuutta, joten valinta oli helppo.
Satama on hauskasti piilossa Holmen-nimisen saaren takana, joka melkein tukkii koko lahden pohjukan. Länsipuolelle jää kapea väylä, ja satama tulee näkyviin havumetsärinteiden välistä vasta aivan loppumetreillä.
Ruokatäydennykset ja kruunujen nostaminen onnistuvat kolmen kilometrin päässä Nordingåssa. Matkanvarrelta löytyy Mannaminne-museo ja reitti Stortorgetin huipulle. Lapset viihtyivät sataman leikkipaikalla, joten me aikuiset päädyimme tekemään vuorotellen retken upealle näköalapaikalle, josta aukeaa moneen suuntaan Höga kustenille tyypillinen tunturimainen kumpuileva maisema.
Rantautumisvalmisteluja Häggvikiin vievässä kapeassa suntissa.
Stortorgetilta aukeaa ikoninen maisema yli Höga kustenin.
Häggvikin huoltopäivän jälkeen päätimme tutkia uusia luonnonsatamamahdollisuuksia. Olimme löytäneet kuusi vuotta sitten Södra Ulvönin eteläkärjestä hienon lahden, jossa pääsimme Finn 26:lla rantautumaan keula kallioon. Tämän rohkaisemana menimme katsomaan, löytyisikö sopivaa kiinnittymispaikkaa myös nykyiselle isommalle veneellemme. Rannat olivat kuitenkin liian matalia, joten ainoa mahdollisuus olisi ollut ankkuroitua lahdelle.
Laskeskelimme, että samassa ajassa, kuin pumppaamme dingin täyteen, ruokimme lapset ja pakkaamme rantalelut kyytiin, olemme jo purjeilla seuraavassa mahdollisessa satamapaikassa, joten jatkoimme vielä kohti meille ennestään tuntematonta Väster Värnsingarenia. Pitkästä avomeren tuntumassa olevasta saaresta löytyikin meille erinomainen rantautumispaikka ja upeat rantakalliot grillailuun ja autoleikkeihin. Tämä on ehdottomasti vain kevyen kelin paikka, mutta silloin todella käymisen arvoinen.
Ulvön sataman idyllisiä venevajoja.
Lyhyitä päivämatkoja
Nyt olimme Höga kustenin ytimessä. Maisemat olivat kuin Tunturi-Lapista, mutta vaelluspolkujen sijaan niistä pystyi nauttimaan purjeveneen sitloodasta käsin. Upeita kohteita riittää alle kymmenen mailin päässä toisistaan ja lyhyet päivämatkat toivat mukavaa vaihtelua lapsiperheen venearkeen.
Varsinkin neljävuotiaamme kaipaili jo kovasti metsäseikkailuja, kalliokiipeilyjä ja leikkejä hiekkarannalla kirkkaassa vedessä.
Trysynda on useimmille Höga kustenin kävijöille tuttu, ja mekin tulimme tänne jo kolmatta kertaa. Upea korkeiden kallioiden reunustama satamalahti jaksaa sykähdyttää yhä uudestaan ja lukuisille hiekka- ja kivirannoille oli mukava tehdä retkiä helppokulkuisia metsäpolkuja pitkin. Palvelut olivat kesäkuun alussa jo avoinna, mutta ruuhkasta ei tarvinnut vielä murehtia.
Trysundan etelärannan kallioihin maalattu teksti tiivistää hyvin saaren tunnelman: “Den enda regel som finns här är att njut av livet”. Saarta kehutaan syystä Ruotsin kauneimmaksi.
Jäiden hiomilla sileillä kallioilla kelpaa harjoitella ketteryyttä.
Hiekkarannat ovat alkaneet kiinnostaa lasten myötä ja päätimmekin jatkaa rantaleikkejä vain kuuden mailin päässä olevalla Vågönin saarella.
Pitkän hiekkarannan keskelle on rakennettu laituri, jossa vettä riittää hyvin. Illalla nautiskelimme kaikessa rauhassa auringonlaskusta rannalle rakennetussa maisemasaunassa lasten mentyä nukkumaan. Lauteilta oli näköyhteys veneelle ja itkuhälytin ilmoittaisi meille, jos jompikumpi alkaisi veneessä heräilemään. Hyvä itkuhälytin on ehdoton varuste, jotta vauhdikkaan päivän jälkeen on mahdollisuus hetkeksi istahtaa aikuisten kesken rentoutumaan vaikka rantakalliolle.
Alkukesä on ajankohtana mukava, sillä tästäkin Höga kustenin helmestä saimme nauttia aivan omassa rauhassa.
Esikoisen kanssa tutkimassa jylhiä rantakallioita ja männyn siitepölyä, jota kelluu meren pinnalla laajoilla alueilla alkukesästä.
