Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Maailman suurimman eläimen sinivalaan syke onnistuttiin mittaamaan ensi kertaa

Yllättävät tulokset paljastavat, miksi mikään eläin ei ole kasvanut suuremmaksi

19.12.2019

KirjoittajaVeneen toimitus

Tutkijat ovat onnistuneet ensimmäistä kertaa mittaamaan sinivalaan sykkeen, Stanfordin yliopisto tiedottaa.

Imukupein suurimpaan koskaan planeetallamme eläneeseen eläimeen kiinnitetyn mittalaitteen data yllätti tutkijat. Laite seurasi sinivalaan sykettä vuorokauden ajan.

Sinivalaan sydämen lyöntitiheyden havaittiin vaihtelevan kahden ja 37 lyönnin välillä minuutissa riippuen sen tekemästä aktiviteetista.

”Valaan sydämen lyöntitiheys laski sen sukeltaessa keskimäärin 4-8 lyöntiin minuutissa. Ravinnonpyyntisukelluksen pohjalla, jolloin valas syöksyi ja söi ravintoa, sen syke 2.5-kertaistui ja alkoi sitten hitaasti jälleen laskea. Valaan syötyä ja alkaessa nousta pintaa kohti sen syke jälleen kiihtyi. Suurimmillaan se oli 25-37 lyöntiä minuutissa valaan noustua pintaan hengittämään täydentääkseen happivarastojaan”, tiedotteessa kirjoitetaan.

Tutkijat kuvailevat dataa mielenkiintoiseksi, sillä se ei vastannut heidän odotuksiaan sen paremmin minimi- kuin maksimisykkeen osalta.

Tutkijat epäilevät, että yllättäviä tuloksia voidaan selittää valaan sydämen rakenteella ja toiminnalla. Esimerkiksi yllättävän alhaista minimisykettä voi selittää sinivalaan venyvä aortankaari, joka supistuu hitaasti ylläpitäen verenkiertoa lyöntien välillä.

Sinivalaan maksimisykkeen puolestaan epäiltiin olevan havaittua alhaisempi.

Sinivalaan syke vaihtelee voimakkaasti sukelluksen eri vaiheissa. (Alex Boersma)

Aineisto kertoo myös, että sinivalaan sydän on huippuunsa viritetty kone, joka toimii lähellä maksimisuorituskykyään.

”Tämä voi auttaa selittämään, miksi yksikään eläin ei ole kasvanut sinivalasta suuremmaksi. Tarvittava energiamäärä yksinkertaisesti ylittäisi sydämen kyvyn”, tutkijat toteavat.

Tutkimusraportti julkaistaan Proceedings of the National Academy of Sciences -tiedelehdessä.

”Emme tienneet, tulisiko menetelmämme toimimaan ja olimme skeptisiä vielä alustavan datan saadessamme”, biologian apulaisprofessori Jeremy Goldbogen kertoo.

”Tarkkasilmäinen kollegamme Paul Ponganis Scippsin merentutkimusinstituutista kuitenkin löysi ensimmäiset sydämenlyönnit datasta. Sen jälkeen laboratoriossa juostiin kunniakierroksia ja lyötiin yläfemmoja.”

Seuraavaksi tutkijat haluavat käyttää lounasrasian kokoista mittalaitettaan myös muiden merenelävien tutkimukseen. Sykemittarin lisäksi seuraaviin versioihin asennetaan esimerkiksi kiihtyvyysantureita, jotka kertovat tarkemmin eläinten liikkeistä.

Lisää aiheesta tutkimustiedotteessa.

Juttu on julkaistu myös Tekniikan Maailmassa 25.11.2019.

X