Tuntureiden laelle
Eihän Höga kustenilla voi käydä kapuamatta korkeille tuntureille. Yksi upeimmista maisemapaikoista on noin 280 metriin kohoava Skuleberget Skuleskugenin kansallispuistossa, jossa on lukuisia hyvin merkittyjä vaellusreittejä.
Veneilijä pääsee kätevästi aivan polkujen varteen rantautumalla Tärnättholmarnan poukamiin. Luonnonsatamahenkisiä kiinnittymispaikkoja on useampia, mutta tällä kertaa parhaan suojan antoi pohjoispuolelta löytyvä pienen pieni laituri, jonka läheltä löytyi myös vaeltajien käyttöön tarkoitettu autiotupa ja huussi.
Vaelluksella vauva matkusti tyytyväisenä kantorepussa ja neljävuotias jaksoi hienosti huipulle asti mielenkiintoista maastoltaan vaihtelevaa reittiä, jonka varrella oli muun muassa 170 metrin korkeudessa oleva kaunis sisäjärvi Tärnättvattnen sekä 30 metriä syvä jyrkkäreunainen rotko, Slåttdalsskrevan, jonka pohjalla reitti kulkee.
Skuleskugenin kansallispuistoon pääsee rantautumaan veneellä ja jo neljän kilometrin vaelluksella pääsee ihailemaan Slottdalskrevanin jylhää rotkoa.
Skulebergetiltä näkyi myös 236 metrin korkeuteen kohoava Ruotsin korkein saari, Mjältön, jonka uskomattoman suojaisaan Baggvikenin satamaan purjehdimme seuraavaksi kovaa etelätuulta piiloon. Lahtea katsellessa on vaikea uskoa, että luonto on onnistunut muovaamaan näin täydellisen luonnonsataman.
Korkeat metsäiset rinteet suojaavat laguunia tuulelta ja aallotkin pysyvät poissa kapean sisäänajon ansiosta. Isoveli kalasteli kolmipiikkejä samalla kun lämmitimme pientä saunaa, johon sai pesuveden lahteen virtaavasta purosta. Seuraavana päivänä teimme merkittyä polkua pitkin retken huipulle odotellessamme tuulen tyyntymistä.
Vieno-myrskyä pakoon
Selkämerelle ennustettiin myrskytuulia juuri, kun suunnittelimme paluulegiä Suomen puolelle. Meillä olisi ollut aikaa odotellakin, mutta myrskyn jälkeen luvattiin reippaita etelätuulia niin pitkälle kuin sääkartat näyttivät eikä avomerikryssi Saaristomerelle houkuttanut.
Alun perin ajatuksenamme oli ollut käydä paluumatkalla Merenkurkun Suomen puolella Vaasan saaristoa ihailemassa, mutta nyt näytti siltä, että kovimmat tuulet osuisivat juuri sinne ja Vaasasta olisi työlästä kryssiä etelätuulissa kotiin.
Tutkimme tarkasti ennusteita eri lähteistä ja yritimme keksiä satamaa, joka olisi riittävän suojaisa, mutta jossa viihtyisimme pari päivää myrskyä katsellen. Tuulet olivat kääntymässä jo etelän puoleisiksi, joten suoraan Saaristomerelle emme mukavasti ehtisi ennen tuulten yltymistä liian koviksi.
Högbondenin majakka sijaitsee korkealla kalliolla. Saareen pääsee tutustumaan helpoiten yhteysaluksella Bönhamnista käsin.
Kohti Suomea
Pohdinta ja säätietojen tutkiminen jatkui vielä Mjältönin naapurisaarella Norra Ulvönissä, jossa kävimme kaupassa ennen Suomen puolelle lähtöä. Parhaimmalta vaihtoehdolta alkoi vaikuttaa meille jo tuttu Ouraluoto Merikarvian edustalla. Sinne olisi matkaa reilut 100 mailia, jonka arvelimme taittuvan pitkällä päiväpurjehduksella reippaissa tuulissa.
Saavuimme Ouraluodon edustalle auringon laskiessa kalarysiä väistellen. Kovimmat tuulet osuivatkin juuri tälle seudulle, mutta satamassa arkkulaiturin sisäpuolella oli hyvä olla vaikka tuuli viuhuikin melkoisesti mastossa.
Myrskyn laantumista odotellessa kertailimme reissun parhaita paloja grillikodan suojissa. Alkukesä oli mahtavaa aikaa purjehtia pohjoisella Selkämerellä. Yöt olivat valoisia ja illat kauniita pitkine auringonlaskuineen. Suosituimmatkin kohteet olivat vielä tyhjillään ennen sesongin alkua.
Vietimme Ruotsin puolella kymmenen päivää, minkä aikana ehdimme käydä tutuissa suosikkikohteista sekä bongailla uusia paikkoja. Höga kusten on maisemallisesti niin erilainen ja hieno kohde, että tänne varmasti tulemme vielä uudestaan monta kertaa.
Reilu sadan mailin purjehdus Ulvöhamnista Ouraluodolle sujui vauhdikkaasti.
